Tänään kun liputetaan hänelle, mietin, miten vähän loppujenlopuksi, hänen tuotantoaan tunnen.
Seitsemän veljestä tietysti, ja Nummisuutarit.
Sekä luettuna että teatterista.
Mitenkäs te, oletteko paljonkin lukeneet, nähneet teatterissa.
Seitsemän veljestä tietysti, ja Nummisuutarit.
Sekä luettuna että teatterista.
Mitenkäs te, oletteko paljonkin lukeneet, nähneet teatterissa.
Vastaukset 30
Vanhimmat
tuo runo, laulettuna, oli koulussa lempikappaleeni.
Laulutunnilla pyysin aina sitä laulettavan.
Duettona lauloimme mieheni kanssa, sillon kun "hän vielä eli kanssani tiellä"
/ kulki kanssani tiellä''
"Ylös kunnahalle lapsi riensi,
äitinsä luoke riensi hän,
lausui loistavalla katsannolla:
"Nähnyt olen taivaan maan...
...
kultasannoitettu tie."
Tämän runon joskus kouluni juhlassa ammoin esittänyt.
.
näköjään useampiakin, joille Onnelliset on mieleenjäänyt laulu.
Myös minä pidän siitä, sekä kuorolauluna, duettona, että soolona esitettynä.
Sehän oli tosiaan koulun laulukirjassakin.
on pitänyt lukea.
Oravan laulu on yksi tutuimpia Kiven runoja, myös laulettuna:
Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeasta
katselee hän mailman piirii,
taisteloa allans' monta;
havu-oksan rauhan-viiri
päällänsä liepoittaa.
Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnas!
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äitinrinnas:
Metsolan kantele soi!
Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänen iltasella
unien Kultalaan.
.
myös yksi muistetuimpia runojaan, se sisältyy Seitsemään veljekseen.
Sydämeni laulu
Tuonen lehto, öinen lehto!
Siell' on hieno hietakehto,
sinnepä lapseni saatan.
Siell' on lapsen lysti olla,
Tuonen herran vainiolla
kaitsia Tuonen karjaa.
Siell' on lapsen lysti olla,
illan tullen tuuditella
helmassa Tuonelan immen.
Onpa kullan lysti olla,
kultakehdoss' kellahdella,
kuullella kehrääjälintuu.
Tuonen viita, rauhan viita!
Kaukana on vaino, riita,
kaukana kavala maailma.
http://www.pori.fi/kirjasto/e-kirja/7veljesta.htm
.
taisin ensimmäistä kertaa lukea tuon, tai sitten en vaan muista.
Olen enemmän kuuntelupuolen harrastaja, niin teatteri, kuin muutkin esitykset.
Kiitos tuosta.
että lukeminen on jäänyt lähinnä Veljeksiin ja Nummisuutareihin. Seitsemän veljestä on tullut kyllä sitten luettua ainakin tusinan kertaa. Sen kieli on niin kiehtovaa että joka kerta lukeminen on yhtä juhlaa. En vieläkään ymmärrä miksi parhaaksi suomalaiseksi romaaniksi valittiin Alastalon salissa eikä Seitsemän veljestä, joka sentään loi perustan suomenkieliselle kaunokirjallisuudelle. Eikä Volter Kilvelle liputeta, Aleksille kyllä.
Seitsemän Veljestä pitänyt valita parhaaksi romaaniksi.
Se on koko Suomen kaunokirjallisuuden peruspilari.
.
Tuo valinta. Vai miten se valittiin?
Olen sen ainakin neljässä teatterissa nähnyt, ja aina jotain uutta.
Nummisuutarit olen jo lapsena nähnyt Taaborinvuorella, monesti sen jälkeenkin.
Kaupungin teatterin (hesa) lavalla oli joskus 60-70 lukujen vaihteessa, ulkolaisten vierailijoiden esitys nummisuutareista,
Aivan mahtava esitys.
Yritin miettiä, mikä maa, mutta... Jokin itäeuroopan, joten turha arvella kun en muista.
Olivat hyvin sisäistäneet Kiven tekstin, ja sanoman.
mukaan "valittu", kulttuuriväen valitsema, kertoi joku kirjoitus. Tuskinpa olisi voittanut, jos kansa olisi saanut äänestää.
Kyllä Seitsemän Veljestä on kuin Suomen kansan kehityskertomus. Ja kuinka hienoa onkaan Kiven kieli.
http://www.info.fi/tiedot.aspx?Tieto=1083860
.
Mukava kun vastasit.
Olisi luullut, tuollaisen valintaan, kansankin saaneen osallistua.
No, mehän olemme vain tärkeitä vaalien aikaan. ;D
lisää tietoa netistä, on se vain melkoinen tietolaari.
"Helsingin Sanomien vuoden 1992 itsenäisyyspäivänä järjestämässä äänestyksessä yli sata taiteilijaa, tutkijaa ja kriitikkoa nimesi Volter Kilven Alastalon salissa itsenäisyyden ajan parhaaksi kaunokirjallisuuden teokseksi."
http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/4972/
.
eihän Suomi ollut Kiven aikana itsenäinen, siinäpä se.
.
ettemme olleet suomalaisia silti?
Tai, ettei Kivi olekaan suomalainen kirjailija?
tuota itsenäisyyden ajan rajoitusta en muistanutkaan. No siltikin, Waltarin Turms kuolematon tai Sinuhe ja sitten joku tamperelainen kirjoitti jonkun sotakirjan joka oli aika hyvä. Myös Haanpäällä on upeaa tekstiä. Minun hermot petti Alastalon salin kanssa siinä vaiheessa kun piippua oli valittu 70 sivun verran :-) . Aikomus on kyllä lukea se vielä joskus mutta alkaa olla asian kanssa kiire :-). Toisaalta Quo vadiskin on vielä kesken ja aloitin sen lukemisen 60-luvulla. Pitäisiköhän mennä nopean lukemisen kurssille ?
pitäisi ajatella mitä lukee, eikä luulla ...
Nöyrä anteeksipyyntöni.
että Kiven taideteos julkaistiin ennen itsenäisyytemme aikaa. Jos olisi valittu kaikkien aikojen paras suomalainen romaani, se olisi ollut ilman muuta Seitsemän Veljestä.
Se, ja Kalevala ovat maamme suurimpia tuotteita, kautta aikojen.
Miten sinulla tuollainen tuli mieleen, olen henkeen ja vereen Kiven kannattaja, ja oikea fennomaani.
Mitenhän väärin nyt ilmaisin itseäni? :(
.
välittänyt Villekään. Väärinymmärrys on kovin helppoa täällä virtuaalimaailmassa. :))
.
menisi ihan totiseksi touhuksi jos aina ymmärrettäisiin oikein, Minä esim. ymmärrän hyvin minkälainen henkilö on lumisokea (olen itsekin sellainen) mutta entäpä sadekuuro ?
sie, että Kivi keksi sanan älämölö? Vaikea on kielemme varmastikin kielenkääntäjille.
Kivi keksi kyllä monta muutakin ilmaisua, oli oikea sanaseppo, ei ollut sanasokea.
.
ihme että Kivellä ei ollut huono näkö kun ei koskaan saanut voita, pelkkää taikinaa vaan. Murheellista !
Sanasodassa tulee varmaan haavoittuneita mutta entäs kuolleita ?
kiitokset, taidan välillä olla vauhtisokea, tai voihan sitä olla sadekuurokin.
Eikö monesti puolisot toisiaan kohtaan niin olekin. Sadetta, ennen jylinää.
Eikä vain kuule.
alussa jokin kätketty sanasukkeluus? Meni minulta mönkään. ;)
'Aleksille taikinaa, ja Juliukselle voita?'
Tuolla aiemmin joku sanoi, ettei Kivi saanut apurahoja, tai jotain sinne päin. Sai hän kuitenkin useinkin voittoja eri kilpailuissa, ja rahassa kai ne maksettiin. Silti, ainaisessa rahapulassahan hän eli.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksis_Kivi
.
'Aleksille taikinaa, ja Juliukselle voita?'
Tuolla aiemmin joku sanoi, ettei Kivi saanut apurahoja, tai jotain sinne päin. Sai hän kuitenkin useinkin voittoja eri kilpailuissa, ja rahassa kai ne maksettiin. Silti, ainaisessa rahapulassahan hän eli.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksis_Kivi
.
hoksottimet terässä, teillä kahdella.
Vaikka laulu on tuttu, en hokannut yhdistää.
10 mielestäni.
(vai tyttöjäkö olette) muistamaan vanhan lastenlaulun sanoja. Tuo Aleksi ja Julius minulla nimenomaan oli mielessä kirjoittaessani. Meitä ei sanasokeus ilmeisesti haittaa.
tytöllä :) tuo muisti vielä pelaa. Pappani mun oli Julius, jospa runo siksikin jäi aikoinaan muistiin.
Aleksille taikinaa
Aleksille taikinaa
Aleksille taikinaa
ja Juliukselle voita.
Kyllä se Julius tulla saa
kyllä se Julius tulla saa
kyllä se Julius tulla saa
kun se on niin nätti poika.
Laitanpa vielä Eino Leinon runon Aleksis Kivi. Siinä on nuo maagiset sanat 'eli vain syksystä jouluun
Aleksis Kivi
Syntyi lapsi syksyllä -
tuulet niin vinhasti vinkui -
tuult' oli koko elämä,
nähnyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun.
Syksyn lapsilla kiire on -
päre pihdissä sammuu -
aatos lentävi, aivot takoo,
veri paksuna päähän sakoo,
ovella Sylvester uottaa.
"Vuota vielä, oi vanha vuos!" -
tuulet niin vinhasti vinkuu -
"jouda en viel' sua seuraamaan!"
Vanhus ovella nyökkää vaan:
"Saat elää syksystä jouluun".
"Viivy, viivy, oi vanha vuos!" -
päre pihdissä sammuu -
"niin täysi, niin täysi on sydämein,
sen tahtoisin antaa ma kansallein,
en vielä jouda ma kuoloon!"
Hetket rientävi, kello lyö -
tuulet niin vinhasti vinkuu -
"Onko, onko jo keski-yö?"
"Päätä, lapsi, nyt päivätyö,
jo aamun tähtöset tuikkii."
"Vielä hetki, oi vanha vuos!" -
päre pihdissä sammuu,
kannel heikosti helähtää,
kääntyvi ovella harmaapää -
loppui laulajan vuosi.
*
"Minne viet mua, vanha vuos?" -
tuulet niin lauhasti tuoksuu -
"minä niin pelkään ja vapisen."
"Rauhoitu, rakas lapsonen,
ovella taivaan jo ollaan."
Astuvi sisähän vanha vuos -
taivaan kynttilät loistaa -
saattavi laulajan Luojan luo:
"Tässä poian ma pienen tuon,
jok' eli vain syksystä jouluun."
Virkkavi Herra Jumala -
tuulet niin lauhasti tuoksuu -
"Etkö kesää sä nähnytkään?"
"Näin vaan syksyn ja talven sään",
laulaja vavisten vastaa.
Kyyneltyy silmä Jumalan -
taivaan kynttilät loistaa -
"Siis suvi sull' olkohon ikuinen!
Mut virka, poikanen poloinen,
ken olet ja mistä sa tulet?"
"Laulaja olen ma laadultain" -
tuulet niin lauhasti tuoksuu -
"tulen tähtösestä ma pienestä,
min nimi on Maa". - "Mihin kuolit sä?"
"Kurjuuteen kuolin ja nälkään."
Vihastuu Herra Jumala -
taivaan kynttilät sammuu -
"Sano kansas, niin kostan ma kuolosi sun!"
"Ei, ei, hyvä, suuri on kansani mun,
et sille saa sinä kostaa.
Mut hiukan hillitse viimojas,
ne liian vinhasti vinkuu
mun maani armahan aukeoilla.
Suo päivän paistaa sa Suomen soilla!" -
Näin laulaja tuskassa huutaa.
Hymyilee hyvä Jumala -
taivaan kynttilät loistaa -
"Voi oikein olla. Ehk' koetin ma
sun kansaas liiaksi tuulilla.
Taas kukat kummuille nouskoon!"
.
onkin vuosia vierähtänyt tuosta, kun viimeksi olen lukenut sen.
Julius on yhden jälkeläiseni nimi, enkä hoksannut silti, sitä siinä.
Lorua, usein laulettu. Niin omassa lapsuudessa, kuin omieni ja lastenlasten kanssa.
Oletteko huomanneet että jokaista veljestä kohden on oma planeettansa.
Satavarmasti muistan nyt nämä kaksi: Juhani= mars Simeon = venus.
Minun ääneni parhaana romaanina kautta suomen niemen on -> Sinuhe Egyptiäinen
Niin sinkoilee täällä miehen aatos ja ken taitaa viskellä verkkoja sen teille ? Lääkäri ja mielisairaanhoitaja