En tiedä, onko tämä oikea palsta hakea teiltä muilta neuvoa mutta tänne kuitenkin ajattelin yksinhuoltajana asiani esittää.
Murrosikäinen poika ei ole halukas muuttamaan kanssani uudelle paikkakunnalle, vaikka oman elämäntilanteeni vuoksi se olisi ainut järkevä ratkaisu.
Syyksi haluttomuuteen hän kertoo kaveripiirin jäämisen, sekä koulun vaihtamisen kauheuden.
Asiaa olen yrittänyt nätisti esittää ja kysellä mielipiteitä mutta järkähtämättä hän on edelleen sitä mieltä, ettei muuttaisi mukanani vaan jopa ennemmin menisi jopa isänsä luo asumaan....joka on taas minun mielestäni todella huono ratkaisu.
Kertokaa mulle, miten mun pitäisi asiaa hoitaa eteenpäin, onko pakottaminen se viimeinen keino? Siihen en kuitenkaan mielelläni lähtisi.
Miten saisin tuon 14-vuotiaan ymmärtämään, että muutto olisi meidän kummankin parhaaksi ja kaveripiiri löytyisi myös uudelta paikkakunnalta, vaikka ei sitä siellä valmiina olisikaan.
Miten neuvoisitte toimimaan?
Murrosikäinen poika ei ole halukas muuttamaan kanssani uudelle paikkakunnalle, vaikka oman elämäntilanteeni vuoksi se olisi ainut järkevä ratkaisu.
Syyksi haluttomuuteen hän kertoo kaveripiirin jäämisen, sekä koulun vaihtamisen kauheuden.
Asiaa olen yrittänyt nätisti esittää ja kysellä mielipiteitä mutta järkähtämättä hän on edelleen sitä mieltä, ettei muuttaisi mukanani vaan jopa ennemmin menisi jopa isänsä luo asumaan....joka on taas minun mielestäni todella huono ratkaisu.
Kertokaa mulle, miten mun pitäisi asiaa hoitaa eteenpäin, onko pakottaminen se viimeinen keino? Siihen en kuitenkaan mielelläni lähtisi.
Miten saisin tuon 14-vuotiaan ymmärtämään, että muutto olisi meidän kummankin parhaaksi ja kaveripiiri löytyisi myös uudelta paikkakunnalta, vaikka ei sitä siellä valmiina olisikaan.
Miten neuvoisitte toimimaan?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ikäisellä se kaveripiiri ja koulu on todella merkittävä asia! yläaste vielä kesken. Kun yläaste olisi käytynä loppuun, niin tilannehan olisi aivan eri. Ei niitä hyviä kavereita tuosta vaan tipahda kenenkään lapsen tai aikuisen eteen. Tuo on ihan todellinen tilanne lapsellesi. EIkö tuo jo herätä sinua, että lapsi olisi valmis muuttaman isällensä? ja yli 12v mielipidettä kuunnellaaan, joten turha kuvitella, että yhteishuoltajuudessa poika takuuvarmasti seuraisi sinua uudelle paikkakunnalle pakottamallakaan. Oletko valmis muuttamaan yksin?
Mikä tekee muutosta niin pakottavan? Miten oma elämäntilanne (uusi rakkaus?) menee lapsen elämäntilenteen edelle? Ja jos se muutto kerta on niiin äärettömän pakottava, niin miksi sitä ei voinu ajoittaa kesän alkuun tai kesäloman aikana tapahtuvaksi muutenkin? On todella ikävää muuttaa kesken lukuvuoden.
Ehkä toin asian vähän huonosti julki mutta ensinnäkään kysymyksessä ei ole mikään uusi rakkaus vaan lähinnä liittyy tuohon entiseen elämään sekä myös työtilanteeseen ja taloudelliseenkin.
Ja toiseksi, ei ole tarkoituksena muuttaa juuri nyt heti vaan ajattelinkin ehkä vuodenvaihdetta.
Lisäksi olen kyllä sitä mieltä, että kyllä nuoret ne kaveripiirinsä löytävät, meille vanhemmille niitä ei ehkä enää sillalailla "tipahtele"...kuten asian ilmaisit!
Pitäisi vaan löytää se rohkeus uskaltaa ottaa uusia askeleita, nuorelle se vaan saattaa olla ylitsepääsemätöntä. Ja uutena asiana tuntua kammottavalta.
Toki emme varmaankaan ole ainoita ihmisiä, jotka tällaisissa ongelmissa painiskelee. Muuttaavathan ihmiset lapsineen koko ajan paikasta toiseen.
Tämä tiedoksi sinulle, viestisi vaikutti jollakin lailla vihamieliseltä!
Liekö juuri tuo kuvitelma "uudesta rakkaudesta" ollut syynä....
sävyyn ollut mahdollinen uusi rakkaus vaan se, että ilmaisit muuton olevan lähinnä pakko omien syittesi takia
Sävyyni vaikuti se, että lapsesi tuntuu todella tietävän mitä haluaa ja missä on hyvä olla! Onko hieman lihavampi palkkapussi sen arvoinen,että lapsellasi menee elämä uusiksi? Olet kyllä oikeassa, että ihmiset muutavat koko ajan, mutta muuttoa pitääkin aina ajatella henkilökohtaisella tasolla. Ja lisäksi sävyyni vaikuti se, että lapselle tuntuu olevan isä hyvin tärkeä ja sinä olisit valmis jättämään tämänkin seikan huomioimatta.
Toinen on se, että meillä on hyvä ja lahjakas lapsi joutunut todella kovaan koulukiusaamispyöritukseen koulun vaihdon myötä ja meillä ei kyse ollut edes muutosta vaan normaalista ala-asteelta yläasteelle siirtymisestä.
Sinun kannattaa myös oikeasti miettiä myös sitä, että 14v ikäistä laspta ei voi tuosta vaan pakotta sinun toiveittesi mukaiseen muuttoon vaan sen ikäisellä on jo oikeus ja valta ilmaista omat mielipitensä ja ne täytyy ottaaa huomioon. Joten, olisitko edelleen valmis muuttamaan myös yksin?
...juuri pahimmassa iässä ajatellen että joutuisi jättämään taakseen koulun, jossa ilmeisesti pärjää sosiaalisesti ja muutenkin hyvin koska tahtoisi paikkakunnalle jäädä. 14-vuoden ikä, eli kahdeksas luokka, on kamalin vaihe muuttaa ja joutua uuteen luokkaan! eri asia muuttaa ennen seiskan alkua tai ysin jälkeen, muttei varsinkaan kesken kasin lukuvuotta!! jos lapsella on jo avioerotausta ja nyt kerran kaveripiiri noin tärkeä, en todellakaan riistäisi sitäkin häneltä! 14-vuotiaalla pojalla muutenkin varmaan rankkaa, kun isä ei asu kotona. Jos sun on pakko muuttaa, anna pojan sitte jäädä isän luokse. Lapsen etu ennen omaa etua, vaikka onki kysymys tuon ikäisestä.
Kiitoksia kommenteistanne!
Jotta kysymyksestäni jäisi edes jokseenkin oikea kuva, tarkennan vielä hieman!
Lapsellani ja hänen isällään EI ole koskaan ollut mitään hyviä välejjä, ei yhdessä asumisen aikaan, eikä edes nyt. Riitaa ja yhteydenottoja enemmänkin, joita olen yrittänyt siinä välissä hillitä. Suhde muutoinkin hyvin etäinen, ei yhdessä olemisia eikä yhteisiä harrastuksia tai edes tekemisiä.
Tuo uhkaus isänsä luokse muuttamisesta onkin mielestäni pojan keino "kiristää", koska tietää minun haluan hänet mukaani ja uskon myös hänen tietävän, miten pelkäisin näiden kahden tulevan toimeen keskenään.
Koulumenestys ei ole myöskään mikään erinomainen, enemmänkin heikko. Koulun ilmapiiri ei ole pojalleni mieluinen, eikä hän myöskään sano viihtyvänsä siellä. Pikemminkin päinvastoin, mikä on mielestäni myös suuri harmi!
Minun mielestäni kuitenkaan ei vielä 14-vuotiaan voida uskoa tietävän, missä on hyvä asua ja mikä on parasta milloinkin elämäntilanteesta riippuen. Tämän ikäisen katsantokanta on mielestäni aivan liian suppea näkemään pitemmälle tulevaisuuteen.
Mutta, kuten olen jo todennut, pakottamaan en haluasi lähteä ja isän luona asumista en näe pitkällä tähtäimellä hyväksi....joten umpikujassa ollaan.
Taloudellinen vastuu on tässä perheessä yksin minulla, joten työ on ainakin varsin tärkeä seikka, lähes elinehto.
Jyrkkiä ovat mielipiteenne ja vaikka en ihan kaikista asioista olekaan kanssanne samaa mieltä niin kiitän silti näkemyksistänne!
Ehkä joku kuitenkin osaisi vielä antaa minulle myös sitä neuvoa, jota alunperin pyysin!
lisäteitojenkin valossa sen mielipiteen, että anna pojan käydä ensin yläaste loppuun! Harva koulussa oikeasti viihtyy, enemmänkin siellä viihdytään juuri niitten kavereitten takia eikä jonkun enkun tunnin takia, joten uudenkin koulun ilmapiiriä ja koulumenestystä ei välttämättä toiseksi muutu.
Toisaalta, 14v, ei osaa katsoa kovin kauas tulevaisuuteen, mutta sitä vartenhan ovat vanhemmat! Ja vanhempien pitäisi tajuta, etä jos lapsi ei halua muuttaa, niin se on lapsen parhaaksi!
Oletko tällä hetkellä töissä? Miten se taloudellinen nousu näkyisi pojan elämässä? Onko teillä nyt jo aamupuurostakin tiukkaa?
ilman yksityiskohtia mitään. Jos sinusta isälle muutto on todellakin huono juttu niin se on pois suljettu mahdollisuus eniveis. Muista että sinä olet perheen pää ja teet tärkeät päätökset, ei 14 vuotias lapsi. Lapset löytävät kyllä uuden kaveripiirin nopeastikkin, sen ei pitäisi minusta olla este mikäli kaupungin vaihdos todella sinulle on tärkeää. Nykyään on netit sun muut roskat joiden kautta voi ottaa yhteyttä myös vanhoihin kavereihin....mutta tosiaan vaikea sanoa kun ei tiedä taustoja
vaikka epäeettistä... lahjontaa. Lupaa mopo ja hessuhopon pähkinähattu, ihan mitä vain kun olette muuttaneet uuteen paikkaan. Lupaa tietska ja lupaa että kaverit saa tulla koska vain ja lupaa kuljettaa häntä tapaamaan kavereitaan. Vetoa pojan "aikuisuuteen", kuinka hän varmasti ymmärtää, että rahan takia on pakko ja niin edelleen. Ajeluta poikaa uudella paikkakunnalla ennakkoon ja pehmitä häntä. Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua. Ja unohda nämä superkasvattajat. Jos pojan koulumenestys on jo heikko, et sinä tai hän mitään menetä vaikka muuttaisittekin. Päinvastoin, muutto voi olla uuden alku!
Pelkäsin todella paljon kun muutimme kesken lukuvuoden uudelle paikkakunnalle, miten lapset tulisivat kärsimään ja olisivat yksinäisiä, syrjittyjä. Syyllistin itseäni vaikka tiesin että muutto olisi välttämätön. Jouluna tulee vuosi, kun muutimme ja lapsilla oli jo keväällä hyviä kavereita, tai ainakin toinen on kovin suosittu, ja toinenkin lapsista löysi paikkansa viereiseltä hevostallilta, hän jolla ei edellisessäkään paikassa ollut oikeastaan kavereita eikä harrastuksiakaan. Koulukin menee paljon paremmin tällä "ongelmanuorella" kuin edellisessä osoitteessa. Opettajan rooli on suuri uuden oppilaan vastaanotossa, meillä se onnistui loistavasti. Olen oikein tyytyväinen.
Rohkeasti vain käyttämään kaikkia keinoja, lahjonta kiristys ja mitä niitä nyt olikaan... kaikki on sallittuja ;)
Hienoa, että näen jollakin olevan ajatusmaailma omani kaltainen!
Näin minäkin olen asiaoita päässäni pähkäillyt ja suunnitellut. Lahjominen on onnistunut aikaisemminkin ja kun sen "korkean kynnyksen" yli olemme päässeet, on huomattukin yllättäen asioiden olevankin paljon paremmin.
Se on vaan monesti siitä vaikeasta alusta kiinni, kun ei millään uskaltaisi ottaa sitä yhtä suurta askelta....
Teillä meni asiat hienosti, toivottuun suuntaan!
Nyt vaan toivotaan, että myös meidän perheen asiat järjestyisi ja lopulta kaikki olisivat tyytyväisiä.
Olemme muuten jo sopineetkin käyvämme siellä uudella paikkakunnalla ns. vaan tutustumassa ja ajelemassa....jospa se siitä lähtisi :)
Kiitos vastauksestasi, vahvistit tunnettani tekeväni sittenkin oikein!
Tunnet tekeväsi oikein, kun löytyi yksi joka komppaa sinua.
Maapallo halutaan nähdä litteänä ja se on litteä kun löytyy joku toinen joka on samaa mieltä.
Entäs ne kaikki muut joiden mielestä se onkin pyöreä ?
Go! voitti rinnanmitalla koska se perustui kokemukseen kun taas Stay! oli oppikirjamainen ja opettava ilman todellista arjen knowledgeä, kuitenkin hyvä kakkostila.
Samaa asiaa pyörittelen ja ihan JUURI SEN RAKKAUDEN takia. ASumme pienellä paikkakunnalla ja tunnen kyllä tarvitsevani elämää ympärilleni että jaksan eteenpäin. Ei täällä ole tarve selitellä tuntemattomille elämänsä koukeroita. Mutta olipa "kiva" huomata etten ole yksin maailmassa tämän asia kanssa.
Ymmärrän todella lasten tunteet asiasta, kaveripiirit muuttuisi kokonaan ym ym..
Mutta murrosikäiset eivät osaa katsoa elämää niinkuin aikuiset. Ammatti ihmisiltä olen saanut ohjeen.. Jos ei mitään yritä, ei sitä edes saavuta, mutta tuskin kaikki asiat siellä uudella paikkakunnalla ovat onnea ja auvoa täynnä, jotkin asiat ovat huonommin ja toiset paremmin, kuka tietää ja kuka osaa ennustaa?? Kysyn vain.
Toki jos voi odottaa vuoden pari niin VOI olla helpompaa, tai sitten ei. Todellisia ennustajia täynnä tämä palsta:D Itsellä on niin eri ikäisiä lapsia 3 kpl että jos jokaiselle sitä(ehkä) sopivaa muutto aikaa odotan itse jo naisen iässä olevana, voin heittää muutto haaveet tällä hetkellä roskiin. Mutta. Toivon todella että rakkaus säilyy ja saamme muuton tehtyä, saisimme nauttia (ehkä) jatkossakin vastuullisesta miehen seurasta jota meillä ei tähän mennessä ole ollut. Pääsisin (ehkä) opiskelemaan itsekkin, mistä olen haaveillut, josta pitkän välimatkan takia kaupunkiin ole yh äidillä mahdollisuus, mutta se olisi enemmän mahdollista muuton ja tämän Rakkauden avustuksella. Lapsille harrastuksia, joita ei tältä kylältä löydy, uusia tuulia kun on elämässä koettu niin paljon itkua ja surua, kuolemaa.
Kaikki ei ole niin mustavalkoista. Hyvää kevättä:)