Sytytän tuikun valoa pimeyteen tuomaan,
ikkunalleni tunnelmaa luomaan.
Ulkona tuuli ujeltaa
mökkini seiniä paukuttaa.
Haaveissani takkatulta tuijotan,
murheeni maailmasta unohdan.
Mut unelmista joku herättää,
se nurkissani inhasti hekottaa.
Mä pystyyn ponkaisen tuoliltain,
oli menninkäinen nurkassain.
Se nälissään mua vahtasi,
ympäri mökkiäni jahtasi.
Mä huusin kiljuin potkin,
koko tupani pienen sotkin.
Sit kuulin lisää naurua,
tunsin sisälläni kauhua.
En pakoon päässyt minnekään,
en ulos pois ensinkään.
Mä polvillani anelin,
kaikki kehuni sanelin.
mut mikään ei niille riittänyt,
oli paholainen ne kaikki siittänyt.
Ne kieliään lipoi, kynsillään nahkaani hipoi.
Silloin sisään astui kai enkeli,
se ympäriinsä lenteli.
Se menninkäiset sokaisi.
Kuulin huuto ja sähinää,
menninkäisten rähinää.
Ne pakoon pötki pimeään,
ei kertonut auttajani nimeään.
Silloin mä heräsin unestain,
olin mökissäni yksin vain.
kaikki oli vain unta,
ikkunasta ulos katsoin
vielä satoi lunta.
ikkunalleni tunnelmaa luomaan.
Ulkona tuuli ujeltaa
mökkini seiniä paukuttaa.
Haaveissani takkatulta tuijotan,
murheeni maailmasta unohdan.
Mut unelmista joku herättää,
se nurkissani inhasti hekottaa.
Mä pystyyn ponkaisen tuoliltain,
oli menninkäinen nurkassain.
Se nälissään mua vahtasi,
ympäri mökkiäni jahtasi.
Mä huusin kiljuin potkin,
koko tupani pienen sotkin.
Sit kuulin lisää naurua,
tunsin sisälläni kauhua.
En pakoon päässyt minnekään,
en ulos pois ensinkään.
Mä polvillani anelin,
kaikki kehuni sanelin.
mut mikään ei niille riittänyt,
oli paholainen ne kaikki siittänyt.
Ne kieliään lipoi, kynsillään nahkaani hipoi.
Silloin sisään astui kai enkeli,
se ympäriinsä lenteli.
Se menninkäiset sokaisi.
Kuulin huuto ja sähinää,
menninkäisten rähinää.
Ne pakoon pötki pimeään,
ei kertonut auttajani nimeään.
Silloin mä heräsin unestain,
olin mökissäni yksin vain.
kaikki oli vain unta,
ikkunasta ulos katsoin
vielä satoi lunta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
huh, huh...olipa painajainen!
Todella hyvä runo.