Pieru on puheitta paras
Opas pierubongareille
Tunnistatko hiipivän kauhun?
Crai S. Bower/ Travis Millard: Pieru, suom. Juho Gröndahl,
Nemo 2009
Elinympäristömme kätkee paljon kiehtovia suolistokaasuja. Niitä voi bongata sekä kaupungissa, että maalla. Usein pidämme niitä vain haitallisina lipsahduksina, mutta totuus on, että luonto on lähellä elämää ja luontoon kuuluvat myös päästöt.
Olen kuullut kerrottavan, että lehmän suolistokaasut olisivat jopa haitta maapallon luonnolle. Totuushan on, että isossa pötsissä muhivat melkoiset annokset suolistokaasuja.
Kirjan tekijä on vannoutunut ympäristön sulosointujen friikki.
Hän tuumii, että tutkimuskohdetta on kartoitettu vasta alustavasti,
mutta silti kirjaan on liitetty jopa äänirasia, jossa on mahdollisuus tutustua kymmenkuntaan päästöön lähinnä äänen avulla. Toisaalta olisi tietysti voinut kirjaan sisällyttää myös hajuaistille
jotain kiinnostavaa.
No, moni varmaan tuumii, että moisesta aiheesta ei olisi ihan
kirjaa tarvinnut tehdä, mutta valpas kriitikko toki huomaa aiheen
jokapäiväisyyden. Mitä olisi esim. suomalainen kesäteatteriesitys
ilman kunnon törähdyksiä, jotka saavat kansan kyynelehtimään naurusta?
Kirja on varsin hauskasti kuvitettu. Eri pierulajeille on annettu nimiä, kuten ” Koston enkeli”, ” Savupommi”, ” ” Karkuri”,
” Sisäinen sankari”, ” Hienopieru”, ” Viipyilevä vieras”, jne…
Analyysissa on kiinnitetty huomiota päästön tuntomerkkeihin,
ääneen, levinneisyyteen, kantamaan, jne. Lisäksi on mukana kuvaus päästön lajista ja piirteistä. Kirja mikä kirja. Luulen, että
sille löytyy lukijoita, niin tutusta ilmiöstä on kysymys. Kuvituksesta annan perusasteikolla 10 .
Opas pierubongareille
Tunnistatko hiipivän kauhun?
Crai S. Bower/ Travis Millard: Pieru, suom. Juho Gröndahl,
Nemo 2009
Elinympäristömme kätkee paljon kiehtovia suolistokaasuja. Niitä voi bongata sekä kaupungissa, että maalla. Usein pidämme niitä vain haitallisina lipsahduksina, mutta totuus on, että luonto on lähellä elämää ja luontoon kuuluvat myös päästöt.
Olen kuullut kerrottavan, että lehmän suolistokaasut olisivat jopa haitta maapallon luonnolle. Totuushan on, että isossa pötsissä muhivat melkoiset annokset suolistokaasuja.
Kirjan tekijä on vannoutunut ympäristön sulosointujen friikki.
Hän tuumii, että tutkimuskohdetta on kartoitettu vasta alustavasti,
mutta silti kirjaan on liitetty jopa äänirasia, jossa on mahdollisuus tutustua kymmenkuntaan päästöön lähinnä äänen avulla. Toisaalta olisi tietysti voinut kirjaan sisällyttää myös hajuaistille
jotain kiinnostavaa.
No, moni varmaan tuumii, että moisesta aiheesta ei olisi ihan
kirjaa tarvinnut tehdä, mutta valpas kriitikko toki huomaa aiheen
jokapäiväisyyden. Mitä olisi esim. suomalainen kesäteatteriesitys
ilman kunnon törähdyksiä, jotka saavat kansan kyynelehtimään naurusta?
Kirja on varsin hauskasti kuvitettu. Eri pierulajeille on annettu nimiä, kuten ” Koston enkeli”, ” Savupommi”, ” ” Karkuri”,
” Sisäinen sankari”, ” Hienopieru”, ” Viipyilevä vieras”, jne…
Analyysissa on kiinnitetty huomiota päästön tuntomerkkeihin,
ääneen, levinneisyyteen, kantamaan, jne. Lisäksi on mukana kuvaus päästön lajista ja piirteistä. Kirja mikä kirja. Luulen, että
sille löytyy lukijoita, niin tutusta ilmiöstä on kysymys. Kuvituksesta annan perusasteikolla 10 .
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.