Olen 15v bi-tyttö. Joo, ei valituksia, ok?
Eräs ystäväni on minua vuoden vanhempi, ja ehkä myös bi (hän ei ole asiasta varma, sillä ei ole ikinä seurustellut). Olen tuntenut hänet jo monta vuotta ja ollaan melkeinpä parhaita kaveruksia. Olen seurustellut neljä kertaa (kolme kertaa tytön kanssa, kerran pojan). Olen näiden vuosien aikana muutaman kerran tainnut olla ihastunut häneen, en ole varma, en ole ikinä antanut itseni ajatella asioita sen pidemmälle. Hän on joka tapauksessa minulle tärkein ihminen maailmassa, kun muut ovat jättäneet, hän ei.
Ollaan aina oltu hyvin läheisiä, joskus kuljeskeltu käsi kädessä, läpsitty toisiamme perseelle, "painittu" esim. nurmikolla tai sängyllä (ei aina ihan niin viattomasti) yms.. Viimeiset pari vuotta olen ollut melko kiireinen seurustelurintamalla, viimeisimmät kolme suhdetta oli tuossa parin vuoden aikana. Silloin en tietenkään antanut itseni ihastua keneenkään muuhun, mutta nyt kun olen melkein puoli vuotta ollut sinkku, ja antanut itseni katsella muita, minusta tuntuu että saatan olla taas ihastunut tuohon ystävääni. Mitään palavaa roihua ei ole, vaan sellainen pieni ajatus, mutta toisaalta sen olen oppinut että ihastus joka syttyy nopeasti ja on hetken todella kova, haalistuu nopeasti..
Lisäksi olemme viimeaikoina vihjailleet paljon seurustelun aloittamisesta yms.. Mutta ne ovat olleet lähinnä läpällä, vaikka en tiedä miten paljon kumpikin sitä tosissaan on miettinyt.
Olen tässä jo jonkin aikaa paininut ajatusteni kanssa. Uskallanko vain heittää hänelle, että olen kai ihastunut häneen? Vai onko parempi olla hiljaa? Neljästä exästäni kahden kanssa (molemmat tyttöjä) olen hyvissä väleissä, ollaan jopa seurustelun jälkeen hyviä ystäviä. En silti kestä ajatella, että jos me alettaisiin seurustelemaan, ja jos erottaisiin, mitä jos me ei tultaisikaan enää toimeen?
Noiden kahden exän kanssa ollut yleensä niin, että eron jälkeen hetken aikaa ollut katkeruutta suhteen päättymisen takia mutta 1-2kk päästä ollaan unohdettu kaikki ja aloitettu puhtaalta pöydältä, ihan vain ystävinä. Olen melko varma että pystyisimme siihen, jos eroaisimme.. Mutta mistä sitä ikinä tietää?
ELI, mitä mieltä olette? "Hyppäänkö seikkailuun" tuon pienen ihastukseni takia, eli uskallanko tunnustaa sen ja jos hän ei heti lyttää minua, kysyä haluaisiko hän minut ensimmäiseksi tyttöystäväkseen?
Vai olisiko parempi todellakin unohtaa koko asia, pitää tästä lähtien ystävät ystävinä? Tiedän että unohtaminen olisi melko helppoa, olen tehnyt sen niin monta kertaa ennenkin.. Mutta nyt kun minulla ei ole enää esteitä, ei muita rakkaita, miksi tukahduttaisin tämän?
VASTAUKSIA, NOPEASTI, kiitos! :)
Eräs ystäväni on minua vuoden vanhempi, ja ehkä myös bi (hän ei ole asiasta varma, sillä ei ole ikinä seurustellut). Olen tuntenut hänet jo monta vuotta ja ollaan melkeinpä parhaita kaveruksia. Olen seurustellut neljä kertaa (kolme kertaa tytön kanssa, kerran pojan). Olen näiden vuosien aikana muutaman kerran tainnut olla ihastunut häneen, en ole varma, en ole ikinä antanut itseni ajatella asioita sen pidemmälle. Hän on joka tapauksessa minulle tärkein ihminen maailmassa, kun muut ovat jättäneet, hän ei.
Ollaan aina oltu hyvin läheisiä, joskus kuljeskeltu käsi kädessä, läpsitty toisiamme perseelle, "painittu" esim. nurmikolla tai sängyllä (ei aina ihan niin viattomasti) yms.. Viimeiset pari vuotta olen ollut melko kiireinen seurustelurintamalla, viimeisimmät kolme suhdetta oli tuossa parin vuoden aikana. Silloin en tietenkään antanut itseni ihastua keneenkään muuhun, mutta nyt kun olen melkein puoli vuotta ollut sinkku, ja antanut itseni katsella muita, minusta tuntuu että saatan olla taas ihastunut tuohon ystävääni. Mitään palavaa roihua ei ole, vaan sellainen pieni ajatus, mutta toisaalta sen olen oppinut että ihastus joka syttyy nopeasti ja on hetken todella kova, haalistuu nopeasti..
Lisäksi olemme viimeaikoina vihjailleet paljon seurustelun aloittamisesta yms.. Mutta ne ovat olleet lähinnä läpällä, vaikka en tiedä miten paljon kumpikin sitä tosissaan on miettinyt.
Olen tässä jo jonkin aikaa paininut ajatusteni kanssa. Uskallanko vain heittää hänelle, että olen kai ihastunut häneen? Vai onko parempi olla hiljaa? Neljästä exästäni kahden kanssa (molemmat tyttöjä) olen hyvissä väleissä, ollaan jopa seurustelun jälkeen hyviä ystäviä. En silti kestä ajatella, että jos me alettaisiin seurustelemaan, ja jos erottaisiin, mitä jos me ei tultaisikaan enää toimeen?
Noiden kahden exän kanssa ollut yleensä niin, että eron jälkeen hetken aikaa ollut katkeruutta suhteen päättymisen takia mutta 1-2kk päästä ollaan unohdettu kaikki ja aloitettu puhtaalta pöydältä, ihan vain ystävinä. Olen melko varma että pystyisimme siihen, jos eroaisimme.. Mutta mistä sitä ikinä tietää?
ELI, mitä mieltä olette? "Hyppäänkö seikkailuun" tuon pienen ihastukseni takia, eli uskallanko tunnustaa sen ja jos hän ei heti lyttää minua, kysyä haluaisiko hän minut ensimmäiseksi tyttöystäväkseen?
Vai olisiko parempi todellakin unohtaa koko asia, pitää tästä lähtien ystävät ystävinä? Tiedän että unohtaminen olisi melko helppoa, olen tehnyt sen niin monta kertaa ennenkin.. Mutta nyt kun minulla ei ole enää esteitä, ei muita rakkaita, miksi tukahduttaisin tämän?
VASTAUKSIA, NOPEASTI, kiitos! :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.