muistoissani

kuvastaa sanasi kovasti,
sillä ilo uuden ihmisen kohtaamisesta on lähes vallaton.
Jos toinen sitten varattu on tai moni häntä lähestyy,
niin astuu tunteiden joukkoon sanoja,
joita ei tahtoisi ääneen lausua.
Jos itsekkyyttään osoittaen,
lausuu sanoja.

Vaikka näin.

Jos katsot vielä tuota noin,
mä pakkaan laukut ja lähden poispäin näin.
Tai jos kokea itse saa kun toinen rakkaudelleen rajoja asettaa,
niin vapaa elämäänsä kokemaan,
ei sellaiseen taivu oikein ollenkaan.

Mutta kun ihmisen jota itse rakastaa ja tahtoo hälle asian laidan tunnustaa,
on siittä iloinen ja ilman velvoitteita vasta rakkautta osoittaa.
Kyllä silloin syli lämpenee ja huulet karheatkin siittä pehmenee ja
sulosanoja ilmoille päästelee.
Kun sitten jokin elon sattuma,
tiet toisistaan irroittaa ,
se surusanoina ilmoja piirtelee ja kyynel vuo,
ne kauas merien taa kai kuljettaa.
Mutta niin kauan kun on lihassa voimaa ja sydämmessä tahtoa,
niin löytyy elämästä iloa ja onnea,
mutta myöskin niitä sanoja joilla toisiamme tuemme tai jyrkänteeltä suistamme.

Sinulle mä tahdon toivottaa,onne ja iloa
sylin lämpöä ja rakkauden sanoja kuultaviksesi.
niitä monet täällä kirjoittaa.
Ota niistä osaksesi ja elä elämääsi.

Muuten runosi oli hyvin eletyn oloista,
kiitos