Kuljin polkua kapeaa,
keskellä metsän.
Kuulin urkujen soiton, jostakin
kaukaa.
Varis oksalla
minulle nauroi,
näki pelkoni ja epätoivoni.
Usvan hennot sormet,
puiden ympärille kietoutui.
Näin taivaalla hohtavan kuun,
tähdet kirkkaat sen ympärillä tanssi.
Pakomatkani
metsään synkkään
oli kuin paholaisen valssi.
Aaveet menneisyyden minua
ajoi takaa.
Pakenin kuin en ennen
olisi niin tehnytkään.
Polultani eksyin
synkkään kuusikkoon.
Harhailin kunnes
törmäsin
öiseen muusikkoon.
Hän metsässä asui ja eleli,
eksyneitä
urkujen soitolla luokseen
houkutteli.
Käteeni tarttui
mut mökkiinsä toi,
en kotiini päästä
mä enää koskaan voi.
keskellä metsän.
Kuulin urkujen soiton, jostakin
kaukaa.
Varis oksalla
minulle nauroi,
näki pelkoni ja epätoivoni.
Usvan hennot sormet,
puiden ympärille kietoutui.
Näin taivaalla hohtavan kuun,
tähdet kirkkaat sen ympärillä tanssi.
Pakomatkani
metsään synkkään
oli kuin paholaisen valssi.
Aaveet menneisyyden minua
ajoi takaa.
Pakenin kuin en ennen
olisi niin tehnytkään.
Polultani eksyin
synkkään kuusikkoon.
Harhailin kunnes
törmäsin
öiseen muusikkoon.
Hän metsässä asui ja eleli,
eksyneitä
urkujen soitolla luokseen
houkutteli.
Käteeni tarttui
mut mökkiinsä toi,
en kotiini päästä
mä enää koskaan voi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sinun kauhutarinoista, tämäkin on tosi hyvä. Näitähän suorastaan innolla lukee :)
Paha noitako se oli, muusikoksi pukeutunut? Jouduitko mökin kellariin vangiksi...
Milloin tulee runosi jatko-osa?
Hmmm...