Sen Aitona Kerran Saan !

Onko rakkaus Hän.
Vaiko toinen.
Hän samanmoinen.
Eroittaako niitä.
Sanoja riimejä.

Elääkö sydämessä.
Itää pienestä siemenestä.
Ystävyydestä lie alkaa.
Ken sen tietää.
Se kertokaa.

Mut runosi oli kaunista.
Juo maljasi.
Odota.

yhtä liikuttavaa eikä ikävää,
kuin laskea tyynylle pää - yksin.
Kuvitella vain, mitä se olisi toisen kanssa.
Kyllä rakkaus on sydämessä aina,
se vain odottaa vastakappaletta.

Ei ole hintaa,
on vain yhteisymmärrys ja rakkaus -
kaiken yhteenliittämä tunne.

Aina yhtä kaunista ja todenmukaista runoutta,
elämää itseään näköisenäsi.

Kiitos.

Ei, ei ystävyys ole vähän, pientä,
kun toinen lämpöisernä vierellä kulkee,
syli avoinna, katse kirkkaana ja
kun suru suurin, hän itseensä sulkee.

Ystävinä, vaikka erilaisina, voimme
yhdessä olla suurempi viesti,
uskallamme tosiamme lähestyä, ottaa
tykö, halia, antaa pusu, tutusti.

Huomaatko Ystävä, on merkittävää,
kun on luotettava käsi, tuttu katse,
Hän joka ottaa pois yksinäisyyden,
kun tuska kipein, Hän tulee luo.

Olkoon se kämmäkkä karvainen tai
turpa pikkuisen vaikka sotkuinen.
Käsi ryppyinen, vanhuksen jo viilentynyt,
siitä voi ottaa, se hetki, Rakkauden!

Huomaatko Ystävä, niin suuri herää niin
vähästä...ojentaa vain käden..

http://www.youtube.com/watch?v=bYQshxV2tVc&feature=related

Kiitos Runostasi.

Rakkauden uni on kevyt ja silmä
aina valmis aukeamaan.

Riittää, kun ojentaa käden ja
avaa sydämen.

Unohtaa toviksi itsensä, huomaa toisen ja
kädenojennuksensa merkityksen.

Ei muuta tarvita ja Rakkaus
kohoaa vuoteeltaan...

Rakkausrunosi oli mieehen herkkää ja
koskettavaa teksatiä, jossa aina on
oma, lämmin, tunnelma.

Tätäkin Runoasi oli hgelppo lukea
ja sisäistää kerrontasi sydän.

Sinusta tulevaa, aitoa, viestiä erittäin hyvänä Runona.

Voimia ja kannustusta minulta päivääsi Ystävä.