Taloni on vähän vinksallaan
aika on tehnyt siellä tepposiaan
mutta mikään ei olekkaan
kuin ennen
kun sai rakastaa.
Aaveet siellä jahtaa toisiaan
paikkaansa historiastani hakee
mutta kaikki ovat loppunsa kohdanneet
valokuvakansiohin muistoiksi päätyneet
lopulta.
Yksi ei tahdo kuolla ollenkaan
haamujen armeijaan ei suostu liittymään
vaan hentona tuikkuna sinnittelee
kylmän takan reunalla ja muistuttaa
olemalla olostaan
tärkeydestään sydämelleni.
Minä vain odotan
että puhelin soimaan alkaa
tai sähköpostiviestiä tuo
halusta rakastaa.
On synkkää ja pimeää, kurjaakin nyt
levotonta unta nukun
kaivaten
rakastaen ... sittenkin !
aika on tehnyt siellä tepposiaan
mutta mikään ei olekkaan
kuin ennen
kun sai rakastaa.
Aaveet siellä jahtaa toisiaan
paikkaansa historiastani hakee
mutta kaikki ovat loppunsa kohdanneet
valokuvakansiohin muistoiksi päätyneet
lopulta.
Yksi ei tahdo kuolla ollenkaan
haamujen armeijaan ei suostu liittymään
vaan hentona tuikkuna sinnittelee
kylmän takan reunalla ja muistuttaa
olemalla olostaan
tärkeydestään sydämelleni.
Minä vain odotan
että puhelin soimaan alkaa
tai sähköpostiviestiä tuo
halusta rakastaa.
On synkkää ja pimeää, kurjaakin nyt
levotonta unta nukun
kaivaten
rakastaen ... sittenkin !
Vastaukset 12
Vanhimmat
pieni kynttilä
..näet sen ..
yhdestä ikkunasta loistaa
..
* *
Se olkoon viesti
huomisesta
tervehdys ystävän
joka muistaa.
Rinnalla kulkee.
p.s reppuselässä tunturissa
ei hassumpi ajatus :D)))))))..
... missä tuikkusi loistaa
kun hämärtyy ja tähdet syttyy pimeään
kuun kullatessa unelmien tietä ...
kun liityt rinnalle kulkemaan
sitä en hämmästele laisinkaan
tunnen vain
että siinä paikkasi on aina ollutkin
mutta nyt vasta saavuit siihen
ja käteesi tartun ...
sovitaan sitten kun samalla polulla tunturissa kohtaamme
niin pääset hetkessä seuraavassa minun 'reppuselässä olevaksi taskumyyksi'
no pitää sanoa että tapahtui tässäkin päivässä
jotakin todella hyvää kun palautetta siun luin
josta suuren suuri kiitos
ja toivotan hyvää viikonloppua sinulle
lämmöllä sydämestäni.
tuli mieleen ensiksi humiseva harju, harjulla kummitustalo, aavistuksen pelottava jopa päiväsaikaan,
johon naapuritkin hieman pelons ekaisella kunnioituksella suhtautuu. Sisällä sitten ja yöaikaan, sinne
ei kukaan vieras menisi...
Kuten huomaat omaan vilkkaan mielikuvituksen ja jo runosi alussa se lähti lentoon :))
Runosi on jännä: tavallaan todella surullinen, yksinäisyydestä kertova ja kuitenkin siinä voi nähdä valon, toiveen paremmasta, Rakkaudesta. Minä tykästyin runossasi erityisesti seuraaviin lauseisiin:
Yksi ei tahdo kuolla ollenkaan
haamujen armeijaan ei suostu liittymään
vaan hentona tuikkuna sinnittelee
Kaikki me tarvitaan toista ihmistä, se jotenkin lämmittää sydäntä kun tietää, että on jollekin (Hänelle) tärkeä.
Kovin poukkoili palautteeni, yritä siitä ottaa selvää...pidin kuitenkin runostasi :)
... sain nyt mieleen 'humisevan harjun' kun siitä mainitsit,
ehkäpä.
no monet ihmiset jättävät jälkiään meihin,
toiset ystävinä, yhdet rakkaina tai jonakin muuna
mutta jokainen kohtaaminen on tärkeä
sillä se voi muuttaa sinun tai toisen elämän,
kaikelle on aikansa ja paikkansa
ja eikä voi raahata siirettävällä vaatekaapilla 'luurankoja'
mukanaan vaikkapa seuraavaan rakkaus suhteeseen.
jotakin sellaista tässä kaiketi ajattelin tai sitten en.
kiitoksia todella loistavasta palautteestasi
ja nyt on minulla ilo toivottaa; hyvää viikonloppua sinulle.
..talosi
olisitpa kesällä sen kertonut
..viivana paikalla seisonut...
siis tullut..enkä seisonut
..puunasin.. maalasin
lakkasin ikkunapielekki..
pensseliä heilutin..
vaan auringon
Enkelin
Sinulle Ystäväni
lähetin..
synkkyys ja pimeys..
nekin kuuluu elämään
Rakkaus..mitä se on..
kai utopiaa..
niiaan ja kiitän rnosein..
tuli viesti kesken kaiken..
tarkotin runosein,,
eikä moseinn
SORRY!...runosein..
... yksi kappale loistavaa onijaenkeliä riittää, kiitos vain.
no minä en taasen ilmaissut itseäni riittävän selvästi
niin sydäntäni tässä taloksi tarkoitin
ja se on nyt kuin kuvasin.
kyllä tarvitaan enkeli apua selkeyttämään
pääni kiemuroita hihii.
pitää sanoa että oikeassa olet
utopiaa se on ja melkoisia juonen käänteitä sen mutkikkaalla polulla
on viimeaikoina tapahtunut ettei perässä pysy jounikaan hihii.
nyt se on taas hukannut itsensä.
kiitos taas sanoistasi kultainen onijaE ...
sinun vierailusi aina ovat kuin lupaus
uskosta, toivosta ja rakkaudesta.
toivotan sinulle hyvää viikonloppua
lämpimin halauksin.
...toki sydämesi tunnen
jotenkuten ´talosi´tunnen..
tietty runojesi kautta..
koitin ´taloasi´keventää..
ymmärtää viisauksiasi..
Usko on Toivoa Rakkaudesta..
..luulisin
Se missä olit ennen sinä, hymyilit, nojasit
puuhun, povesi ojennettuina hyväilyihini,
suusi kuin minulle muovattuna. Ja minä
katsoin Sinua niin kiihkossani, valmiina.
Se paikka nyt kuin muistojeni puinen
pilari, puun kylki, jossa eriväriset puun
lehdet ovat syksyn liimaamina. Siinä,
mihin ennen, Silloin nojasi selkäsi kaari.
ja minä hyväilen puun pintaa, käyn sormin läpi
lehtiä, hellien, niin kuin kuiskaisit ja puhuisit
Rakas. Minä kuin ihoasi koskisin ja sinun
kuumuuttasi tapailisin. Rakkautesi lehdet sormissani.
Ehkä joskus vielä tulee viesti Sinusta,
kantaa kuiskaus ja hiljaiset sanasi ja tämä
ikäväni taukoaa. Nyt vielä vain tämä syksyn itkun
kostuttama puunkylki ja punertavat lehdet ihoasi...
ja taivas nyyhkytää jo jäätyneitä kyyneliä..
http://www.youtube.com/watch?v=8yPF5PslAGE
Kiitos Runostasi.
Kun Rakkauden kuva on huoneen seinältä
kadonnut ja tyhjä kohta kuin huone olisi
vieras ja koti autioitunut, mikä ennen lämmön suotti.
Kuin joku puristaisi sydäntä pinempään muottiin,
tuhraisi sielun pinnalta pois kauneimpia muistoja.
Ja kuin kädet kahlittuna seuraisi vain viereltä, kun
kaikki arvokas otetaan ja viedään muassa.
Mutta silti Rakkaus jää ja niin pian elpyminen alkaa,
kevään hymyssä jo elämisen janoa taas...
Tunnelmaruno Rakkaudesta jota
tuntuu ja tulee mieleen ja ajatteluun.
Ei makeaa vaan elämää.
Ei tarkoituksellista vaan riipivän aitoa.
Ei tarkoitushakuista vaan väkevän rehtiä.
Kerrassaan upeaa tektiä, säkeitä taipuneena
hienoksi Runoksi.
Voimia ja kannustusta päivääsi
hyvä Ystävä.
... kun tulit luokseni tunturin tyttö
ja vein sinut retkelle merenrantaan
jollaista et ollutkaan nähnytkään
ja kuinka meri kimmelsi juovuttaen kauneudellaan
minun hivuttavan käteni sytyttäessä sinut
ja lokit kirkuivat meidän rakastaessa maan
meren rajalla ...
kyllä mestarin runo kuin nuoruusmuistoja kuvaa,
rakkauden polun ensi askeleita joita viestit menneisyydestä
tuo joskus takaisin.
viimeinen kappale oli erityisen hieno
joten hyvä ystävä hyvä !!!
no aina sitä turhaa painolastia sydämeen kertyy
ja kaikki pitäisi tyhjentää ennen kuin uuteen seikkailuun
ryhtyy ja jotkut raahaa menneitä rakentaessa uutta,
siitä on henkilökohtaisia kokemuksia lähiajoilta.
kiitoksia vierailustasi ja runostasi hyvä ystäväin.
toivotan leppoisaa pyhäpäivän jatkoa sinne päin.
ja sydämeni on orpo,
olen vain odottavalla kannalla. Odottavalla
siksi, että jotenkin vain uskon edelleen
rakkauteen, vaikka se käänsikin selkänsä
minulle.
On pimeää, en saa unta tai jos saankin,
nukun levottomasti. Jonkun pitäisi tulla ja
avata sieluni huoneet, asuttaa ne että tietäisin
taas eläväni ja olevani.
Kirpeää, koskettavaa ja niin aitoa tekstiä on runosi.
Voimia uuteen päivääsi Jouni, voimia ja runosuonen
kiihkeää sykintää - kaikesta huolimatta.
... muuta se jättää kuin orvon olon yksinäiselle
ja sydänkin kulkee kuin jälkijunassa että tulevaisuus
on mahdollisuus edessä päin
mutta jos toinen raahaa menneisyyttään mukanaan
niin huomiselta putoaa pohja pois ...
kiitos sinä kultasydäminen rakas ystäväin ja mestarini
kannustavista sanoistasi
ja niin pääsen toivottamaan lämpöisen sykähdyttäviä hetkia
pyhäpäivääsi
lämmöllä sydämestäni.