Kerran illan hämärässä,
pimeällä kujalla.
Mua vastaan talsi
outo otus.
Se irvisteli
ja sähisi.
Vihoissansa kähisi.
Se raapi mua mustilla
kynsillään,
näykki keltaisilla
hampaillaan.
Mä kauhuissani
peräännyin,
hetkeksi jo
hätäännyin.
Sit kohta kamala peikko tuo
sanoi: mulle hetki suo.
Se itki, voihki, vaikeroi.
Tahtoi kertoa tarinansa,
missä tuli sen
hirvittävä kansa.
Se syntyi helvetin tulesta,
nimensä sai kirosanoista.
Voimansa ihmisten
peloista.
Se nautti toisten tuskasta,
ravintonsa sai tuhkasta.
Oli peikko karannut
ihmisten maailmaan,
hiukan lempeyttä etsimään.
Se tahtoi musta ystävän,
jonkun sitä tukevan.
Mä inhoten sitä
katselin,
kauempaa hieman tutkailin.
Sit pyysin:
Lähde mukaan vaan.
Luulen, susta toverin saan.
Ilahtuen katsoi peikko
mua,
ei tarvinnut enää sen
pimeyteen alistua.
pimeällä kujalla.
Mua vastaan talsi
outo otus.
Se irvisteli
ja sähisi.
Vihoissansa kähisi.
Se raapi mua mustilla
kynsillään,
näykki keltaisilla
hampaillaan.
Mä kauhuissani
peräännyin,
hetkeksi jo
hätäännyin.
Sit kohta kamala peikko tuo
sanoi: mulle hetki suo.
Se itki, voihki, vaikeroi.
Tahtoi kertoa tarinansa,
missä tuli sen
hirvittävä kansa.
Se syntyi helvetin tulesta,
nimensä sai kirosanoista.
Voimansa ihmisten
peloista.
Se nautti toisten tuskasta,
ravintonsa sai tuhkasta.
Oli peikko karannut
ihmisten maailmaan,
hiukan lempeyttä etsimään.
Se tahtoi musta ystävän,
jonkun sitä tukevan.
Mä inhoten sitä
katselin,
kauempaa hieman tutkailin.
Sit pyysin:
Lähde mukaan vaan.
Luulen, susta toverin saan.
Ilahtuen katsoi peikko
mua,
ei tarvinnut enää sen
pimeyteen alistua.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.