Kun kaikki tuntuu niin tarkoituksettomalta. Ei
löydä elämään sitä jotakin minkä vuoksi elää. En
tarkoita että olisin itsetuhoinen, vaan
pikemminkin olen tyytymätön.
Helppoa olisi ratkaista ongelma jos vielä
tietäisin miksi olen tyytymätön. En vain tiedä.
Päälisin puolin elämäni on kunnossa. Voisi sanoa
että ulkoisesti katsoen ei pitäisi olla mitään
miksi olisin tyytymätön.
En vain tunnut löytävän elämälleni suuntaa ja
sisältöä, tämän kaiken paljouden keskellä.
Mitä voisitte antaa minulle neuvoksi?
löydä elämään sitä jotakin minkä vuoksi elää. En
tarkoita että olisin itsetuhoinen, vaan
pikemminkin olen tyytymätön.
Helppoa olisi ratkaista ongelma jos vielä
tietäisin miksi olen tyytymätön. En vain tiedä.
Päälisin puolin elämäni on kunnossa. Voisi sanoa
että ulkoisesti katsoen ei pitäisi olla mitään
miksi olisin tyytymätön.
En vain tunnut löytävän elämälleni suuntaa ja
sisältöä, tämän kaiken paljouden keskellä.
Mitä voisitte antaa minulle neuvoksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla itsellä on ollut ja tulee ehkä olemaan
samanlaisia kausia ja sen olen oppinut, että kun
oikein vaikeaa on niin en jää kotiin itkemään.
Lähden ystävien luo tai vaikka elokuviin -
teatteriin, shoppailemaan. Jotain uutta asiaa
kokeilen ja hemmottelen itseäni.
Sitten kun pahin on ohi alan katsella elämääni,
mitä siitä voisin itse muuttaa niin ettei tulisi
tyhjä olo. Pienistä asioista aloitan ja joskus
täytyy ratkaista myös kaikki pohjia myöten.
Saattaa olla ettei nämä neuvot sovi sinulle,
mutta tsemppiä
En tiedä, kun en tunne Sinua, mutta kýsymyksessä
voi olla jonkin sortin masennus. Masennus ilmenee
ihmisillä eri tavalla. Tai oletko niitä ihmisiä,
joiden elämä etenee tavallaan sellaisen
aaltoliikkeen tavoin eli joskus olet aallon
harjalla ja joskus olet siellä pohjalla. Siellä
pohjalla toiset masentuvat kovastikin, mutta
toiset taas tarvitsevat sitä aallon pohjaa
jaksaakseen taas uuteen päivään. Jotkut keräävät
voimia siellä aallon pohjalla.
Olisin samoilla linjoilla kuin sinulle jo
vastannut ystävä, että jos suinkin jaksat mene
ihmisten ilmoille, vaikka viideksi minuutiksi.
Mutta jos ihmisten ilmoille meneminen on vaikeaa,
silloin kysymyksessä varmasti on jonkin asteinen
masennustila ja harkintasi mukaan ota yhteyttä
hoitohenkilökuntaan.
Hyvää syksyä kuitenkin Sinulle.
Yksi konsti on rueta harrastelemaan jotakin,mitä
vain, kunhan se ei itsestä tunnu kovin
teennäiseltä.
Itselläni oli vähän samanlainen tilanne vuosi
sitten...en tiennyt mitä tehdä ja minne mennä.
Töissä oli kiirusta...poikakaverin kans riitaa ja
kaiken huippuna keskenmeno.Tuntui kuin olisin
seisonu kymmenen tien risteyksessä eikä kukaan
sanonu minne mennä. Sitten kun asia tarpeeksi
alko ahdistaa kävin ennustajalla ja jos reissun
jälkeen oli kokemusta rikkaampi ja kahtasataa
köyhempi...olin myös saanut silmäni auki ja
tiesin mitä voisin yrittää tehdä. Rohkeutta se
kyllä vaatii kun sellaseen paikkaan menee, mutta
yllätys on suuri mitä kaikkea täysin tuntematon
ihminen voi tietää menneisyydestäsi... Nyt osa
ennustuksesta on käynyt toteenkin ja jos kaikki
toteutuu joskus mitä mulle kerrottiin, niin ei
pitäs olla valittamista.
Toivottavasti sinäkin saat otettua itseäsi
niskasta kiinni ja mietittyä oikein tarkkaan mitä
haluat elämältä... yritä tehdä edes yksi pieni
asia päivässä ja aseta itsellesi jokin
tavoite...ja muista hymyillä!
Syysterveisin Tensku