Yksinäiset yöt
ovat niitä vaikeimpia.
Ne pimeimmät hetket,
kun makaan sängylläni ja tuijotan
varjoja katossa.
Ne hetket,
kun ihoni kaipaa kosketusta niin,
että se sattuu.
Kun sydämeni puristuu kasaan
toisen sydämen ikävästä.
Ne hetket,
kun on pimeää
ja kylmään.
Kun kietoudun peittooni
ja itken hiljaa tyynyyni.
Ne hetket
kun olet siinä vieressäni
mutta en pääse lähellesi.
Ne hetket kun en saa unta
koska yksinäisyys
repii mieltäni.
Ne yön yksinäiset hetket
ovat niitä vaikeimpia.
ovat niitä vaikeimpia.
Ne pimeimmät hetket,
kun makaan sängylläni ja tuijotan
varjoja katossa.
Ne hetket,
kun ihoni kaipaa kosketusta niin,
että se sattuu.
Kun sydämeni puristuu kasaan
toisen sydämen ikävästä.
Ne hetket,
kun on pimeää
ja kylmään.
Kun kietoudun peittooni
ja itken hiljaa tyynyyni.
Ne hetket
kun olet siinä vieressäni
mutta en pääse lähellesi.
Ne hetket kun en saa unta
koska yksinäisyys
repii mieltäni.
Ne yön yksinäiset hetket
ovat niitä vaikeimpia.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lukiessani runoasi ja miettiessäni,
miten monelle tuon kaltainen todellisuus on elämää.
Mutta monikohan on tuossa tilanteessa,
omien valintojensa seurauksena.
Jospa olisikin ottanut sen kultansa syliinsä ja antanut lämpönsä valloittaa itselleen tulevaisuuden.
sen sijaan että eli jotain harhaa ja kuvitteli toisen tyytyvän vain tahtojan osaan.
Jälleen on runosi mieltä liikuttava ja patistaa pohtimaan ,
tuliko tehneeksi aikanaan oikein kun alisti toista tahtoonsa.