Paljon vastavaloon kuvaavana olen huomannut huomattavan paljon eroavaisuuksia vuosien varrella saman polttovälin omaavien optiikoiden eroavaisuuksista vastavaloon kuvatessa. Toisissa varsinkin vaikeissa auringonnousu ja -lasku kuvauksissa tämä tulee helposti esiin. Ns. kelvollisissakin optiikoissa jotka toimivat hyvin muissa kuvaustilanteissa saattaa olla täysin kelvoton heijastumien puolesta näissä tilanteissa. Tietenkin tämä riippuu tavasta jolla optiikka on rakennettu, linssin pinnoitteista, linssiryhmistä yms, mutta olkoon se japanin insinöörin murheita...
Yleispätevästi olen huomannut että "rahalla saa ja hevosella pääsee" tässäkin asiassa, noin keskimäärin.
Kummastuttaa kuitenkin että testit ohittavat tämän ominaisuuden. Ehkä sitä on vaikea arvioida tai mitata, mutta kuitenkin...
Ehkäpä testit pyörivät liikaa asioissa joita voi näppärästi todentaa toimistossa ja unohdetaan optiikoiden arviointi todellisissa vaikeissa kuvaustilanteissa?
Yleispätevästi olen huomannut että "rahalla saa ja hevosella pääsee" tässäkin asiassa, noin keskimäärin.
Kummastuttaa kuitenkin että testit ohittavat tämän ominaisuuden. Ehkä sitä on vaikea arvioida tai mitata, mutta kuitenkin...
Ehkäpä testit pyörivät liikaa asioissa joita voi näppärästi todentaa toimistossa ja unohdetaan optiikoiden arviointi todellisissa vaikeissa kuvaustilanteissa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Testit tehdään aina ihanneoloissa, eikä kerro kenttäkelpoisuutta..
Aina ei rahalla saa, eikä hevosella pääse, mutta selvää on, että kovin pienellä rahalla ei saa muuta kuin mieliharmia.
Eräällä tutulla oli Tokinan telezoomi. Hän piti sitä hyvänä ja antoihan se hyvän tuloksen ihanneolosuhteissa.
Kerran hän kuitenkin sai lainaksi ihan vastaavan merkkiobjektiivin, jonka hinta oli ehkä 10% Tokinaa suurempi.
Polttovälialue ja valovoima oli lähes täysin samat:
Sitten testattiin. Lyhyellä polttovälillä molemmat toimi samoin, mutta kun lähestyttiin pisintä polttoväliä kävi Tokinan etsinkuva harmaaksi ja vähäkontrastisessa valossa tarkennus tuli epämääräiseksi.
Asiaa lähemmin tutkittaessa selvisi, että tokina oli pienellä pilattu. Putken sisäpinta oli vain sileä mustaksi maalattu tötterö. Merkkiobjektiivissa oli valoloukut ja pinta päällystetty mustalla nukalla.
Liittyvätkö optikot valokuvaukseen?
Optiikat liittyy, mutta ei optikot. Kameroiden ja muiden laitteiden opti(iiii)ikoita arvostellaan ja tietysti silmälaseja käyttävät arvostelevat myös optikoitaan.
Optiikkahan on valon ominaisuuksia tutkiva tieteenala ja optiikko taas soveltaa alan saavutuksia omassa ammatissaan.
Mutta tieteenaloja (optiikoita) arvostellaan järjestelmädigissä?
kts:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Optiikka
Menikö taas poskelleen?
Optiikkahan on myös linssisovellutus. Siis tiede käytännössä.
Tuo ongelma ei ole niin suuri kun paperilla näyttää. CA vaivaa yhtä lailla myös kiinteitä laseja ja moni vanha kiinteä linssi onkin kennon kanssa ihmeissään vastavalolla. Vaikka tuota CA:ta tulee tietyissä kulmissa kyllä nuokin esimerkki-zoomit kestävät vetää päin aurinkoa. Ainakaan näissä malleissa ei esiinny suoranaista valovuotoa joka on jo vakava virhe. Sen tiedän, että Zuikon 11-22mm ja 7-14mm laajikset ovat aivan huippua kuvataan sitten miten päin tahansa. Paljon harrastajat ovat ostaneen Tokina AF 11-16mm lasia, joka on hinta/laatu mainio lasi. Ainakin Nikon D300 korjaa CA:ta mahdollisesti muutkin paremmat rungot.
Tässä eniten käytetyt edulliset maisematötteröt
Tokina AF 11-16mm f/2.8 AT-X Pro DX
http://www.photozone.de/canon-eos/379-tokina_1116_28_canon?start=1
Tokina AT-X 116 PRO DX AF 11-16mm f/2.8
http://www.objektiivi.info/objektiivi_info/Tokina/ at x 116 pro dx af 11 16mm f2 8/472
Sigma AF 10-20mm f/4-5.6 HSM EX DC
http://photozone.de/canon-eos/307-sigma-af-10-20mm-f4-56-hsm-ex-dc-lab-test-report--review
Sigma 10-20mm F4-5.6 EX DC
http://www.objektiivi.info/objektiivi_info/Sigma/10 20mm f4 5 6 ex dc/260
***
Chromatic aberration
http://en.wikipedia.org/wiki/Chromatic_aberration
***
Herra Rockwell testailee laajakulmia
http://www.kenrockwell.com/tokina/11-16mm.htm#intro
***
Parhaat linkit testeihin
http://www.digicamera.net/linkit/index.htm
Niin, ongelmahan ei ole CA, vaan heijastumat auringosta. Ja mitä nyt olen itse huomannut niin sillä ei ole niin väliä onko kiinteä vai zuumi. Itse asiassa, hieman mainosmielessäkin, canonin 17-40 on toiminut itse asiassa ällistyttävän hyvin näissä hommissa.
Justiinsa, eiköhän se ole enempi kuvaajan vika jos täräyttää kuvan niin että aurinko heijastelee optiikassa. Sitä varten on vastavalon suojat ja sitä kuvakulmaa on etittävä niin että ne heijastumat ei häiritte.
Juuri niin, osuit asian ytimeen. Ja juuri tätä alunperin tarkoitin, mikä ei ehkä ollut riittävän kristallinkirkkaasti sanottu alussa. Ja nimenomaan nämä objektiivien heijastumat ovat erilaiset, riippumatta siitä onko kuvauskulma etsitty siten että heijastumia ei synny. Ja juuri tässä asiassa linsseissä on eroja, toiset kestää "kääntää" enemmän aurinkoon päin kuin toiset. Ja toisaalta vastavalosuojastahan ei mitään hyötyä ole suoraan aurinkoon päin kuvattaessa.
No kun vika on just siinä, että parhaat kuvat saa usein kuvaamalla vastavaloon...
Eikä kyse ole pelkästään linssiheijastuksista. Usein tilanne on se, ettei aurinko ole kuvassa mukana (mikä olisikin helvetin rumaa, kun on iso osa kuvasta täysin puhki) eikä kuvassa edes näy linssiheijastuksia .... mutta aurinko on kuitenkin sen verran lähellä optista akselia, että suoraa valoa pääsee vastavalosuojan ohi, objektiivin sisälle kimpoilemaan. Tämä saa sitten aikaan, pahimmillaan, haalean ja kontrastittoman kuvan, joka näyttää kuin sumussa otetulta.
Mutu -fiiliksellä tuntuu vielä olevaan niin, että zoomeilla on laajakulmapäässä ongelmana linssiheijastukset (siis ne värilliset laikut) mutta telepäässä tuo em. kontrastin puute / sumuisuus. Ja nimenomaan tämän sumuefektin määrässä on hurjat erot eri objektiivien välillä.
Testeissähän ei tosiaan paljoa tällaiseen kiinnitetä huomiota - se on resoluutio, mitä nykyään tuijotetaan ihan yksinomaan (kiitos Dpreview yms. tietokonenärttisaitit), mutta, käsittääkseni, edes jotain vihjettä tästä kontrastista voi saada, jos objektiiville löytyy MTF käppyrät matalalle viivatiheydelle (esim. MTF 10).
"Ehkäpä testit pyörivät liikaa asioissa joita voi näppärästi todentaa toimistossa ja unohdetaan optiikoiden arviointi todellisissa vaikeissa kuvaustilanteissa?"
—puhut veli kultaisia sanoja. Lainaus viereisestä keskustelusta:
"Kuva on ainoa mistä sen voi nähdä. Kun ottaa useammalla objektiivilla kuvan niin kuvia voi vertailla keskenään ja eroja löytyy, vaikka kuvaisi jpeg:nä."
—eihän noilla muiden tekemillä testeillä vaan itse kuvaamalla "vaikka kuvaisi jpeg:nä" Yleispätevä totuus löytyy.
Minustakin on aivan kummallista, että "rahalla saa ja hevosella pääsee" -ominaísuus unohdetaan toimistojen testeissä.
vastavaloon kuvaus on kyllä ehkä kaikkein haastavin asia optiselle kyvykkyydelle.
tämän testaaminen on vaan varsin vaikeaa
jos siis pidetään mielessä muutamia perusarvoja testimaailmasta
-testiolosuhteet pitäisi voida toistaa
-testattava ominaisuus pitäisi olla jotenkin mitattavissa
yms yms
"Yleispätevästi olen huomannut että "rahalla saa ja hevosella pääsee" tässäkin asiassa, noin keskimäärin."
...vähän alle 15 €:n ja vastavalossa pääset estämään taivaan puhkipalamista ja tuomaan kohteen yksityiskohdat esiin paremmassa valaistuksessa.
Kuva viime vuonna.
http://www.flickr.com/photos/23955094@N08/2941743001/sizes/l/
Kuva eilen päivää ennen täyttä vuotta ja aikaeroa n. 10 minuuttia.
http://www.flickr.com/photos/23955094@N08/3996551944/sizes/l/
Tosin tuo vanha kuva oli otettu silloisella parhaalla lasillani eli Minolta AF 50mm f/1.7 RS:llä aukolla f/11 ja tuo jälkimmäinen Tamron 17-50mm f/2.8 @ 50mm "suttuzoomilla" aukolla f/4 auringon ollessa noin kello puoli kahdessa. Kuvien säädöt tein Dxo Optics Pro 5.35 Standardilla kykyjeni mukaan. Huvittavinta oli se että tuo vaalea farmariauto oli melkein samassa paikassa vuoden jälkeen linnan parkissa.
...eli tuo vajaat 15 € meni murtovärisuodattimeen.