Ihoni tuntee kosketuksesi
Aistini tuoksusi, äänesi
Muistan tapasi, oikkusi
Etäisyys muuttaa muistoni
Yritän olla luja, kovakin
Etten riutuisi, väistäisin
Luulen olevani valmis
Tosipaikassa jänistän, kuitenkin
On helppoa olla kaukana lähellä
Väistää muka kiireessä
Sinua en pelkää,
itseäni minä kavahdan
Sinä et puhu samaa kieltä
Ymmärrät kyllä ja vastaat iholla
En ole synkkä,
vuoret ovat vanhempani
Kosketuksesi on runoutta
Olen läsnä mutta peloissani
En minä ole mikään mies,
uurteineni vain poika
Melkein lapsi
Aistini tuoksusi, äänesi
Muistan tapasi, oikkusi
Etäisyys muuttaa muistoni
Yritän olla luja, kovakin
Etten riutuisi, väistäisin
Luulen olevani valmis
Tosipaikassa jänistän, kuitenkin
On helppoa olla kaukana lähellä
Väistää muka kiireessä
Sinua en pelkää,
itseäni minä kavahdan
Sinä et puhu samaa kieltä
Ymmärrät kyllä ja vastaat iholla
En ole synkkä,
vuoret ovat vanhempani
Kosketuksesi on runoutta
Olen läsnä mutta peloissani
En minä ole mikään mies,
uurteineni vain poika
Melkein lapsi
Vastaukset 2
Vanhimmat
on kirjoittamassasi. Pelkoa itsensä satuttamisesta, senkin tunteen ovat useimmat meistä joskus kokeneet. Pelko suojelee ja samalla rajoittaa.
Ihminen taitaa hakea sen näkökulman asiasta, joka kulloisessakin tilanteessa tuntuu parhaalta. Joskus jokin aihe on voi tuntua liian vaikealta, jotta siitä voisi suoraan vaihtaa ajatuksia. Meitä kun on niin monenlaisia ja jokainen miettii asioita tavallaan.
Herkkyys runossasi koskettaa monin tavoin. Hyvää yötä toivotan !
ja silti, kokonainen - aikuinen kipuineen
ja pelkoineen.
Paljonpuhuva,
koskettava ja aistikas runo.