En minä sinua tunne.
Ehkä silmäsi katsovat väkijoukosta jossain.
Tai olet lähdössä yövuoroon.
Ulkoiluttamaan kissaa.
Tulit lukemaan runoa.
Ehkä emme koskaan tapaa.
Tai sinua ei ole olemassa.
Samantekevää.
Huono tuuri.
Tahdon vain sanoa
että mitta alkaa täyttyä.
Jotakin täytyy muuttua.
Tilanteelle on tehtävä jotain.
Tahdon etsiä rakkautta ilman mitään rajoja.
Ei kirjoitettuja tai kirjoittamattomia sääntöjä.
Ainoastaan keskinäistä arvostusta. Vapautta puhua.
Niin kuin ehkä ei kukaan kenenkään kanssa koskaan.
Ilman mitään, varmaan ymmärrät.
En minäkään.
En tiedä edes tarvitsenko sinua elämääni.
Entä sinä? Ehket ole edes miettinyt.
Mikä saa minutkaan vaivaamaan päätäni.
Takertua en ainakaan halua. Kehenkään.
Mutta pitää vielä harkita tätä juttua.
Palaan asiaan kun tiedän enemmän.
Ehkä silmäsi katsovat väkijoukosta jossain.
Tai olet lähdössä yövuoroon.
Ulkoiluttamaan kissaa.
Tulit lukemaan runoa.
Ehkä emme koskaan tapaa.
Tai sinua ei ole olemassa.
Samantekevää.
Huono tuuri.
Tahdon vain sanoa
että mitta alkaa täyttyä.
Jotakin täytyy muuttua.
Tilanteelle on tehtävä jotain.
Tahdon etsiä rakkautta ilman mitään rajoja.
Ei kirjoitettuja tai kirjoittamattomia sääntöjä.
Ainoastaan keskinäistä arvostusta. Vapautta puhua.
Niin kuin ehkä ei kukaan kenenkään kanssa koskaan.
Ilman mitään, varmaan ymmärrät.
En minäkään.
En tiedä edes tarvitsenko sinua elämääni.
Entä sinä? Ehket ole edes miettinyt.
Mikä saa minutkaan vaivaamaan päätäni.
Takertua en ainakaan halua. Kehenkään.
Mutta pitää vielä harkita tätä juttua.
Palaan asiaan kun tiedän enemmän.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Arvostus kumpuaa ihmisen teoista, tavasta kohdella lähimmäisiään ja ajatuksista. Vapaus puhua on jo itsessään sääntö, vaikka se onkin asia jonka toivoisi toteutuvan erityisesti siinä tärkeimmässä ihmissuhteessa. Elämää taitaa olla mahdotonta elää ilman mitään sääntöjä. Säännöttömyydestäkin saa aikaan säännön. Mukaviakin sääntöjä on olemassa, kuten että riita pitäisi sopia ennen nukkumaanmenoa.
Jos tahtoo etsiä rakkautta ilman rajoja, ei taida jäädä aikaa pysähtyä, vaikka rakkaus osuisi kohdalle. Haluaisin tietysti ajatella kirjoittamasi tarkoittavaan rajattoman rakkauden etsimistä yhdessä sen oikean ihmisen kanssa. Se jotenkin kuulostaisi paljon mukavammalta.
Tarvita toista ihmistä elämäänsä taloudellisesti, fyysisesti tai psyykkisesti. Nykypäivänä harvempi tarvitsee toista taloudellisesti, se ei ainakaan pitäisi olla mikään kriteeri ihmissuhteeseen. Nuo jälkimmäiset taas, enpä tiedä.. Kaipa toisen kanssa tahtoo jakaa asioita ennemminkin kuin tarvitsee, tulee mieleen jonkinmoinen riippuvuussuhde tuosta tarvitsemisesta ja se ei ajatuksena kiehdo, kun ihmissuhteen on pysyttävä tasapainossa toimiakseen.
Eräänlainen yksinpuhelu tuo kirjoituksesi, voipi sitä kait runonakin pitää, vaikka se muistuttaakin enemmän vanhan ajan kirjettä. Ei huono ollenkaan, kun melkoisen kasan ajatuksia synnytti. :)
Yksinpuheluhan se oli. Jotenkin huojentavaa olisi ajatella että ei olisi ketään muuta samalla tavalla ajattelevaa. Samanlaiseen tutustuminen vaatisi sellaista panostamista johon ei ehkä riitä rahkeet.
Vain unelma jostakin.
Onko se edes rakkautta.
Ehkä ei siksi voi kutsua.
En halua edes nukkumaanmenoa.
Riita tulee jos on tullakseen.
Ei tule jos ei huvita.
Samantekevää.
Ehkä kaipaan vain jonkinlaista yhteyttä. En ole mitenkään väärinymmärretty, mutta olisi mukavaa löytää aaltopituus tai jotain. Siis jos joku etsii samaa. Jos on kaksi etsijää niin ei kai siinä mitään pahaa. Lähtevät samalta viivalta. Jakaa asioita, niin ehkä. Näin koin tänään, ehkä ymmärrät. Miten sinä koit tämän päivän, ehkä minä ymmärrän sen. Tai sitten opimme toisistamme ymmärtämättä mitään.
Jokainen päivä tuo uuden tilaisuuden oppia jotakin. Elämänkoulussa ei taida olla milloinkaan täysin valmis. Samantekevää sekin, ja tavallaan huvittavaakin, kun miettii valmistumisjuhlia. Toisaalta meillä on tietynmittainen rupeama olemassaoloa, ja valinnanvapaus miten sen käytämme.
Samanlaisuus voi olla rasite, yhtälailla kuin rikkauskin. Elämässä ei taida saada mitään kunnollista aikaan ponnistelematta. Pitäisin kuitenkin ihmisuhteen eteen tehtyä työtä arvokkaana. Ulkoisia kulisseja tulee ja menee. Ajatukset kukevat mukana elämän, muokkaantuen, ja auetenkin joskus, ja se ihmissuhdekin, vaikka aika veisi ihmisen mennessään.
Joskus yhteys on olemassa, mutta se avaamiseksi opettelee ymmärtämään toisen ajatusmaailmaa. Se on kaiketi sitä työtä, jota ihmissuhde parhaimmillaan pitää sisällään, ja jolla saadaan niitä pitkiä ja seesteisiä liittoja aikaiseksi.
Syviin vesiin katson sisälleni
sinisyydessä vaeltaa ajatuksia
kuin karppeja lammikossaan
kirkas kylki vilahtaa hetken
vajoten takaisin siniseen
pinta liikkuu, väreilee
ahnaat suut hamuavat
ruokinnan päätyttyä
tyyneys valtaa lammikon