Huono elämä ja masennus

Hei!

Olen 16-vuotias poika. Elämä ei ole aivan kohdillaan:
Kaikki alkoi, kun vanhempani erosivat minun ollessani 10 vuotias. Muutimme äitini kanssa kaupunkiin, kun isä jäi asumaan vanhaan paikkaan aika kauas. Nykyään en saa käydä isällä allergioiden takia. Joudun olemaan täällä äidillä yksin, minulla ei ole kavereita muualla kuin isän luona. Täällä olen yksin kokoajan ja äitini ei koskaan osta minulle mitään tai anna ikinä rahaa. Sain viimeksi rahaa varmaan pari vuotta sitten. Silloinkin jonkun 2e. Nykyään ei kuulemma ole varaa antaa edes sitä, kun ''on niin pienet tulot''. Silti niillä rahoilla äidillä on varaa juosta baareissa, maksaa taksikulut, sitten krapulajuomat ja pizzat sun muut. Loppukuu valitetaan kun ei ole rahaa. Rahat menevät äidillä myös tupakkaan ja hänen omiin hupeihinsa. Minun täytyy olla kotona katselemassa sitä touhua. Olen aika masentunut. Vanhempien esimerkistä olen jäänyt tupakkaan koukkuun. Muuten olen erittäin kiltti, koulunumerot ovat ysiä ja kymppiä, joista äiti ei välitä, ei lausu mitään hyvää sanaa. En ole koskaan aiheuttanut mitään harmia hänelle, en ryyppää, en kriminalisoi ja olen hyväkäytöksinen nuori. Silti hän haukkuu minua, jos sanon jotain varovasti hänen juomisestaan, olen ''vittumainen kakara''. Olen kuullut kuinka äitini on sanonut että jos hän saisi päättää uudelleen, niin ei olisi tehnyt lapsia. Hän ei kuuntele minua, ei huomaa pahaa oloani vaikka siitä sanoisin. En tiedä mitä tehdä. Äidilläni on myös vahvat lääkkeet ja itsemurha-ajatuksia on ollut joskus.

Olisiko muita samassa tilanteessa olevia? Haluaisin myös neuvoja miten kertoa äidilleni tupakoinnista, olen kyllästynyt sen piilotteluun, sitäpaitsi äitini ja isäni ovat polttaneet koko elämäni, eikös passiivinen polttaminen ole tuplasti vaarallisempaa kuin tavallinen tupakointi?

Kiitoksia vastauksista :)