Katsellessaan elämänsä jälkeen tekojensa seurauksia kokee Ihminen suunnatonta tuskaa tekemistään rikkomuksista eikä siis kukaan pääse "livahtamaan" rangaistuksetta.
Kokee tuskan uhrin/uhrien kannalta, pieni on tämän fyysisen maailman rangaistus siihen verrattuna.
Siksi tuntee sääliä tappajaakin kohtaan vaikka se saattaa tuntua järjettömältä (Jammu S.) kohdalla esim;)
Rikkomuksen tekijän kannalta onkin suvaittavaa jäädä "kiinni" jo täällä fyysisessä. Siksi rikollinen usein palaa rikospaikalle aivan järjettömästi;)
Anteeksiantakaa:
http://www.youtube.com/watch?v=SkILll_PVto&feature=fvw
Kokee tuskan uhrin/uhrien kannalta, pieni on tämän fyysisen maailman rangaistus siihen verrattuna.
Siksi tuntee sääliä tappajaakin kohtaan vaikka se saattaa tuntua järjettömältä (Jammu S.) kohdalla esim;)
Rikkomuksen tekijän kannalta onkin suvaittavaa jäädä "kiinni" jo täällä fyysisessä. Siksi rikollinen usein palaa rikospaikalle aivan järjettömästi;)
Anteeksiantakaa:
http://www.youtube.com/watch?v=SkILll_PVto&feature=fvw
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lain rikkominen synnin tai rikkomuksen kautta saa aikaan sen, että loukattu omatunto ahdistaa mieltä ja sydäntä. Koska iankaikkinen Isämme tiesi, että kaikki Hänen henkilapsensa – Hänen Ainosyntyistä Poikaansa Jeesusta Kristusta lukuun ottamatta – rikkoisivat joko tahattomasti tai tahallaan Hänen lakejaan, Hän varasi keinon korjata sellaisten tekojen seuraukset. Olipa rikkomus suuri tai pieni, ratkaisukeino on sama: täydellinen parannus uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa sekä kuuliaisuus Hänen käskyilleen.
Kun täydellinen parannus on tarpeen, se edellyttää sinun osaltasi toimintaa. Elleivät parannukseen johtavat klassiset askeleet, synnin tunnustaminen ja hylkääminen, hyvittäminen, kuuliaisuus ja anteeksipyyntö, ole sinulle tuttuja, puhu piispan kanssa tai tutki jotakin lähdeteosta, kuten presidentti Spencer W. Kimballin mestarillista teosta Anteeksiantamuksen ihme. Näiden vaatimusten täyttämisen lisäksi omantunnonrauhasi palautumista jouduttaa se, että kiinnität tarkkaa huomiota vielä yhteen askeleeseen, jota ei aina huomata. Vapahtaja on tehnyt selväksi, että saadaksesi anteeksiannon sinun täytyy antaa anteeksi muille heidän rikkomuksensa sinua vastaan.
”Minä, Herra, annan anteeksi kenelle tahdon, mutta teiltä vaaditaan, että annatte anteeksi kaikille ihmisille.
Ja teidän tulee sanoa sydämessänne: Jumala tuomitkoon minun ja sinun välillä ja maksakoon sinulle tekojesi mukaan.”5
Ja kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi kaikki mitä teillä on jotakuta vastaan. Silloin myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaa teille rikkomuksenne anteeksi.
Vilpittömän parannuksen hedelmä on Jumalan anteeksianto, joka avaa oven kaikkien niiden liittojen ja toimitusten saamiseen, joita tämän maan päällä on tarjolla, ja niistä seuraavien siunausten nauttimiseen. Kun parannus on täydellinen ja ihminen on tullut puhtaaksi, hän saa uuden näkemyksen elämästä ja sen loistavista mahdollisuuksista. Kuinka ihmeellinen onkaan Herran lupaus: ”Katso, se, joka on tehnyt parannuksen synneistään, se saa anteeksi, enkä minä, Herra, muista niitä enää.”9 Herra pitää sanansa nyt ja aina.
Jos sinulla on rikottujen lakien vuoksi rauhaton omatunto, pyydän sinua, tulethan takaisin. Tule takaisin henkilökohtaisen puhtauden viileiden, virkistävien vetten ääreen. Tule takaisin taivaallisen Isän rakkauden lämpöön ja turvaan. Tule takaisin ja tunne tyyneyttä ja omantunnonrauhaa, jotka tulevat Jumalan käskyjen mukaan elämisestä.
Vapahtaja ei innoita jatkamaan kärsimistä asianmukaisen parannuksen jälkeen, vaan sen tekee petoksen herra, jonka tavoitteena on sitoa ja orjuuttaa sinut. Saatana painostaa sinua jatkamaan menneiden virheiden yksityiskohtien läpikäymistä, koska hän tietää, että sellaiset ajatukset saavat anteeksiannon vaikuttamaan saavuttamattomalta. Tällä tavoin Saatana yrittää sitoa nyörit mieleesi ja kehoosi niin että hän voi käsitellä sinua kuin nukketeatterin nukkea.
Kun menneiden virheiden muisto tunkeutui Ammonin mieleen, hän käänsi ajatuksensa Jeesukseen Kristukseen ja anteeksiannon ihmeeseen. Silloin hänen kärsimyksensä vaihtui iloksi ja kiitollisuudeksi Vapahtajan rakkaudesta ja anteeksiannosta.. Tee se nyt, niin että voit nauttia omantunnonrauhasta ja mielenrauhasta kaikkine niihin kuuluvine siunauksineen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
Aikojen alkuun palaisin;) Hatsetsupin temppelin pitkien portaiden yläpäästä kolmea kukkulaa katselin ja Theban pylväikössä Ammonin askelten reittiä kuljin. Täältä samasta lähteestä olemme juoneet;) jokainen.
Menneissä virheissä voi olla kaunis tulevaisuus;) Vaikka ajanjaksojen takana, mutta kuitenkin.
http://www.youtube.com/watch?v=-eracUY-x-A&feature=related
Syyllisyys painaa Bodom murhaajaa päivin öin. Sen täytyy olla mielessä aina. Entä murhaajan omaiset kuinka he tämän kaiken jaksavat? Voi heitä, olisihan se helpompi jos murhaaja tunnustaisi tekonsa, sovittaisi syntinsä ja saisi rauhan. Olisi rehellinen ja suora.
Anteeksianto ja rauha tuonpuoleisessa on armo. Nyt vain kärsimystä ympärillä ja hänessä on aivan erilaisia puolia jopa vastakohtia ja hän on yhtä aikaa ihmisiä rakastava ja itsekäs väkivaltaa kammoava ja itse väkivaltainen. Hän on hyvää tahtova ja pahaa toteuttava. Hän rakastaa rauhaa ja aiheuttaa vihaa. Hän janoaa rakkautta mutta kylvää riitaa. Hänen sisimpänsä kaipaa JUMALAN yhteyteen mutta samalla hän itsekkäästi etsii riippumattomuutta ja oman itsensä herruutta.
Hän on kuin talo jonka ullakkokerroksissa laulavat enkelit ihania hymnejään mutta jonka kellarissa ulvovat sudet tai hän on pinnalta katsoen menestyvä sivistynyt ehkä iloinen ja tyytyväinen mutta pinnan alla taakkoja kantava kärsivä, joskus epätoivon partaalla hoippuva ihminen. Tunnustaisi tekonsa kärsivä ihminen.
Mikä saa aikaan huudon? Onko se pelko, kauhu, pettymys, suru, kipu, ahdistus, epätoivo? Vai onko se ihmisen eksistentiaalinen tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden kokemus.
Onko se syyllisyyden häpeä? Liittykö se maailman synkkyyteen sen synkkiin väreihin vai oman sisimmän tuskaan? Vai nouseeko se huuto jotenkin suhteesta noihin toisiin ihmisiin, joiden hahmo näkyy etäällä. Liittyykö ahdistus pettymykseen, syyllisyyteen, hylkäämiseen vai siihen ettei yhteyttää heihin enää ole? Peruuttamattomuus, lopullisuus, paha olo jota ei voi pois pyyhkäistä.
Olipa mikä hyvänsä HUUTO - taitaa olla kärsimyksen huuto, kärsimyksellä on siis monta nimeä. Se voi olla fyysistä kipua ja tuskaa henkistä tai sielullista ahdinkoa. Se on piinaa tai hätää, se on määrittelemätöntä ahdistusta, joka valtaa koko ihmisen. Tavallisesti se koskettaa koko ihmistä, se on kuin iso möhkäle hänen sisässään, joka ottaa sieltä tilan, valtaa ihmisen pahuuden köysiin.Tunnustus keventää taakkaa, se myös antaa mahdollisuuden ymmärtää, että on olemassa muutakin kuin kipu, tuska, yksinäisyys ja epätoivo.
Tunnustus antaa mahdollisuuden löytää se lohdutus joka on tarpeen kun ihmisen apu ei riitä. Sillä loppujen lopuksi kärsimyksen ja kuoleman tuskassa auttaja ja lohdutus löytyy JUMALALTA jolla on tarjota enemmän sekä täällä että siellä missä KAIKKI ENTINEN ON KADONNUT
”Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut (Job 3:25). .
Opillisemmin sanottuna tämänkaltainen EI MINUA KADUTA-ihminen elää tahallisissa ja vallitsevissa synneissä ja siitä huolimatta on sitä mieltä, että kaikki on hyvin Hän on sellainen, joka nukkuu suruttomuuden unta ja sallii syntiensä himon hallita itseään. Hänelle kristillisyys on vain omin voimin sommiteltu ja sepitetty ajatus - vailla todellista uskoa ja vailla Kristuksen tuntemusta.
Tämä malli on ainakin minun mielestäni kaikkein pelottavin. Löytääkö murhaaja siitä itsensä?
Vanhat isät sanoisivat: Hänen uskonsa on vain pelkkää lihallista kuvittelua, inhimillistä luuloa, perkeleen kauheaa petosta, suruttoman ihmisen aivokummitusta. Kuinka suurta vahinkoa synnyttääkään tällainen turha kuvitelma uskosta. Tunnustuskirjat jatkavat: Aitoa pelastavaa uskoa ei siis ole niillä, jotka katumatta ja synnin tähden tuskaa tuntematta aikovat pysyä synneissään ja jatkaa niiden tekemistä. Vilpitön katumus kulkee aina uskon edellä; oikea usko kuuluu ja liittyy aina todelliseen parannukseen.
”Älä koskaan sano, kun on kyse toisista ihmisistä - oma on asiansa, kun on kyse vanhemmistasi - eivät he käsitä, kun on kyse vioistasi - minulla on sellainen luonne, kun on kyse huvituksista - ihminen elää vain kerran, kun on kyse rukouksesta - ei ole aikaa, kun on kyse synneistäsi - en niille mitään mahda, kun on kyse siitä, mitä luet - en ole enää mikään lapsi, kun on kyse vastoinkäymisistäsi - se on minun kohtaloni. Nämä ovat sanontoja, jotka surmaavat hyveen, jotka surmaavat rakkauden, jotka surmaavat sielun” (Tito Colliander).
Poimin Raamatusta:
Siellä kuvataan erästä Jumalan profeettaa ja valittua asetta, joka oli joutunut tämän KUN EI ENÄÄ KADUTA mielialan valtaan – tilapäisesti – ei pysyvästi.
Tietenkin hänen syntinsä olivat varsin pieniä verrattuna murhaajan synteihin. Hänhän ei ollut tehnyt nyt sen kummempaa kuin eräänä kauniina, lämpimänä iltana iskenyt silmänsä kauniiseen tyttöön. Hänhän ei tietenkään vain katsellut vaan järjesti treffit ja makasi tytön kanssa. Toki hän sai tietää, että tytöllä oli aviomies. Välttääkseen vaikeita tilanteita, hän hoiti aviomiehen pois päiviltä ystävänsä avulla. Tämä kaikki ei suinkaan tapahtunut viidessä minuutissa. Siihen meni viikkoja! Totisesti hänen uskova sydämensä oli turta kuin ihra - ihramöykky (Ps 119:70)
Arvaamme kenestä Raamatun henkilöstä on nyt kysymys. Paljastavinta on, ettei häntä yhtään kaduttaneet nuo teot. Sitten hänen elämässään tapahtui suuri ihme. Hänen luokseen tuli sananjulistaja, joka osasi lähestyä viisaasti ja jolla oli sana Herralta. Jumalan lähettämänä mies sanoi hänelle suoraan:
SINÄ OLET SE MIES! Vasta silloin hänen silmänsä avautuivat. Ps 51 kuvaa hänen tuntojaan.
Sama tilannehan oli myös Tuhlaajapojalla silloin kun hän lähti kotoaan perintö mukanaan ja pani rahansa liikkeelle. Vasta kaiken menetettyään, hän meni itseensä.
Lopputulos: Perisynnin tähden katumuksemme on jokapäiväistä.
Tartun Daavidin ja Tuhlaajapojan antamiin esimerkkeihin. Todennäköisesti meidänkin elämässämme vasta selvä lankeemus julkisyntiin paljastaa synnin – ja nimenomaan perisynnin – voiman. Kun Paavalille selvisi, että hän oli vainonnut Jumalan seurakuntaa (Gal 1:13), se jätti pysyvän ja avoimen haavan hänen sisimpäänsä. Sen jälkeen hän saattoi ilman mitään hurskastelua sanoa olevansa suurin kaikista syntisistä (1 Tim 1:15).
Hän oppi todella näkemään kuinka totuudellinen onkaan Jeesuksen sanat: "Se mikä tulee ihmisestä ulos, se saastuttaa ihmisen Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet." (Mark 7:20ss).
Tunnustus ja anteeksianto on ihmisen mahdollisuus puhdistautua. Tähän on tartuttava sillä vain silloin saa rauhan iankaikkisen levon. Tunnustuksessa, synnit huuhtova vesi, tukahduttaa helvetin liekit ja polte joka painaa sielua saa virkistävän kasteen.
Tunnustus tuo toivon tulevaisuudesta koko perheelle.
Oliko jotain jäänyt kertomatta?