Hei!
Olen miettimässä aihetta opinnäytetyöhöni (opiskelen terveydenhoitajaksi), ja yhtenä kiinnostuksen kohteena olisi se, mitä lapset ja nuoret joutuvat kestämään vanhempiensa päihteidenkäytön takia. Oma tuntumani aiheeseen on, että asiasta ei saa (vanhempien mielestä) puhua kodin ulkopuolella. Ja toisaalta, jos sitä ei varsinaisesti olisi kiellettykään, niin miten siitä lähtisi kenellekään puhumaan...
Saattaa myös olla, että on aikuisia, jotka selvästi tietävät asioiden olevan osittain huonosti, mutta he eivät puutu siihen, eivät tule kysymään, voisivatko auttaa.
Haluaisitko apua? Haluaisitko, että joku pysähtyisi kysymään, mitä sinulle kuuluu?
Jos vanhempien elämä on ollut kovin päihdekeskeistä jo pitkään, voi ruveta tuntumaan siltä, että on normaalia kun:
-kotona on toistuvasti vanhempien humalaisia kavereita (joskus se on ehkä kivaakin)
-ovikellon soimiseen suhtaudutaan pelokkaasti
-täytyy jäädä yksin kotiin jo liian nuorena
-saa herkkuja ja muita kivoja juttuja lahjukseksi siitä, että ei möksähdä vanhempien ryyppäämisestä
-täytyy pelätä, missä kunnossa vanhemmat yöllä kotiutuvat, jos kotiutuvat ollenkaan
-täytyy herätä aamulla vanhan viinan lemuun ja kaaokseen
-täytyy huolehtia itse kaikesta (syömiset, vaatteet, koulujutut)
-tilipäivänä vanhemmat ovatkin kadonneet kapakkaan sen sijaan, että jääkaappi olisi täytetty
-jne...
Olenko oikeassa ajatellessani, että tästä aiheesta puhutaan yleisestikin liian vähän? Olisiko aika nostaa kissa pöydälle oikein kunnolla kaikkien niiden puolesta, jotka hiljaa kärsivät perhehelveteissään?
En halua, että kukaan rupeaa kirjoittamaan tähän mitään henkilökohtaisia kokemuksiaan, sillä aihe on arka. Haluaisin tässä vaiheessa lähinnä saada vihiä siitä, kuinka paljon tämä aihe koskettaa nuoria ja lapsia.
-Onko teitä monia, jotka kärsitte vanhempienne ryyppäämisestä, ja joita mikään tuki ei tunnu tavoittavan?
-Olisiko hyvä, jos vaikka koulun yhteydessä vanhemmille puhuttaisiin asiasta yleisesti?
-Toivoisitko, että esim. koulun terveydenhoitaja antaisi mahdollisuuden puhua näistä asioista? Että hän ihan kysymällä kysyisi, mitä kotiin kuuluu, ja miltä tuntuu, jos vanhemmat käyttävät alkoholia?
-Olisiko hyvä saada tietoa, mihin voi soittaa tai mennä, jos tilanne kotona muuttuu ahdistavaksi tai pelottavaksi?
-Vai olisiko parempi, että näistä asioista tulisi koululle puhumaan joku ihan ulkopuolinen, joka jättäisi vaikka sähköpostiosoitteen, mihin voisi alkuun ottaa yhteyttä nimettömänä?
Kirjoittakaa ajatuksianne! Ehkä tästä seuraa myönteisiä muutoksia tulevaan, eikä niin monen tarvitsisi vastoin tahtoaan sietää humalakulttuuria omassa kodissaan.
Olen miettimässä aihetta opinnäytetyöhöni (opiskelen terveydenhoitajaksi), ja yhtenä kiinnostuksen kohteena olisi se, mitä lapset ja nuoret joutuvat kestämään vanhempiensa päihteidenkäytön takia. Oma tuntumani aiheeseen on, että asiasta ei saa (vanhempien mielestä) puhua kodin ulkopuolella. Ja toisaalta, jos sitä ei varsinaisesti olisi kiellettykään, niin miten siitä lähtisi kenellekään puhumaan...
Saattaa myös olla, että on aikuisia, jotka selvästi tietävät asioiden olevan osittain huonosti, mutta he eivät puutu siihen, eivät tule kysymään, voisivatko auttaa.
Haluaisitko apua? Haluaisitko, että joku pysähtyisi kysymään, mitä sinulle kuuluu?
Jos vanhempien elämä on ollut kovin päihdekeskeistä jo pitkään, voi ruveta tuntumaan siltä, että on normaalia kun:
-kotona on toistuvasti vanhempien humalaisia kavereita (joskus se on ehkä kivaakin)
-ovikellon soimiseen suhtaudutaan pelokkaasti
-täytyy jäädä yksin kotiin jo liian nuorena
-saa herkkuja ja muita kivoja juttuja lahjukseksi siitä, että ei möksähdä vanhempien ryyppäämisestä
-täytyy pelätä, missä kunnossa vanhemmat yöllä kotiutuvat, jos kotiutuvat ollenkaan
-täytyy herätä aamulla vanhan viinan lemuun ja kaaokseen
-täytyy huolehtia itse kaikesta (syömiset, vaatteet, koulujutut)
-tilipäivänä vanhemmat ovatkin kadonneet kapakkaan sen sijaan, että jääkaappi olisi täytetty
-jne...
Olenko oikeassa ajatellessani, että tästä aiheesta puhutaan yleisestikin liian vähän? Olisiko aika nostaa kissa pöydälle oikein kunnolla kaikkien niiden puolesta, jotka hiljaa kärsivät perhehelveteissään?
En halua, että kukaan rupeaa kirjoittamaan tähän mitään henkilökohtaisia kokemuksiaan, sillä aihe on arka. Haluaisin tässä vaiheessa lähinnä saada vihiä siitä, kuinka paljon tämä aihe koskettaa nuoria ja lapsia.
-Onko teitä monia, jotka kärsitte vanhempienne ryyppäämisestä, ja joita mikään tuki ei tunnu tavoittavan?
-Olisiko hyvä, jos vaikka koulun yhteydessä vanhemmille puhuttaisiin asiasta yleisesti?
-Toivoisitko, että esim. koulun terveydenhoitaja antaisi mahdollisuuden puhua näistä asioista? Että hän ihan kysymällä kysyisi, mitä kotiin kuuluu, ja miltä tuntuu, jos vanhemmat käyttävät alkoholia?
-Olisiko hyvä saada tietoa, mihin voi soittaa tai mennä, jos tilanne kotona muuttuu ahdistavaksi tai pelottavaksi?
-Vai olisiko parempi, että näistä asioista tulisi koululle puhumaan joku ihan ulkopuolinen, joka jättäisi vaikka sähköpostiosoitteen, mihin voisi alkuun ottaa yhteyttä nimettömänä?
Kirjoittakaa ajatuksianne! Ehkä tästä seuraa myönteisiä muutoksia tulevaan, eikä niin monen tarvitsisi vastoin tahtoaan sietää humalakulttuuria omassa kodissaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Mielestäni olisi todella hyvä juttu, jos lapsilta/nuorilta kysyttäisiin suoraan vanhempien alkoholin käytöstä. Itse olen saanut kärsiä isäni alkoholismista, enkä edes kehtaisi ottaa asiaa puheeksi ilman, että joku ammatti-ihminen kysysi suoraan. Tästä asiasta ei muuten voi/kehtaa puhua oikein kenellekään. Asiaa käsitellään kouluissa muutenkin aivan liian vähän ottaen huomioon suomalaisen juomakulttuurin. Varmasti suuri määrä lapsia joutuu elämään ryyppäävien vanhempien kanssa ja todellakin tarvitsee juttukaveria ja miten pikemmin sen parempi. Itsekin olen vasta viime vuosina alkanut käsitellä päässä vellovia tunteita isän alkoholismista ja olisi ollut paljon parempi, että niistä olisi voinut puhua jonkun kanssa jo paljon aiemmin.
Tämä ei ole herättänyt keskustelua ihan siihen malliin, mitä olisin toivonut, mutta ehkä asettelin koko aloituksen vähän turhan jähmeästi verraten palstan yleiseen tyyliin =). Kiitos sinulle, ja toivottavasti saat asian käsiteltyä jämähtämättä ikäviin tunnelmiin liikaa. T: Alkuperäinen