olet vain niin ihana

En ymmärrä mitä välillämme oikein on. Olit minulle vielä vähän aikaa sitten todella kylmä, koska taisin tykätä susta liikaa. Tajusin, että olemme luonteeltamme samanlaisia; ahdistumme, jos koemme, että toinen tykkää enemmän. Pakotinkin itseni kohtelemaan sinua kylmästi, jolloin käytöksesi muuttui täysin. Pystyin ennakoimaan "siirtosi" ja tiesin milloin tulisit soittamaan. Ja tuntui kyllä mukavalta kohdella sinua hieman kylmästi, tosin enää en sitä tee, mutta varon kuitenkin ahistamasta sinua.

Käytöksesi minua kohtaan on selvästi muuttunut, mistä johtuen olen tainnut rakastua sinuun. Saatat edelleen käyttäytyä ajoittain kylmästi, mutta huomatessasi, että en jaksa välittää siitä enää, sinulle tulee kiire korjata asia, jolloin käyttäydytkin erittäin lämpimästi minua kohtaan. Vaikka taidan ollakin erittäin rakastunut sinuun juurikin nyt, minua on myös alkanut ahistamaan sinun läheisyytesi. Minulle tulee hieman vaivaantunut olo, kun olet välillä niin innoissasi seurassani. Samalla kuitenkin rakastun sinuun joka hetki enemmän. Onneksi kanssakäymisemme on viime aikoina sentään edennyt siihen suuntaan, että pyrimme olemaan mukavia toisillemme ja juttelumme onkin yhtä hymyä. Sellaisina hetkinä tekisi vain mieli koskettaa sinua ja rutistaa kunnolla.

Toisaalta haluaisin saada jo jonkun selvyyden väleihimme ja keskustellä meistä kanssasi. En oikeastaan edes tiedä haluaisinko todella sinun kanssasi mitään enempää, pääasia että tietäisit, että olet hyvin tärkeä ja ainutlaatuinen. Tosin sanomme aina silloin tällöin toisillemme, että olet ihana, tärkeä, huippu, kiva... ja kerran sanoit myös, että tykkäät minusta. Olen kyllä kaikesta huolimatta tällä hetkellä erittäin onnellinen väleistämme, mutta en tiedä mitä tuleman pitää. Onko kenelläkään ollut samanlaisia kokemuksia ja miten tilanne on edennyt?
5680
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

mä haluaisin saada selvyyden väleihimme. Vaikka olet välillä vastustamatomattoman ihana ja haluaisn tehdä sinulle vaikka mitä, niin siitä huolimatta haluaisin kuitenkin vain ilmaista sen, kuinka merkityksellinen ihminen olet minulle.

Ihan selvennykseksi ap:lle, että et ole hän, koska emme ole keskutelleet ko. asioista lainkaan. Tää on jotain ihan hirveetä (ihanaa), että ko. tyyppi pyörii mielessä päivästä toiseen enkä oikein saa elämääni hallintaan _normaaliksi_ mitenkään.

Voin jotenkin aavistella, että hän on tietoinen tunteistani. En ole varma hänen tunteistaan, että mitä ne nyt sitten loppujen lopuksi ovat. Pelkään välillä, että hän kokee minut kiusallisena ja vastenmielisenä. Ja että on huomannut tunteeni häneen, eikä osaa suhtautua minuun oikein. Kyllä mä kestäisin sen, että hän sanoisi mulle suoraan että ei kiinnosta, siis jos hän olisi huomannut nämä tunteeni. Jospa onkin niin, että hän vain yrittää suhtautua minuun kuin kehen tahansa muuhun ihmiseen, mutta lukkiutumiseni vuoksi tilanne on aina hyvin kiusallinen. Eli onko minun sitten sanottava hänelle?? -Apua-

'Nää palstat antavat välillä vähän liikaa mielikuvitukselle tilaa...

Äänestä
  • perusteella on _puhdas lesbo_

    Mitäs nyt teen? Mulla on ihana perhe -mies ja lapset!!!

    Odotan, että en näe enää tätä ihanaa naista -mihin menee vielä noin 1,5 vuotta -säännöllisesti/harvakseltaan.

    Sitten en enää päästä itseäni ihastumaan ja rakastumaan yhteenkään naiseen. Jääköön hän ainoaksi sydämeeni.

    Äänestä

  • Kannattaisi jutella asioista, vaikka se voi vähän kirpaistakin tai sitten ei. Kyllä suurin osa ihmisistä kuitenkin pitää siitä, että joku ihaileee heitä;).
    Itse kokisin vastaavanlaisen tilanteen hieman kiusallisena, jos toinen selkeästi käyttäytyy eri tavalla kuin puhuu tai antaa olettaa (pitää vain miehistä). Vaikka ajattelisin tai tuntisin mitä vaan, pitäisin häneen vähän etäisyyttä..jos oletusarvo on, että naisena en kiinnostaisi häntä (vaikka itse voisin häneen lämmetä).

    Äänestä

  • Nainenpa nainen kirjoitti:

    Kannattaisi jutella asioista, vaikka se voi vähän kirpaistakin tai sitten ei. Kyllä suurin osa ihmisistä kuitenkin pitää siitä, että joku ihaileee heitä;).
    Itse kokisin vastaavanlaisen tilanteen hieman kiusallisena, jos toinen selkeästi käyttäytyy eri tavalla kuin puhuu tai antaa olettaa (pitää vain miehistä). Vaikka ajattelisin tai tuntisin mitä vaan, pitäisin häneen vähän etäisyyttä..jos oletusarvo on, että naisena en kiinnostaisi häntä (vaikka itse voisin häneen lämmetä).

    En oikeasti tiedä mitä tehdä hänen kanssaan. On niin paljon helpompi satuttaa toista kuin että ottaisi toiselta paskat niskaansa. En tiedä haluaako hän vain leikkiä tunteillani vai onko hän todella samankaltainen kanssani siinä mielessä että ahdistumme, jos olemme ihastuksen kohteena. Se kuinka hän tällä hetkellä osoittaa huomiotaan on kuitenkin melko aidon tuntuista ja saan hänet esimerkiksi häkeltymään, jos katson häntä itsevarmasti hymyillen. Pitäisin häntä takuuvarmasti kylmänä pelurina ellei hänen käytöksessään olisi sitä tiettyä epävarmuutta. En vain oikeasti tiedä mitä tehdä, koska jos sanoisin hänelle, että tykkään hänestä siinä mielessä, hän ahdistuisi aivan varmasti. Mutta tuntuu myös pahalta katsella hänen tämänhetkistä käytöstään, koska jos hän todella tykkää minusta, hänestä ei varmaankaan tunnu kivalta. Voi myös olla, että hän tykkää minusta nyt siksi koska olen vaikea. Tarkemmin ajateltuna en minäkään hänestä tykkäisi ellei hän olisi niin vaikea ja vaikeaselkoinen, en vain jaksaisi kiinnostua.
    Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?

    Äänestä

  • :) kirjoitti:

    En oikeasti tiedä mitä tehdä hänen kanssaan. On niin paljon helpompi satuttaa toista kuin että ottaisi toiselta paskat niskaansa. En tiedä haluaako hän vain leikkiä tunteillani vai onko hän todella samankaltainen kanssani siinä mielessä että ahdistumme, jos olemme ihastuksen kohteena. Se kuinka hän tällä hetkellä osoittaa huomiotaan on kuitenkin melko aidon tuntuista ja saan hänet esimerkiksi häkeltymään, jos katson häntä itsevarmasti hymyillen. Pitäisin häntä takuuvarmasti kylmänä pelurina ellei hänen käytöksessään olisi sitä tiettyä epävarmuutta. En vain oikeasti tiedä mitä tehdä, koska jos sanoisin hänelle, että tykkään hänestä siinä mielessä, hän ahdistuisi aivan varmasti. Mutta tuntuu myös pahalta katsella hänen tämänhetkistä käytöstään, koska jos hän todella tykkää minusta, hänestä ei varmaankaan tunnu kivalta. Voi myös olla, että hän tykkää minusta nyt siksi koska olen vaikea. Tarkemmin ajateltuna en minäkään hänestä tykkäisi ellei hän olisi niin vaikea ja vaikeaselkoinen, en vain jaksaisi kiinnostua.
    Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa voi tehdä?

    nuoria?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


:) kirjoitti:

En ymmärrä mitä välillämme oikein on. Olit minulle vielä vähän aikaa sitten todella kylmä, koska taisin tykätä susta liikaa. Tajusin, että olemme luonteeltamme samanlaisia; ahdistumme, jos koemme, että toinen tykkää enemmän. Pakotinkin itseni kohtelemaan sinua kylmästi, jolloin käytöksesi muuttui täysin. Pystyin ennakoimaan "siirtosi" ja tiesin milloin tulisit soittamaan. Ja tuntui kyllä mukavalta kohdella sinua hieman kylmästi, tosin enää en sitä tee, mutta varon kuitenkin ahistamasta sinua.

Käytöksesi minua kohtaan on selvästi muuttunut, mistä johtuen olen tainnut rakastua sinuun. Saatat edelleen käyttäytyä ajoittain kylmästi, mutta huomatessasi, että en jaksa välittää siitä enää, sinulle tulee kiire korjata asia, jolloin käyttäydytkin erittäin lämpimästi minua kohtaan. Vaikka taidan ollakin erittäin rakastunut sinuun juurikin nyt, minua on myös alkanut ahistamaan sinun läheisyytesi. Minulle tulee hieman vaivaantunut olo, kun olet välillä niin innoissasi seurassani. Samalla kuitenkin rakastun sinuun joka hetki enemmän. Onneksi kanssakäymisemme on viime aikoina sentään edennyt siihen suuntaan, että pyrimme olemaan mukavia toisillemme ja juttelumme onkin yhtä hymyä. Sellaisina hetkinä tekisi vain mieli koskettaa sinua ja rutistaa kunnolla.

Toisaalta haluaisin saada jo jonkun selvyyden väleihimme ja keskustellä meistä kanssasi. En oikeastaan edes tiedä haluaisinko todella sinun kanssasi mitään enempää, pääasia että tietäisit, että olet hyvin tärkeä ja ainutlaatuinen. Tosin sanomme aina silloin tällöin toisillemme, että olet ihana, tärkeä, huippu, kiva... ja kerran sanoit myös, että tykkäät minusta. Olen kyllä kaikesta huolimatta tällä hetkellä erittäin onnellinen väleistämme, mutta en tiedä mitä tuleman pitää. Onko kenelläkään ollut samanlaisia kokemuksia ja miten tilanne on edennyt?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu