gogito ergo sum tai jotain

-Tähän on siis tultu,mietin istuessani puiston penkillä .Penkki oli kova ja kulunut,valkoinen maali oli hilseillyt ja rapistunut,lisäksi penkkiin oli raapusteltu vuosikymmenien kuluessa mitä erilaisempia kuvioita ja nimiä.
Pidin penkistä sillä ei koskaan moittinut minua vaikka olisinkin ollut juovuksissa kuin ellun kana,se ei välittänyt vaikka oksensin sisukseni ulos sen päälle,se ei hukaillut nyt jo lihavahkon ruumiini alla,( toisin kuin vaimoni ,eikä hänkään niinkään nautinnosta ) penkki vain oli,liikkumatta ja puhumatta.
Silti joskus ikään kuin kuuulin penkin puhuvan itselleni, hiljaa ja rauhallisesti se kertoi kaikesta näkemästään ja kokemastaan
Voi ,kuinka paljon se olikaan kokenut.
Tsaarinvallan aikaan se oli ollut nuori ja ylpeä vastamaalattu muiden kaltaistensa kanssa.Siihen aikaan puistossa oli lukuisia penkkejä,sillä ihmisillä oli aikaa istua ja katsella ,mietiskellä ja keskustella .Aikaa oli vaikka työpäivät monilla olivat 12 tuntisia
niin,niin se on ,mietin taas