Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Mieleni sopukoissa..

    Sohvalla maaten,
    sieluni syvimpiin luoliin vaellan,
    oman synkän minuuden viimein kohtaan,
    niin paljon surua, niin paljon murhetta,
    niin paljon vääryyttä,
    sisältyy tuonne synkkään luolastooni
    valo siellä vain kerran voisi kajahtaa,
    mutta tuo päivä vielä ei ole näyttäytynyt,
    olen vanki oman mieleni,
    seuraan sitä kuin hai laivaa,
    oman mieleni pimeällä niityllä,
    keinussani nitisevässä keinun,
    huokaukseni, henkäyksenä ilmaan lentää,
    tuuli sen kiinni ottaa,
    rautakuula jaloissani yritän saada keinuuni vauhtia,
    keinun kylmät kettingit polttavat kylmyydellään käsiäni,
    jalkani tunnottomina yrittävät kurkotella alla olevaa maata,
    mieleni epätoivoisessa labyrintissä vaellan vailla tietoa,
    minne mennä,
    tarvitsen sen valon,
    valon, joka sydämestäsi kajahtaa,
    tuo se valo tänne, niin voin taas onnellinen,
    sinä, juuri sinä olet se valoni,
    pieni kuunvalon kajahdukseni,
    valaisija iänikuinen polkuni kivisillä reiteillä.
    069
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset

    Vanhimmat

    Ei vielä vastauksia

    Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Roadtozion kirjoitti:

    Sohvalla maaten,
    sieluni syvimpiin luoliin vaellan,
    oman synkän minuuden viimein kohtaan,
    niin paljon surua, niin paljon murhetta,
    niin paljon vääryyttä,
    sisältyy tuonne synkkään luolastooni
    valo siellä vain kerran voisi kajahtaa,
    mutta tuo päivä vielä ei ole näyttäytynyt,
    olen vanki oman mieleni,
    seuraan sitä kuin hai laivaa,
    oman mieleni pimeällä niityllä,
    keinussani nitisevässä keinun,
    huokaukseni, henkäyksenä ilmaan lentää,
    tuuli sen kiinni ottaa,
    rautakuula jaloissani yritän saada keinuuni vauhtia,
    keinun kylmät kettingit polttavat kylmyydellään käsiäni,
    jalkani tunnottomina yrittävät kurkotella alla olevaa maata,
    mieleni epätoivoisessa labyrintissä vaellan vailla tietoa,
    minne mennä,
    tarvitsen sen valon,
    valon, joka sydämestäsi kajahtaa,
    tuo se valo tänne, niin voin taas onnellinen,
    sinä, juuri sinä olet se valoni,
    pieni kuunvalon kajahdukseni,
    valaisija iänikuinen polkuni kivisillä reiteillä.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu