sisäänpäin lämpiävät homopiirit

Olen nähnyt, miten homot usein muodostaa sisäpiirejä keskenänsä. On jotenkin etoavaa, että suureen osaan kavereista voi olla seksuaalisesti suuntautunut. Eihän heteromiehetkään yleensä vain kaiken aikaa notku akkalauman kanssa, vaan viettävät aikaa keskenään esim. harrastusten parissa ja hajoavat sitten välillä omille teilleen naisia deittailemaan. Seurustelevatkin heteromiehet usein kuluttavat aikaa toisten heterokavereiden kanssa. Homo sen sijaan saattaa kerran deittailla jotain ja sitten deittailevat yhtyvät samaan seurapiiriin! On jotenkin yleistä, että homolla on ystävänään joko naisia tai sitten toisia homoja. Olen törmännyt aniharvaan homoon, jonka kaverit olisivat olleet pääasiallisesti heteromiehiä. Ikään kuin ne sisäpiirin kanahomot olisivat toinen toisilleen samaa sukupuolta, jota kohtaan ei tunneta vetoa, ja sitten erityisesti heteromiehet olisivat sitä vastakkaista, mystisen viehättävää sukupuolta, joilla on erilaiset harrastukset, mieltymykset ja ajatusmaailma. Harmi vain, että tällainen "polarisoituminen" toimii ainoastaan heteroilla, sillä tietystikään sitä ääripäätä edustava heteromies ei ole kiinnostunut homoista seurustelukumppaneista. Sitten jos joku heteromies alentuu homoseksiä kokeilemaan (mitä tehdäkseen täytyy olla aika tyhmä), niin nämä kanat ovat aivan innossaan, kun kerrankin saavat "kunnon miestä". Ei todellakaan pidä paikkansa, että homot olisivat suuntautuneisuuttaan lukuun ottamatta ihan samanlaisia kuin heterot. Jotenkin tuntuu luonnottomalta seksuaalisuudelta tällainen. Homous ei oikein toimi niinkuin sen oletettaisiin heteroseksuaalisuuden kannalta toimivan.
81035
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

ei oikein mennyt "jakeluun" tuo sinun vuodatuksesi, on kai itsestään selvää, että homo pitää toista homoa mieluummin uskottuna kaverina, jolle ja jonka kanssa voi keskustella ns. homojuttuja, tuskin on montakaan heteromiestä, joita kiinnostaisi ihan oikeasti homon "sielunelämä". Ja mitähän ne mahtavat olla mainitsemasi "homo piirit", jos jätetään laskuista pois varsinaiset homokapakat yms. paikat, niin väitämpä, ettei suomessa löydy kummoisia "homo piirejä", sellaisia missä vain homot ainoastaan seurustelevat toisten homojen kanssa, itselläni on onni saada pitää kavereinani pelkästään heteromiehiä ja -naisia, free-gay:nä miehenä tapailen satunnaisesti toisia homoja, heille on oma aikansa ja paikkansa, normaaliin elämisen rytmiin ne eivät kuulu, siis samalla tavalla kuin heterokaverit

Äänestä

Miksi tuon perustelusi vuoksi heteromiehet ovat noin polarisoituneita, että suurin osa kavereista on heteromiehiä yleensä ei naisia, eikä juuri koskaan homomiehiä? Vai onko niin, että ainoastaan heteromies on niin helppo, että antaa/saa mieheltä?

Itse homomies ja kavereina yhtä sun toista ihmistä. Enkä sitä paitsi itse ole kiinnostunut ensimmäisenä ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta, jos on kiva "tyyppi", niin sitten on. Ketä edes oikeasti kiinnostaa kuka on kenenkin kanssa on seksuaalisesti kanssakäymisessä, aika rankkaa, jos sitä pitää miettiä.

T: ?

Äänestä

Pitää paikkansa, et jotkut homot muodostaa sisäpiirei keskenään ja kaveeraa pääasiassa vaan toisten homojen kans. Näin ei oo kuitenkaan välttämättä aina. Esim. mä ite en oo koskaan oikeen uskonu kahen homon väliseen kaveruuteen, koska siin ois jotenki aina seksuaalisuus mukana kuvioissa. Mä ite tykkään siit, et mä saan olla kavereiden kans ihan muuten vaan ilman, et mun tarvii koko ajan miettii, et onks tää pelkkää kaveruutta vai ei ja johtaaks tää seksiin/seurusteluun jne.

Sä kerrot, et sä oot törmänny aniharvaan homoon, jonka kaverit ois pääasias heteroita. Kuitenkin suurimmalla osalla homoista tuttava- ja kaveripiiri koostuu pääasiassa heteroista. Jotkut homot on jopa kertonu kavereilleen, mitä ne on, jotkut taas ei. Nekään, jotka on kertonu, ei sitä välttämättä mitenkään korosta joka toisessa lauseessa tai pukeutumalla "homomaisesti". Mun kokemuksen mukaan se, mikä suurinta osaa heteroista ärsyttää, on se, jos homoutta korostaa liikaa (niin tosin ärsyttää muakin, ei sen puoleen). Myöskään se ei pidä paikkaansa, et valtaosa homojen (hetero)kavereist ois nimenomaan naisii; päinvastoin, suurin osa kaveeraa tai pääasiassa heteromiesten kans. Suurimmast osast homoi ei myöskään päällepäin arvaa, mitä ne on.

Oli sun tekstissä myös jotain, mistä mä oon samaa mieltä: Nimittäin noi kanahomot, joit onneks pieni vähemmistö meist homoist. Kanahomot varmaan ärsyttää suurinta osaa meistä tavallista homomiehistä. Mä väittäsin, et niit pyörii paljon just homopaikois kuten DTM:ssä, jossa sit taas ei käy ehkä niin paljon miesmäisii homoi. Tää oli vaan mun veikkaus, mä kun en harrasta homobaareis käymistä.

"Homous ei oikein toimi niinkuin sen oletettaisiin heteroseksuaalisuuden kannalta toimivan."

Eihän sen tarviikaan toimii välttämättä ihan samal taval, vai mitä? Heteroudessa on kyse naisen ja miehen välisestä seksuaalisuudesta/rakkaudesta/seurustelusta ja homoudessa taas kahen miehen tai naisen välisestä seksuaalisuudesta/rakkaudesta/seurustelusta. Lähtökohdat parisuhteelle on vähän erilaiset... :)

Äänestä
  • . Esim. mä ite en oo koskaan oikeen uskonu kahen homon väliseen kaveruuteen, koska siin ois jotenki aina seksuaalisuus mukana kuvioissa.
    ________________


    Riippuu tapauksesta. Esimerkiksi on monia homomiehiä, jotka ovat yksinkertaisesti sen luontoisia tai näköisiä, että he eivät juuri minua henkilökohtaisesti sytytä, mutta sopivat ystäviksi hyvin. Tällöin siihen ei liity mitään seksuaalista, koska ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista halua.

    On heteromiehiä, joiden kanssa voi olla ystävä samoilla perusteilla (ulkonäkö ei esim yksinkertaisesti kiinnosta, joten halujakaan ei ole) ja sitten taas niitä kavereita jotka kiinnostavat seksuaalisestikin. Ne ovat hankalimpia tapauksia ja yleensä lopetan yhteydenpidon. On ikävä olla kaveri, jos mielessä pyörii seksuaalisia ajatuksia kun tavataan ja tietää että toinen on umpihetero, eikä missään tapauksessa kiinnostunut. On hankalaa luoda sellaista luontevaa ystävyyssuhdetta ja pelkään että toinen huomaa että katson "sopimattomasti" tms. Koen että sellaiset ystävyydet ovat jollain tavalla itsensä kiusaamista.

    Sitten on niitä homoystäviä, joiden kanssa seksuaalisuus on ollut molemminpuolista alusta asti. Toinen voi kuitenkin alkaa hieman myöhemmin esim seurustelemaan ja muuttaa vähän kauemmaksi, joilloin siirrytään ystäväksi. Silloin pidetään yhteyttä ja keskustellaan kaikenlaista, mutta omista tunteista ei puhuta, ei vaikka niitä olisikin, koska tiedetään ettei siitä tule mitään käytännön syistä.

    Ja varmaan se, että homot pitävät enempi yhteyttä homoihin, johtuu siitä että heteroiden kanssa ei voi puhua homojuttuja. Heteroilla ei tälläistä ongelmaa ole.

    Äänestä

  • erilaisia ystäviä. kirjoitti:

    . Esim. mä ite en oo koskaan oikeen uskonu kahen homon väliseen kaveruuteen, koska siin ois jotenki aina seksuaalisuus mukana kuvioissa.
    ________________


    Riippuu tapauksesta. Esimerkiksi on monia homomiehiä, jotka ovat yksinkertaisesti sen luontoisia tai näköisiä, että he eivät juuri minua henkilökohtaisesti sytytä, mutta sopivat ystäviksi hyvin. Tällöin siihen ei liity mitään seksuaalista, koska ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista halua.

    On heteromiehiä, joiden kanssa voi olla ystävä samoilla perusteilla (ulkonäkö ei esim yksinkertaisesti kiinnosta, joten halujakaan ei ole) ja sitten taas niitä kavereita jotka kiinnostavat seksuaalisestikin. Ne ovat hankalimpia tapauksia ja yleensä lopetan yhteydenpidon. On ikävä olla kaveri, jos mielessä pyörii seksuaalisia ajatuksia kun tavataan ja tietää että toinen on umpihetero, eikä missään tapauksessa kiinnostunut. On hankalaa luoda sellaista luontevaa ystävyyssuhdetta ja pelkään että toinen huomaa että katson "sopimattomasti" tms. Koen että sellaiset ystävyydet ovat jollain tavalla itsensä kiusaamista.

    Sitten on niitä homoystäviä, joiden kanssa seksuaalisuus on ollut molemminpuolista alusta asti. Toinen voi kuitenkin alkaa hieman myöhemmin esim seurustelemaan ja muuttaa vähän kauemmaksi, joilloin siirrytään ystäväksi. Silloin pidetään yhteyttä ja keskustellaan kaikenlaista, mutta omista tunteista ei puhuta, ei vaikka niitä olisikin, koska tiedetään ettei siitä tule mitään käytännön syistä.

    Ja varmaan se, että homot pitävät enempi yhteyttä homoihin, johtuu siitä että heteroiden kanssa ei voi puhua homojuttuja. Heteroilla ei tälläistä ongelmaa ole.

    "Riippuu tapauksesta. Esimerkiksi on monia homomiehiä, jotka ovat yksinkertaisesti sen luontoisia tai näköisiä, että he eivät juuri minua henkilökohtaisesti sytytä, mutta sopivat ystäviksi hyvin. Tällöin siihen ei liity mitään seksuaalista, koska ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista halua."

    Totta varmaan toikin, mut kuvittele tapaus, jossa sä oot sen toisen sun mielestä ei-niin-hyvännäkösen tyypin mielestä tosi hyvännäkönen ja se on kiinnostunu susta muuna ku vaan kaverina. Sellanen ois aika turhauttavaa, ku kaikki aika menis siihen, et koko ajan pitäs torjuu toista. Nimimerkki kokemusta löytyy... Tietysti on myös mahdollista sekin, et kumpikaan ei oo kiinnostunu toisesta, mut mä ite en viel sellaseen tapaukseen törmänny. Se ois kaikista ihanteellisin tapaus.

    Mä oon samaa mieltä tosta, et on helppoo olla kaveri heteron kanssa, jos se toinen ei oo mitenkään erikoisen hyvännäkönen eikä kiinnosta homo-osapuolta seksuaalisesti. Seksuaalinen kiinnostus heteroo kohtaan ois tietysti turhaa itteensä kiduttamista, ihan niinku sä sanot.

    "Sitten on niitä homoystäviä, joiden kanssa seksuaalisuus on ollut molemminpuolista alusta asti. Toinen voi kuitenkin alkaa hieman myöhemmin esim seurustelemaan ja muuttaa vähän kauemmaksi, joilloin siirrytään ystäväksi. Silloin pidetään yhteyttä ja keskustellaan kaikenlaista, mutta omista tunteista ei puhuta, ei vaikka niitä olisikin, koska tiedetään ettei siitä tule mitään käytännön syistä."

    Hmm, täs on nyt sotkettu kaveruus ja seksuaalisuus/seurustelu. Mä ite oon yleisesti ottaen sitä mieltä, et pelkkien kavereiden kans ei mennä sänkyyn. Sänkyyn mennään joko seurustelukumppanin, satunnaisen irtokumppanin tai vakipanon kanssa (vakipanon kanssa ei oo kyse ystävyydesta).

    "Ja varmaan se, että homot pitävät enempi yhteyttä homoihin, johtuu siitä että heteroiden kanssa ei voi puhua homojuttuja. Heteroilla ei tälläistä ongelmaa ole."

    Homojuttui? Kyl heterojen kanssa voi puhuu kaikenlaisesta, mut tietysti miehistä ei niiden kanssa välttämättä voi puhuu (poikkeuksiikin on). Mut muuten homot ei eroo heteroist millään taval, eikä näin ollen myöskään puheenaiheet. Ei kai kukaan koko aikaa pelkistä miehistä puhu? Tai heterot naisista?

    Äänestä

  • Micke880 kirjoitti:

    "Riippuu tapauksesta. Esimerkiksi on monia homomiehiä, jotka ovat yksinkertaisesti sen luontoisia tai näköisiä, että he eivät juuri minua henkilökohtaisesti sytytä, mutta sopivat ystäviksi hyvin. Tällöin siihen ei liity mitään seksuaalista, koska ei yksinkertaisesti ole minkäänlaista halua."

    Totta varmaan toikin, mut kuvittele tapaus, jossa sä oot sen toisen sun mielestä ei-niin-hyvännäkösen tyypin mielestä tosi hyvännäkönen ja se on kiinnostunu susta muuna ku vaan kaverina. Sellanen ois aika turhauttavaa, ku kaikki aika menis siihen, et koko ajan pitäs torjuu toista. Nimimerkki kokemusta löytyy... Tietysti on myös mahdollista sekin, et kumpikaan ei oo kiinnostunu toisesta, mut mä ite en viel sellaseen tapaukseen törmänny. Se ois kaikista ihanteellisin tapaus.

    Mä oon samaa mieltä tosta, et on helppoo olla kaveri heteron kanssa, jos se toinen ei oo mitenkään erikoisen hyvännäkönen eikä kiinnosta homo-osapuolta seksuaalisesti. Seksuaalinen kiinnostus heteroo kohtaan ois tietysti turhaa itteensä kiduttamista, ihan niinku sä sanot.

    "Sitten on niitä homoystäviä, joiden kanssa seksuaalisuus on ollut molemminpuolista alusta asti. Toinen voi kuitenkin alkaa hieman myöhemmin esim seurustelemaan ja muuttaa vähän kauemmaksi, joilloin siirrytään ystäväksi. Silloin pidetään yhteyttä ja keskustellaan kaikenlaista, mutta omista tunteista ei puhuta, ei vaikka niitä olisikin, koska tiedetään ettei siitä tule mitään käytännön syistä."

    Hmm, täs on nyt sotkettu kaveruus ja seksuaalisuus/seurustelu. Mä ite oon yleisesti ottaen sitä mieltä, et pelkkien kavereiden kans ei mennä sänkyyn. Sänkyyn mennään joko seurustelukumppanin, satunnaisen irtokumppanin tai vakipanon kanssa (vakipanon kanssa ei oo kyse ystävyydesta).

    "Ja varmaan se, että homot pitävät enempi yhteyttä homoihin, johtuu siitä että heteroiden kanssa ei voi puhua homojuttuja. Heteroilla ei tälläistä ongelmaa ole."

    Homojuttui? Kyl heterojen kanssa voi puhuu kaikenlaisesta, mut tietysti miehistä ei niiden kanssa välttämättä voi puhuu (poikkeuksiikin on). Mut muuten homot ei eroo heteroist millään taval, eikä näin ollen myöskään puheenaiheet. Ei kai kukaan koko aikaa pelkistä miehistä puhu? Tai heterot naisista?

    Sellanen ois aika turhauttavaa, ku kaikki aika menis siihen, et koko ajan pitäs torjuu toista. Nimimerkki kokemusta löytyy...
    --

    Noissa tapauksissa ystävyys kannattaa päättää, jos toinen ei usko ja molemmilla on epämukavaa. Niin itse olen tehnyt. Ihastumisen tunteita ei voi kontrolloida, vaikka käyttäytymistä voikin. Jos joku ihminen ei vaan herätä kiinnostusta, sille ei voi mitään. Tunteita ei voi pakottaa, enkä osaa edes perustella, miksi niitä ei ole itsellä, vaikka toisella olisi. Kai ne on jotain luonteeseen tai ulkonäköön liittyviä juttuja, vaikka itseäni ärsyttää sellainen että ihmisessä katsotaan vain ulkonäköä. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta, minkäs sille voi.

    Hmm, täs on nyt sotkettu kaveruus ja seksuaalisuus/seurustelu. Mä ite oon yleisesti ottaen sitä mieltä, et pelkkien kavereiden kans ei mennä sänkyyn
    ---
    Tarkoitin, että tutustuminen on olkanut pohjalta "molemmat haluavat seurustelua, tulisikohan tästä jotain" ja sitten käytännön syistä on jääty ystäviksi ja ystävyydestä on sitten pidetty kiinni ja seksuaalinen puoli unohdettu. Ei olla alunperinkään ajateltu, että oltaisiin yhtäaikaa kavereita ja seurustelukumpaneita.
    En tykkää siitä, että ollaan kavereita ja mennään välillä sänkyyn. Joko ystävyys tai seurustelu, ei yhtäaikaa.

    Mut muuten homot ei eroo heteroist millään taval, eikä näin ollen myöskään puheenaiheet. Ei kai kukaan koko aikaa pelkistä miehistä puhu? Tai heterot naisista?
    ---
    Ei puhu. Sekin tuntuu ikävältä jos kavereina on pelkkiä homoja. Täytyy olla kaikenlaisia ystäviä. Yleensä homojen kanssa pystyy paremmin pohtimaan tähän aihepiiriin liittyviä asioita, ja myös itse kokee että toinen ymmärtää ne, koska toinen on kokenut samanlaisia asioita. Mua ei hirveästi kiinnosta esim. heteroiden seurusteluasiat (koen itseni niin ulkopuoliseksi aiheeseen) ja uskon että tunne on molemminpuolinen. Toinen juttu on se, ettei kaikille heteroille ole viitsinyt kertoa omasta suuntautumisestaan, joten ainakin silloin kaikki seksuaalisuusaiheiset keskustelut jää pois.

    Äänestä

  • jatkoa vielä. kirjoitti:

    Sellanen ois aika turhauttavaa, ku kaikki aika menis siihen, et koko ajan pitäs torjuu toista. Nimimerkki kokemusta löytyy...
    --

    Noissa tapauksissa ystävyys kannattaa päättää, jos toinen ei usko ja molemmilla on epämukavaa. Niin itse olen tehnyt. Ihastumisen tunteita ei voi kontrolloida, vaikka käyttäytymistä voikin. Jos joku ihminen ei vaan herätä kiinnostusta, sille ei voi mitään. Tunteita ei voi pakottaa, enkä osaa edes perustella, miksi niitä ei ole itsellä, vaikka toisella olisi. Kai ne on jotain luonteeseen tai ulkonäköön liittyviä juttuja, vaikka itseäni ärsyttää sellainen että ihmisessä katsotaan vain ulkonäköä. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta, minkäs sille voi.

    Hmm, täs on nyt sotkettu kaveruus ja seksuaalisuus/seurustelu. Mä ite oon yleisesti ottaen sitä mieltä, et pelkkien kavereiden kans ei mennä sänkyyn
    ---
    Tarkoitin, että tutustuminen on olkanut pohjalta "molemmat haluavat seurustelua, tulisikohan tästä jotain" ja sitten käytännön syistä on jääty ystäviksi ja ystävyydestä on sitten pidetty kiinni ja seksuaalinen puoli unohdettu. Ei olla alunperinkään ajateltu, että oltaisiin yhtäaikaa kavereita ja seurustelukumpaneita.
    En tykkää siitä, että ollaan kavereita ja mennään välillä sänkyyn. Joko ystävyys tai seurustelu, ei yhtäaikaa.

    Mut muuten homot ei eroo heteroist millään taval, eikä näin ollen myöskään puheenaiheet. Ei kai kukaan koko aikaa pelkistä miehistä puhu? Tai heterot naisista?
    ---
    Ei puhu. Sekin tuntuu ikävältä jos kavereina on pelkkiä homoja. Täytyy olla kaikenlaisia ystäviä. Yleensä homojen kanssa pystyy paremmin pohtimaan tähän aihepiiriin liittyviä asioita, ja myös itse kokee että toinen ymmärtää ne, koska toinen on kokenut samanlaisia asioita. Mua ei hirveästi kiinnosta esim. heteroiden seurusteluasiat (koen itseni niin ulkopuoliseksi aiheeseen) ja uskon että tunne on molemminpuolinen. Toinen juttu on se, ettei kaikille heteroille ole viitsinyt kertoa omasta suuntautumisestaan, joten ainakin silloin kaikki seksuaalisuusaiheiset keskustelut jää pois.

    Me ollaan siis päästy enemmän yhteisymmärrykseen. :) Täs kuitenki viel jotain mun ajatuksii...

    "Noissa tapauksissa ystävyys kannattaa päättää, jos toinen ei usko ja molemmilla on epämukavaa. Niin itse olen tehnyt. Ihastumisen tunteita ei voi kontrolloida, vaikka käyttäytymistä voikin. Jos joku ihminen ei vaan herätä kiinnostusta, sille ei voi mitään. Tunteita ei voi pakottaa, enkä osaa edes perustella, miksi niitä ei ole itsellä, vaikka toisella olisi. Kai ne on jotain luonteeseen tai ulkonäköön liittyviä juttuja, vaikka itseäni ärsyttää sellainen että ihmisessä katsotaan vain ulkonäköä. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta, minkäs sille voi."

    Usein vaan kahen homon välisessä ystävyydessä on ongelmana se, et jompi kumpi ihastuu toiseen, mut toinen osapuoli ei ookaan kiinnostunu. Tietysti ideaalitilanne ois se, jos kaks homoo vois olla ihan ystävii ihastumatta toisiinsa. Tietysti jos MOLEMMAT on kiinnostunu toisistaan, ni miksei siit vois kehitellä jotain ystävyyttä suurempaa.

    Muaki muuten ärsyttää se, jos ihmises katotaan pelkkää ulkonäköö, vaik toinen vois olla miten mahtava persoona tahansa, jos viittis tutustuu paremmin...

    "Tarkoitin, että tutustuminen on olkanut pohjalta "molemmat haluavat seurustelua, tulisikohan tästä jotain" ja sitten käytännön syistä on jääty ystäviksi ja ystävyydestä on sitten pidetty kiinni ja seksuaalinen puoli unohdettu. Ei olla alunperinkään ajateltu, että oltaisiin yhtäaikaa kavereita ja seurustelukumpaneita.
    En tykkää siitä, että ollaan kavereita ja mennään välillä sänkyyn. Joko ystävyys tai seurustelu, ei yhtäaikaa."

    Sitä mä en kyl vieläkään ymmärtäny, et jos molemmat haluu seurusteluu, ni miksei se onnistus, vaik toinen muuttaski toiselle paikkakunnalle esim. opiskelujen takii? Näin vaan voi käydä, opiskelu on kuitenki vaan välivaihe ihmisen elämäs ja opiskelun jälkeen osapuolet voi vaik muuttaa yhteen. Jotenki mä en oo vakuuttunu siitä, et kaks kundii, joil on tunteita toisilleen, vois pysyy vaan ystävinä. Ois aika rasittavaa ku tietäs, mitä tuntee toista kohtaan, mut sit ois muka pakko pysyy vaan kavereina. Etäsuhdeki vois toimii, jos uluottamus pelaa puolin ja toisin.

    "Ei puhu. Sekin tuntuu ikävältä jos kavereina on pelkkiä homoja. Täytyy olla kaikenlaisia ystäviä. Yleensä homojen kanssa pystyy paremmin pohtimaan tähän aihepiiriin liittyviä asioita, ja myös itse kokee että toinen ymmärtää ne, koska toinen on kokenut samanlaisia asioita. Mua ei hirveästi kiinnosta esim. heteroiden seurusteluasiat (koen itseni niin ulkopuoliseksi aiheeseen) ja uskon että tunne on molemminpuolinen. Toinen juttu on se, ettei kaikille heteroille ole viitsinyt kertoa omasta suuntautumisestaan, joten ainakin silloin kaikki seksuaalisuusaiheiset keskustelut jää pois."

    Tietysti ystäväpiirin täytyy olla mahdollisimman monipuolinen. Toki homon kanssa pystyy paremmin miettii ihmisuhteisiin liittyvii asioit ku heteron, mut en mä ite ainakaan pelkistä "homojutuista" koko aikaa puhu. Eikä muakaan niin hirveesti heterojen ihmissuhdeasiat kiinnosta. Mieleen tulee toisaalta myös, et sellaset tyypit, joille ei voi kertoo homoudestaan, on enemmänki vaan tuttui ku kavereit - ystävist puhumattakaan. Tuntus absurdilta sellanen "ystävyys", et toinen ei tietäs, mikä mä oon.

    Äänestä

  • Micke880 kirjoitti:

    Me ollaan siis päästy enemmän yhteisymmärrykseen. :) Täs kuitenki viel jotain mun ajatuksii...

    "Noissa tapauksissa ystävyys kannattaa päättää, jos toinen ei usko ja molemmilla on epämukavaa. Niin itse olen tehnyt. Ihastumisen tunteita ei voi kontrolloida, vaikka käyttäytymistä voikin. Jos joku ihminen ei vaan herätä kiinnostusta, sille ei voi mitään. Tunteita ei voi pakottaa, enkä osaa edes perustella, miksi niitä ei ole itsellä, vaikka toisella olisi. Kai ne on jotain luonteeseen tai ulkonäköön liittyviä juttuja, vaikka itseäni ärsyttää sellainen että ihmisessä katsotaan vain ulkonäköä. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta, minkäs sille voi."

    Usein vaan kahen homon välisessä ystävyydessä on ongelmana se, et jompi kumpi ihastuu toiseen, mut toinen osapuoli ei ookaan kiinnostunu. Tietysti ideaalitilanne ois se, jos kaks homoo vois olla ihan ystävii ihastumatta toisiinsa. Tietysti jos MOLEMMAT on kiinnostunu toisistaan, ni miksei siit vois kehitellä jotain ystävyyttä suurempaa.

    Muaki muuten ärsyttää se, jos ihmises katotaan pelkkää ulkonäköö, vaik toinen vois olla miten mahtava persoona tahansa, jos viittis tutustuu paremmin...

    "Tarkoitin, että tutustuminen on olkanut pohjalta "molemmat haluavat seurustelua, tulisikohan tästä jotain" ja sitten käytännön syistä on jääty ystäviksi ja ystävyydestä on sitten pidetty kiinni ja seksuaalinen puoli unohdettu. Ei olla alunperinkään ajateltu, että oltaisiin yhtäaikaa kavereita ja seurustelukumpaneita.
    En tykkää siitä, että ollaan kavereita ja mennään välillä sänkyyn. Joko ystävyys tai seurustelu, ei yhtäaikaa."

    Sitä mä en kyl vieläkään ymmärtäny, et jos molemmat haluu seurusteluu, ni miksei se onnistus, vaik toinen muuttaski toiselle paikkakunnalle esim. opiskelujen takii? Näin vaan voi käydä, opiskelu on kuitenki vaan välivaihe ihmisen elämäs ja opiskelun jälkeen osapuolet voi vaik muuttaa yhteen. Jotenki mä en oo vakuuttunu siitä, et kaks kundii, joil on tunteita toisilleen, vois pysyy vaan ystävinä. Ois aika rasittavaa ku tietäs, mitä tuntee toista kohtaan, mut sit ois muka pakko pysyy vaan kavereina. Etäsuhdeki vois toimii, jos uluottamus pelaa puolin ja toisin.

    "Ei puhu. Sekin tuntuu ikävältä jos kavereina on pelkkiä homoja. Täytyy olla kaikenlaisia ystäviä. Yleensä homojen kanssa pystyy paremmin pohtimaan tähän aihepiiriin liittyviä asioita, ja myös itse kokee että toinen ymmärtää ne, koska toinen on kokenut samanlaisia asioita. Mua ei hirveästi kiinnosta esim. heteroiden seurusteluasiat (koen itseni niin ulkopuoliseksi aiheeseen) ja uskon että tunne on molemminpuolinen. Toinen juttu on se, ettei kaikille heteroille ole viitsinyt kertoa omasta suuntautumisestaan, joten ainakin silloin kaikki seksuaalisuusaiheiset keskustelut jää pois."

    Tietysti ystäväpiirin täytyy olla mahdollisimman monipuolinen. Toki homon kanssa pystyy paremmin miettii ihmisuhteisiin liittyvii asioit ku heteron, mut en mä ite ainakaan pelkistä "homojutuista" koko aikaa puhu. Eikä muakaan niin hirveesti heterojen ihmissuhdeasiat kiinnosta. Mieleen tulee toisaalta myös, et sellaset tyypit, joille ei voi kertoo homoudestaan, on enemmänki vaan tuttui ku kavereit - ystävist puhumattakaan. Tuntus absurdilta sellanen "ystävyys", et toinen ei tietäs, mikä mä oon.

    no mulla on kavereina heteroita, homoja ja naisia.. En haluais että ainoat kaverit ois muita homoja täytyy olla monipuolinen kaveripiiri:)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


-gay- kirjoitti:

Olen nähnyt, miten homot usein muodostaa sisäpiirejä keskenänsä. On jotenkin etoavaa, että suureen osaan kavereista voi olla seksuaalisesti suuntautunut. Eihän heteromiehetkään yleensä vain kaiken aikaa notku akkalauman kanssa, vaan viettävät aikaa keskenään esim. harrastusten parissa ja hajoavat sitten välillä omille teilleen naisia deittailemaan. Seurustelevatkin heteromiehet usein kuluttavat aikaa toisten heterokavereiden kanssa. Homo sen sijaan saattaa kerran deittailla jotain ja sitten deittailevat yhtyvät samaan seurapiiriin! On jotenkin yleistä, että homolla on ystävänään joko naisia tai sitten toisia homoja. Olen törmännyt aniharvaan homoon, jonka kaverit olisivat olleet pääasiallisesti heteromiehiä. Ikään kuin ne sisäpiirin kanahomot olisivat toinen toisilleen samaa sukupuolta, jota kohtaan ei tunneta vetoa, ja sitten erityisesti heteromiehet olisivat sitä vastakkaista, mystisen viehättävää sukupuolta, joilla on erilaiset harrastukset, mieltymykset ja ajatusmaailma. Harmi vain, että tällainen "polarisoituminen" toimii ainoastaan heteroilla, sillä tietystikään sitä ääripäätä edustava heteromies ei ole kiinnostunut homoista seurustelukumppaneista. Sitten jos joku heteromies alentuu homoseksiä kokeilemaan (mitä tehdäkseen täytyy olla aika tyhmä), niin nämä kanat ovat aivan innossaan, kun kerrankin saavat "kunnon miestä". Ei todellakaan pidä paikkansa, että homot olisivat suuntautuneisuuttaan lukuun ottamatta ihan samanlaisia kuin heterot. Jotenkin tuntuu luonnottomalta seksuaalisuudelta tällainen. Homous ei oikein toimi niinkuin sen oletettaisiin heteroseksuaalisuuden kannalta toimivan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu