kaipaus ja tunne jonka sain
pois heti antaisin
jos joku ottaisi.
Tiedä vaan en mitä
sitten tekisin,
jos jopa tämän tunteen pois antaisin.
Kaikki katoaa hetkestä
tunne toisensa jälkeen
katoaa mielestä.
Usko kuolee viimeisenä,
sanoi viisas mies
Sen tiedän kyllä muutenkin
kaikki on mennyt kuitenkin.
Haaveiden merestä kalaa
saanut en,
joku muu vei
viimeisen.
Rakkautta tunnen
ympärilläni
ja sekin minut
sairaaksi tekee.
Mitä helvettiä
mieli hakee ?
Haaveet roikkuvat
narulla odottamassa.
Joskus oli, vaan meni pois.
Ei se enää ollakaan vois.
Rauhani jakaa voisin
jos siihen varaa olisi.
Tupakki kolisi.
Haluan ja halua en.
Sielun tunnen
sinisen himoisen.
Uskalla vaan minä en
tarttua hetkeen iloiseen.
Kaiken kiellän,
kaiken menetäen.
Uskalla tutkia tuntematon,
kohtaa uskomaton.
Mielihyvä korvaa tunteiden
tuskaa viiltävää.
Kaikki tuntee voiman hetkisen
ja siitä ammentaa
muutaman kilometrin
lisää matkaa.
Minä en jaksa kävellä enää,
kanna minut lepäämään.
Leijun lailla ajatuksen
kohti lepoa jonka tarvitsen.
Vuoksi turhan hosumisen
ja siitä elämisen,
kaiken turhuuden.
Tunne kasvaa nivusista
paisuen matkalla.
Kaiken tajuaa kun tunnustaa
kaiken turhuuden.
Sen mitä hain tuskin koskaan
saisin,
vaikka mitä tekisin.
Katson nuoruutta ja haaveita
tunne en edes katkeruutta.
Vaikka kaiken uudestaan tekisin,
olisi se sama tulos kuitenkin.
Jos sitten luvan saan
käydä viimeiseen matkaan
maksaa lasku ja jättää pöytä.
Kenenkään ei tulisi jäädä kaipaamaan
Suljen silmät iltaisin,
lasken toivoni,
uuteen aamuun joita
vielä joitain on.
Jaksanko laskun loppuun
vai jäänkö ikuisesti
tähän sumppuun.
Painajainen elämästä
hätkähdytti
tajuamaan mitä todella
tapahtuu ja miksi.
Se mitä tapahtunut ei
jää arvoitukseksi.
Joskus ehkä, ensi vuonna
messuilla elämän suolla.
Mahdollisuus annettiin
sitä tuijotettiin.
Kiinni käymään ei
pystynyt kukaan meistä
hölmöinä taidettiin vain seistä,
mutta nyt matkaan
suuntaan sydämen rosoisen.
Kai joku sen joskus selittää
tai ainakin yrittää
miksi en jaksa ja tunnen kaipauksen
jonka kohdetta tunne en.
Tunteita vuoksi tunteiden
niille voit rakentaa
ikuisuuden.
Löydä paikka ilman
tunteiden täyttämän
erittäin epäselvän
näytelmän.
Siellä odottaa ikuinen
rauha utuinen.
Vuodet kiitää itsekseen.
Pääsemme päätökseen
kun loppuu turhuus
kiireineen.
pois heti antaisin
jos joku ottaisi.
Tiedä vaan en mitä
sitten tekisin,
jos jopa tämän tunteen pois antaisin.
Kaikki katoaa hetkestä
tunne toisensa jälkeen
katoaa mielestä.
Usko kuolee viimeisenä,
sanoi viisas mies
Sen tiedän kyllä muutenkin
kaikki on mennyt kuitenkin.
Haaveiden merestä kalaa
saanut en,
joku muu vei
viimeisen.
Rakkautta tunnen
ympärilläni
ja sekin minut
sairaaksi tekee.
Mitä helvettiä
mieli hakee ?
Haaveet roikkuvat
narulla odottamassa.
Joskus oli, vaan meni pois.
Ei se enää ollakaan vois.
Rauhani jakaa voisin
jos siihen varaa olisi.
Tupakki kolisi.
Haluan ja halua en.
Sielun tunnen
sinisen himoisen.
Uskalla vaan minä en
tarttua hetkeen iloiseen.
Kaiken kiellän,
kaiken menetäen.
Uskalla tutkia tuntematon,
kohtaa uskomaton.
Mielihyvä korvaa tunteiden
tuskaa viiltävää.
Kaikki tuntee voiman hetkisen
ja siitä ammentaa
muutaman kilometrin
lisää matkaa.
Minä en jaksa kävellä enää,
kanna minut lepäämään.
Leijun lailla ajatuksen
kohti lepoa jonka tarvitsen.
Vuoksi turhan hosumisen
ja siitä elämisen,
kaiken turhuuden.
Tunne kasvaa nivusista
paisuen matkalla.
Kaiken tajuaa kun tunnustaa
kaiken turhuuden.
Sen mitä hain tuskin koskaan
saisin,
vaikka mitä tekisin.
Katson nuoruutta ja haaveita
tunne en edes katkeruutta.
Vaikka kaiken uudestaan tekisin,
olisi se sama tulos kuitenkin.
Jos sitten luvan saan
käydä viimeiseen matkaan
maksaa lasku ja jättää pöytä.
Kenenkään ei tulisi jäädä kaipaamaan
Suljen silmät iltaisin,
lasken toivoni,
uuteen aamuun joita
vielä joitain on.
Jaksanko laskun loppuun
vai jäänkö ikuisesti
tähän sumppuun.
Painajainen elämästä
hätkähdytti
tajuamaan mitä todella
tapahtuu ja miksi.
Se mitä tapahtunut ei
jää arvoitukseksi.
Joskus ehkä, ensi vuonna
messuilla elämän suolla.
Mahdollisuus annettiin
sitä tuijotettiin.
Kiinni käymään ei
pystynyt kukaan meistä
hölmöinä taidettiin vain seistä,
mutta nyt matkaan
suuntaan sydämen rosoisen.
Kai joku sen joskus selittää
tai ainakin yrittää
miksi en jaksa ja tunnen kaipauksen
jonka kohdetta tunne en.
Tunteita vuoksi tunteiden
niille voit rakentaa
ikuisuuden.
Löydä paikka ilman
tunteiden täyttämän
erittäin epäselvän
näytelmän.
Siellä odottaa ikuinen
rauha utuinen.
Vuodet kiitää itsekseen.
Pääsemme päätökseen
kun loppuu turhuus
kiireineen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tekstiä :( Huumori auttaa epätoivoisina hetkinä, ainakin minulla. Voi hyvin ja pidä huolta itsestäsi, ystävä ja ole iloinen siitä, kuinka paljon hyvää olet saanut elämääsi.