Olkaa hyvä:

Uusin hengentuotteeni:

Chilivalkosipulikoiraa

Kaikkihan muistavat taannoisen Kiinan reissuni (Guangzhou), jolloin muunmuassa kävin ruokailemassa hienoissa koiraravintoloissa. Tutustuinkin tuolloin erääseen ravintolanpitäjään, joka on nyt tulossa käymään luonani kylässä. Häntä kiinnosti kovasti suomalaisuus. Enempi häntä kiinnosti kuitenkin suomalaisten suhde koiriin. Siitä seuraavassa hieman tarkemmin.

Kiinassahan koira on joko häkissä kasvatettu suurikokoinen jaloste, joka on pelkkä teuraselukka taikka sitten lälly sylikoira. Koira on siis joko ruokaa taikka pehmolelu. Mainitsemani ravintoloitsija olikin kiinnostunut suomalaisista metsästyskoirista. Häkissä kasvaneen teuraskoiran liha on hänen mielestään velttoa ja löysää paskaa. Hän haluaakin tarjota asiakkailleen parasta ruokaa, mitä rahalla saa. Siksi häntä kiinnostaa Suomen raikkaassa ilmassa juoksentelevat metsästyskoirat. Niiden liha on kuulemma hyvin kimmoisaa ja puhdasta, sellaista, jota mielellään asiakkaalleen tarjoaisi.

Nythän tässä on minulla pikku ongelma. Toki haluan tarjota vieraalleni parasta mahdollista ruokaa. Nyt siis pitäisi löytää jostain nuorehko ja paljon metsässä juossut koira syötäväksi ja vieläpä osata maustaa se oikein. Maustamisen suhteen olen kuitenkin jonkin sortin ammattilainen ja tarkoituksenani onkin loihtia erittäin tulista koirapaistia runsaalla valkosipulilla höystettynä ja tietysti riisin kera. Luulisin, jotta ystäväni Jin tulee nauttimaan ateriasta. Tiedä, vaikka keksimme jotain yhteistä bisnesideaa asian tiimoilta. Mahdollisesti vaikkapa Helsinkiin voisi perustaa koiraravintolan. Siellä on serran fiksumpaa porukkaa (kuin maaseudulla), jotka eivät turhaa tällaisilla asioilla kauhistele vaan maksavat mielellään avokätisesti hyvästä ruuasta.

Ei varmaankaan ole yllätys, jotta Jin pitää luonnon ylhäisyyksiä, sutta ja karhua hyvin suuressa arvossa. Koira on taas hänen silmissä pehmolelu taikka vartaaseen sopiva paisti.