Yön pimeydessä,
sydämesi äänen perusteella,
sinua hamuan,
kuu valaisee synkän ja pimeän etsinnän polkuni,
tähdet näyttävät tietä,
katseellani katson pimeyteen,
käsilläni hamuan jotain,
jotain, että saisin tunnun missä olen,
pimeys ympäröi minut,
paholaisen jaloissa harhailen,
paholaisen tanssiessa polkkaa,
etsin turva paikkaa,
joka löytyy sydämestäsi,
läpi harmaan kiven joudun menemään,
eksyn eksymistäni,
missä olet, huudan itsekseni,
tuskan kyynelien ilmentyessä kasvoilleni,
katkon oksia kaipuuni raivospäissäni,
malttini menetän,
en jaksa enään,
väsymys voiton vie,
heittäydyn maahan kuin luovuttaakseni itseni saatanan armoille,
makaan maassa,
toivoni menettäneenä,
kasvoillani vain rippeet ilon,
hamuan katseellani jotain, jotain joka voisi minut tästä pelastaa,pieni valo herättää nukkuvat ajatukseni,
mikä on tuo, niin salaperäinen valo tuolla jossain,
viimeisillä voimillani,
nousen seisomaan, ja lähden kävelemään kohti tuntematonta,
kohti paikkaa jonka olemassaolosta en varma ole edes,
käsilläni kurkottelen kohti valoa,
kuin toivoen että se tulisi lähemmäs,
mutta valo tuo vain loittenee.
väsymys ja epätoivo mieleni syövereihin upottautuu,
kaadun maahan kuin olisin törmännyt seinään,
matelen anellen kohti valoa,
heikot käsivarteni ovat mutta silti jokin voima,
saa minut työntämään kohti tuota niin salaperäistä valoa,
tuskani viimeisillä itkun pusertamilla sanoillani huudan,
oi miksi, oi miksi pakenet minua valo,
se vain jatkaa ja jatkaa loputonta matkaansa,
väsymyksen ja epätoivon kyynelissä käperryn pehmeälle sammaleelle,
silmäni pakottautuvat sulkeutumaan,
nukahdan niille sijoilleen,
unien sinilinnun maahan pääsen,
taas saan jälleen unohtaa kärsimykseni tuon tuskaisen,
ja elää unelmien maailmassani,
parempaan maailmaan,
maailmaan ikiomaan,
odottamaan jälleen huomista,
että saan jatkaa loputonta etsintääni.
sydämesi äänen perusteella,
sinua hamuan,
kuu valaisee synkän ja pimeän etsinnän polkuni,
tähdet näyttävät tietä,
katseellani katson pimeyteen,
käsilläni hamuan jotain,
jotain, että saisin tunnun missä olen,
pimeys ympäröi minut,
paholaisen jaloissa harhailen,
paholaisen tanssiessa polkkaa,
etsin turva paikkaa,
joka löytyy sydämestäsi,
läpi harmaan kiven joudun menemään,
eksyn eksymistäni,
missä olet, huudan itsekseni,
tuskan kyynelien ilmentyessä kasvoilleni,
katkon oksia kaipuuni raivospäissäni,
malttini menetän,
en jaksa enään,
väsymys voiton vie,
heittäydyn maahan kuin luovuttaakseni itseni saatanan armoille,
makaan maassa,
toivoni menettäneenä,
kasvoillani vain rippeet ilon,
hamuan katseellani jotain, jotain joka voisi minut tästä pelastaa,pieni valo herättää nukkuvat ajatukseni,
mikä on tuo, niin salaperäinen valo tuolla jossain,
viimeisillä voimillani,
nousen seisomaan, ja lähden kävelemään kohti tuntematonta,
kohti paikkaa jonka olemassaolosta en varma ole edes,
käsilläni kurkottelen kohti valoa,
kuin toivoen että se tulisi lähemmäs,
mutta valo tuo vain loittenee.
väsymys ja epätoivo mieleni syövereihin upottautuu,
kaadun maahan kuin olisin törmännyt seinään,
matelen anellen kohti valoa,
heikot käsivarteni ovat mutta silti jokin voima,
saa minut työntämään kohti tuota niin salaperäistä valoa,
tuskani viimeisillä itkun pusertamilla sanoillani huudan,
oi miksi, oi miksi pakenet minua valo,
se vain jatkaa ja jatkaa loputonta matkaansa,
väsymyksen ja epätoivon kyynelissä käperryn pehmeälle sammaleelle,
silmäni pakottautuvat sulkeutumaan,
nukahdan niille sijoilleen,
unien sinilinnun maahan pääsen,
taas saan jälleen unohtaa kärsimykseni tuon tuskaisen,
ja elää unelmien maailmassani,
parempaan maailmaan,
maailmaan ikiomaan,
odottamaan jälleen huomista,
että saan jatkaa loputonta etsintääni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
no ei minullakaan mene hyvin. Eilen tuli mieleeni, että muistinko koskaan edes kiittää sinua siitä, että joskus puolustit minua. Arvasit kuinka ajattelin.
Voi kun asiat olisi toisin meidän välillä nyt. Olisi niin mukavaa vaikka vain kysyä, että mitä kuuluu, ihan tavallisesti. Olen kyllästynyt typerään salailuun ja leikkiin.