ihmisen kuoren alla
asuu valtava tyhjyys
missä kaiken peittämän pimeyden
perimmäisessä pohjukassa
palaa pieni liekki
odottaen sitä
joka kasvattaa
liekin roihuksi.
asuu valtava tyhjyys
missä kaiken peittämän pimeyden
perimmäisessä pohjukassa
palaa pieni liekki
odottaen sitä
joka kasvattaa
liekin roihuksi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikilla se on - se on varmaa :)
Ja tuuli sen tavoittaa joku kaunis päivä ja puhaltaa
ja se palaa,, niin kuin aina - - :D
näin täytyy uskoa ja elää sen mukaan.
niin totta, niin totta on runosi sanoma.
Aina yhtä nautinnollista ja silti hiukan
melankolista luettavaa - kiitos.
joskus on huonojakin päiviä,mutta kiitos kommentistasi.
käynyt täällä.. yllätyin löytäessäni runosi;)
Mä näen sen pienen mut toiveikkaan liekin siellä pimeässä.. tykkäsin.
oli ainakin selkeä ja ihan aidon tuntuinen palanen, ihan jees. Inhoan ihmisissä teennäisyyttä, teeskenneltyjä tunteita, hienostelua, pöyhkeilyä. Sellaista en tästä runosta löytänyt.
aaina täytyy yrittää jotain uuttaja kiitos kommentistasi.
selkeyteen minä pyrinkin.