Minä rakastin
mutta lopulta jäljelle jäi aamu
jolloin kaipuuni kurkotti halukkaasti
unien jäljiltä sinua
turhaan
sillä ethän ollut enää vierelläni.
Hillitsen itseni
hyvin luulisin
sinä vain näkisit suruuni
tuuliin jotka minua nyt riepottaa.
Rakkauden jälkeen
erossa
naamio aina kun kasvoilta putoaa
pirstaleiksi lattialle hajoaa
särkyneen sydämen sirujen viereen
niin kävelee haavat auki uudestaan
rakkainta muistellessa.
Näen tunturillesi
ja mastoihin siellä
jotka eivät enää vilkuta valoaan, kutsuaan
minulle sydämestäsi
lyöden kuin kiilaa pimeyteen
jossa nyt vaellan
valossakin.
mutta lopulta jäljelle jäi aamu
jolloin kaipuuni kurkotti halukkaasti
unien jäljiltä sinua
turhaan
sillä ethän ollut enää vierelläni.
Hillitsen itseni
hyvin luulisin
sinä vain näkisit suruuni
tuuliin jotka minua nyt riepottaa.
Rakkauden jälkeen
erossa
naamio aina kun kasvoilta putoaa
pirstaleiksi lattialle hajoaa
särkyneen sydämen sirujen viereen
niin kävelee haavat auki uudestaan
rakkainta muistellessa.
Näen tunturillesi
ja mastoihin siellä
jotka eivät enää vilkuta valoaan, kutsuaan
minulle sydämestäsi
lyöden kuin kiilaa pimeyteen
jossa nyt vaellan
valossakin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
tunturisi pimeät mastot
muistuttavat alati minua
kuinka kaipaankaan sinua
sinä lähdit luotani pois
aivan kuin päivälläkin pimeä ois
mikä sinut takaisin luokseni tois
onnen tunteen sydämeeni sois...
Surullisen kaunis runo kokonaisuutena. Erityisen paljon tykästyin
kahteen viimeiseen säkeeseen...niin konkreettista: mastot tuntureiden päällä ja
valojen katoaminen niistä, siitä pystyi aistimaan yksinäisyyden ja toivottomuuden.
Toisiko juuri satanut puhtaan valkoinen lumipeite valoa ja toivoa elämääsi, toivon niin :)
... lähdit pois
kuin pahaa unta se ois
kun menettää valon sydämestään
pimeyteen tuomitaan
kun katosit
veit rakkauden ...
no lumi tuo valoa ensalkuun
kunnes pimeys sen ahmaisee
jättää hämärän jäljelle vain
kunnes kaamos senkin vie ...
no jopas on kun itsekkin lukee vähän suruvoittoiseksi
no runoni käyneet
ja pitäisi reipastua molli voittoisista sävelmistä
juhlavaan sinfoniaan
mutta tarvittaisiin vain rakkaus.
kiitoksia loistavan upeasta palautteestasi
sen sisältämistä sanoista
ja niistä ilostuneena toivotan mitä parhainta päivääsi
lämpimällä halauksella siivitettynä.
Rakas, kun kesä täällä maassani oli,
minä luin Rakkautesi sanoja, en olisi
voinut olla onnellisempi, tuntea miten
kuljit sanojesi myötä sisääni, raottui
minussa, mikä kadoksissa oli ollut.
Nautinto, kehoni virrat, kuohut, ne
heräsivät kuiskauksesta huutoon kuin
Tunturini lumet sulavedeksi, kirkkaaksi
veden Rakasteluksi maata kohtaan, jota
se kostuttaa, kiihoittaa kasvamaan.
Niin Sinäkin Rakas teit minuun, niin
usein mielessäni Sinua rakastelin jo ja
annoin virtani virrata sinun uomaasi. Niin
oli kesällä, auringossa, sen lämmössä,
minä virisin mieheksi jossa oli Rakkaus.
Nyt on tunturini kupeet jo lumessa ja
se mitä kesällä oli, talven peitteissä,
Rakastelun kuvitelmat poissa, pian vaivun
kaamokseen, hiljenen, Rakas, Sinusta jäljellä
muisto, jolle vuodan nyt kaipuun kyyneleet...
mutta minuun palaa valo, niin kuin Tunturiini
kun se toipuu kevään Rakasteluun ja riisuu vaaleansa..
http://www.youtube.com/watch?v=JtA9Js-22ko&feature=fvw
Kiitos Runostasi.
Aina yksi Rakkaus ei riitä, yksi sydän,
yksi kuuma veri kiertämässä, valmiina
loppuelämän pituiseen vaellukseen toisessa
ihmisessä.
On vain otettava uusi askel, toiseen suuntaa.
Koottava itsensä kuin palasista ja liitettävä
yhteen.
Tarrauduttava siihen, kotimaisemaan, mikä on lähheisintä
ja Rakkainta ja ponnistettava kohti uutta.
Jonain päivänä tapaa nämä jälkensä ja kokee
miten niistä kasvoi näkemään Rakkaudesta lisää,
ymmärtämään syvemmältä.
Se päivä koittaa..
Rakkausrunossasi oli syvyyttä
ja tunnelmaa, aitoutta.
Oli kokemus kohdata tekstisi ja
päästä mukaan, kulkea siinä.
Lukija kaipaa ennen muuta avointa
vilpittömyyttä tekstiltä ja tässä sitä
oli koko mitassa.
Upea Runo joka puhui ja
puhutteli.
Voimia ja jaksamista valkoiseen
päivääsi hyvä Ystävä.
... niin paljon kaikkea ja kuinka tunturimaa juhli
läsnä oloasi ja kuinka riekotkin lauloivat kauneudestasi
ja olit minunkin sydämeni laulu
joka vain katosi tunturiin
kun valheella on lyhyet jäljet
jotka ei kanna mihinkään ...
olipa mestarilta hieno runo kuin saaga,
nuotiopiirien laulu
unohtumaton kertomus
joten hyvä ystävä hyvä !!!
no on tämäkin päivä järkytyksiään täynnä
joka säteili tuohon alkuunkin
mutta elämä opettaa.
turhaan olen kirjoittanut ikävästäni,
sen sain tänään tietää.
kiitos kyläilystä ja runostasi hyvä ystäväin
ja toivotan leppoisaa päivän jatkoa.
tosi hianosti kirjotat.
Terveisii ja hyvää viikonloppuu !
T.^^j^¨
Tiedän, sinulla on sormus sormessasi ja Hän tuoksuu sinussa.
Olen kuitenkin iloinen, että olet olemassa, ystävänä minussa.
Aamussani paistaa aurinko ja sen hymyssä kuin Sinä olisit.
Katsoisit, iskisit silmää, vakavan kuoreni pois riisuisit.
Sinäkin kirjoitat niin että....jää sulaa, melkein Romanssiksi!
http://www.youtube.com/watch?v=5WI-pgtiG0M&feature=response_watch
On aina rikkautta lukea..
ja usko minua. Tulee muita aamuja
jolloin tunnet että sinuaki tarvitaan.
Kun saat alottaa päiväsi tervennä
Kun aamuaurinko paistaa ikkunaasi
Kun valkoinen lumi peittää tienoon
Kun täysikuu mollottaa taivaalla
ja tuhat tähteä on kattonasi
muista mitä kaikkea hyvää omistammekaan.
Tulee päivä ~
jolloin rakkaus koputtaa sydämesi ovelle.
Sulla on antaa vilpittömyytesi, aitoutesi
ja ne ovat jo paljon muista tämä..
ja ellet muista katso naapuriin :D..
mie muistutan. Tiijäthän sen.
... paljon asioita joita ei välttämättä huomaa
mutta jotka tekevät rikkaan jokaisesta.
tuosta jätän eriävän mielipiteen
että muka rakkaus koputtaisi sydämeni oveen
ja jos koputtelisikin
niin en kumminkaan kotosalla,
missä lie liehuamassa kuitenkin.
no naapurissa näyttää niin lämpöinen uuni palavan
että se huokuu lämpöään
mutta minä olen niin arvoton tulemaan hehkuun sen.
no tapahtuipa tällekkin päivälle sen mukavuus
joten suuri kiitos palautteestasi
ja toivotan päiväsi täyteen sykkiviä tunteita
iloa ja onnea huumaavaa
lämmöllä sydämestäni.
Uunin lämpöön :D
panen pökköä pesään lisää!
... sopia pirttiisi
kun uunisi on suuri ja kultainen
niin ympärilläsi on sakea rinki anovia käsiä
kurkoittamassa lämpöäsi kohti
vaikka minä olisin se joka uskaltaisin
hehkuvan hiiloksen keskelle käteni kuljettaa
pöllien arvokkaimman sieltä
joka tosin täytyisi pikapikaa ulos kuljettaa
hankeen nakata sihisemään
liiat höyryt pois päästämään
kunnes kotiin kuljettaisi
reppuselässä veisi ...
( hihii )
hyvää viikonloppua rakas ystäväin
ja taaskin luen,
enkä voi kuin ihmetellä tämän runon
suomaa tunnelmaa. Vilpitöntä puhetta
yksinäisyydestä joka saa lukijankin
tuntemaan vilua.
Silti,
käsinkosketeltava tunnelma ja aitous.
Upea !
... tarkoittanut tätä niin että se paleltaa,
oli vaan kuvausta tuntemuksista mitä nyt tuntee
kun toinen ei välitä.
no hyvillä ilmoilla näkee kauas joten ei siellä tunturissa
kukaan kutsuaan vilkuta.
kiitos hyvistä sanoistasi rakas ystäväin ja mestarini.
toivotan viikonlopun aattoiltaasi säihkettä ja kimallusta
lämmöllä sydämestäni.