Hei olen aijemmin kirjoittanut tänne suomenpystykorvastani, joka on kohta puolivuotias. Asia oli niin että aijoin sosialistaa koiraamme tuttujemme saman ikäisen samojedin kanssa ja täällä sanottii että mitään tappelua ei pitäisi tullu vielä tuon ikäisenä niin päätimme koittaa. Tänään siis samojedi tuli kylään ja tapasi oman koiramme. Samojedi halusi kovasti leikkia meidän spk:n kanssa, muttä tämä vain juoksi häntäkoipien välissä karkuun, välillä räksyttäen ja näyttäen hampaita vihaisesti kaiken lisäks hihnat oli solmussa kun spk juoksi karkuun. Kuitenki spk oli todella kiinnostunu samojedista ja häntäkin heilui muutaman kerran ja perse oli pystyssä, sillon kun samojedi ei päässyt päälle käymään. Spk siis halusi leikkiä, mutta samojedi oli liian päällekäyvä ja tämä ei siitä tykännyt. Kuonokki kävi yhessä ja pari ''pusua'' anto toisillee, mutta vain silloin ku samojedi ei käyny päälle leikkimään.
Miten on? jätemmäkö homman tähän ja tyydymme siihen ettei oma spk:sta ja samojedista tule kavereita VAI jatkamme tapaamista sen toivossa että koiristamme tulisi vielä ''parhaita ystäviä'' toisillee?
Entä uskallameko päästää koiriamme irti kahdestaan? Jos samojedi vaan jyrää spk:n ja tämä juoksee häntäkoipien välissä karkuun ja tulee sitten tappelu.
Aijoimme ensin käyttää omaa spk:ta samojedin kanssa koirapuistossa, että ne saisivat irti juosta ja leikkiä toistensa kanssa, mutta nyt kyllä tuntuu ettei tämä meidän koira ala millekkään. Kannattaako vai ei tässä tilanteessa?
Meidän suomenpystykorvamme on siis uros ja tämä samojedi on narttu. Ja tehän varmaan tiedätte että samojedi on aika iso jo puolivuotiaana verranuna suomenpystykorvaan. :)
Eli oliko tämä meidän spk tappelun haluinen vai ei. En tiiä yhtään miltä se edes näytti oliko se leikkiä vai ei?
Miten on? jätemmäkö homman tähän ja tyydymme siihen ettei oma spk:sta ja samojedista tule kavereita VAI jatkamme tapaamista sen toivossa että koiristamme tulisi vielä ''parhaita ystäviä'' toisillee?
Entä uskallameko päästää koiriamme irti kahdestaan? Jos samojedi vaan jyrää spk:n ja tämä juoksee häntäkoipien välissä karkuun ja tulee sitten tappelu.
Aijoimme ensin käyttää omaa spk:ta samojedin kanssa koirapuistossa, että ne saisivat irti juosta ja leikkiä toistensa kanssa, mutta nyt kyllä tuntuu ettei tämä meidän koira ala millekkään. Kannattaako vai ei tässä tilanteessa?
Meidän suomenpystykorvamme on siis uros ja tämä samojedi on narttu. Ja tehän varmaan tiedätte että samojedi on aika iso jo puolivuotiaana verranuna suomenpystykorvaan. :)
Eli oliko tämä meidän spk tappelun haluinen vai ei. En tiiä yhtään miltä se edes näytti oliko se leikkiä vai ei?
Vastaukset 8
Vanhimmat
tulee käymään huonosti, se alkaa tod näk pelkäämään, räksyttämään ym tulevaisuudessa muille koirille, huonon kokeuksensa johdosta.
Ite miettisin tarkkaan, katselisin ja kysyisin samojedin omistajilta miten se tulee muiden koirien (eri rotuisten, ikäisten sukupuolta, eri paikoissa, eri aikoina )kanssa toimeen. Jos ei tule, jos sitä pitää edes epäröidä, niin en lähtisi edes kokeilemaan. Pentuajan positiiviset kokemukset ovat erittäin tärkeitä jatkoa ajatellen. Etsisin pennulle kaverin muualta, ns varmaluonteisen kaverin. Jos samojedin omistajat siis yhtään epäröivät koiransa suhteen, niin jo se riittäisi vastaukseksi minulle.
Hei. Olen seurannut kirjoituksiasi mielenkiinnolla, sillä minulla on samanikäinen pystäriuros.
Meille ainakin annettiin ohjeeksi että koirien nimenomaan tulee olla vapaana kun tutustuvat, eikä hihnassa.
Ja ainakin meidän kokemuksesta on näyttänytkin siltä että hihnassa oleminen ahdistaa tuossa tilanteessa.
Tutustumisyritykset on menneet samaa rataa kuin teilläkin, ensin pelätään ja räksytetään ja näytetään hampaita, mutta vähitellen on uusi kaveri ruvennut kiinnostamaan ja häntä noussut kippuraan.
Jos koirasi ei ole nähnyt muita koiria paljoa tätä ennen (kuten meillä) on tilanne sille ensialkuun varmasti pelottava.
Kovasti minulle on myös yritetty vakuuttaa, että tappelua ei tarvitse pelätä koska koirat kyllä selvittävät välinsä keskenään. Sitten on selvää kumpi on se herra tai rouva hidalgo. Ja kun kummankin koiran omistajat olette siinä lähellä niin kerkeättehän te siihen väliin.
tosissaan alkavat tapella, hampaat iskeytyvät toiseen sekunnissa ja kun leuat ovat kiinni siinä ei omistajat todellakaan väliin ehdi. Ja jos yrittävät voivat saada osansa.
Koirat joo selvittävät välinsä kyllä itse. Mutta en menisi pienellä pennulla testailemaan, onko aikuinen fiksu ja ei käy pennun päälle. Jokainen toimii tavallaan ja kuten parhaaksi katsoo.
Aloittajan viestistä sain käsityksen että samojedi on samanikäinen eli alle puolivuotias? Kyllä minun mielestä pitää omistajalla olla sen verran rohkeutta ja kipukynnystä että menee erottamaan puolivuotiaat tappelupukarit irti toisistaan jos käykin niin etteivät tule toimeen keskenään.
Mutta totta on että varovainen pitää olla, eikä elämä siitä varmasti huonone jos ei kaikista koirista tulekaan sydänystävää.
Kyllä koiramme ovat saman ikäisiä, ehkä samojedi on pari viikkoa nuorempi. Koiramme tulee kyllä toimeen keskenään, mutta vain ja ainoastaan silloin kun samojedi on rauhallinen. Kun se alkaa liian kovakouraisesti leikkiä niin spk juoksee karkuun ja alkaa haukkua ja murista. Koiramme etti jopa nauriita pellolta yhessä ja jahtas samaa hiirtäki, mutta yhtäkkiä samojedi kyllästy ja haluski leikkiä spk kans ja siitä tämä ei tykännyt. En kyllä usko ihan että alle puolivuotiaat alkais nyt niin tapella että veri lentäis, aika pentujahan ne ovat vielä kumpikin. Spk:mme on nähny koko pentuajansa ainaki vain 2 kertaa 4v spanieli nartun, 4 kertaa 11v keeshond nartun, 2 kertaa 3v suomenajokoira uroksen, nämä tapaamiset on kylläkin ollu hihnassa. Lintujahissa nähnyt saman rotuisen 4v nartun ja sen kanssa tuli tosi hyvin toimeen, koska kummatkin oli irti.
Nyt seuraavalla kerralla eli ensiviikonloppuna kun samojedi tulee taas kylää niin jos viemme koiramme metsään jossa ei ole tietä lähellä nii päästämme kummatkin koirat irti? Vai kannattaako spk vain päästää irti? Vai mitä teemme?
Ainiin meinasin unohtaa. Torstaina tulee kylään toyvillakoira uros 4v. Kannattaako tämä tapaus nyt tehdä niin että spk ja toy päästetään metsään irti? vai toinen vaan?
Silti haluaisimme saada jotenkin suomenpystykorvallemme koirakaverin ettei sen aina tartte meijän ihmisten kanssa olla jotka ei ymmärrä häntä ollenkaa. :(
elekielestä, niin että opitte "lukemaan" omia korianne. Kyllä teidän täytyy itse tietää ja päättää uskallatteko päästää koiranne irti keskenään. Ei sitä voi täältä kysyä, kun kukaan ei näe eikä tunne teitä eikä koirianne. Ja se mikä toimii jollakin toisella pystykorvalla tai samojedilla, ei tarkoita että menisi samoin teidän koirillanne.
Pennut voivat kyllä tapella yhtälailla kuin aikuiset, jos sille päälle sattuvat. Onko ihan pakko samojedista saada ystävä, jos se noin kovasti epäilyttää. Kaikki koirat eivät vain tule toimeen keskenään, kuten eivät kaikki ihmisetkään. Miksi siis pakottaa? Vähän kehno syy, että itse pääsisitte vähän vähemmällä. Etsisin itse pennulle toisen kaverin, taatusti löydätte, kun vähän näette vaivaa.
Mutta en ota yhtään selvää että haluaako ne vain leikkiä vai mitä? Spk:ni silti tutustuu toisiin koiriin paremmin ilman hihnaa. No onneksi tulee toyvillakoira käymään ja tiedän sen todellisen luonteen miten ihana se on toisia koiria ja kissoja kohtaa. Toivottavasti nyt spk haluais olla edes sen kaveri. Olen huomannut sen että spk:ni on epäluuloinen sitä isompien koirien kanssa, mutta silti sitä kiinnostaa se kovasti. Koska spk on aika hurjapää niin se saattaa kyllä olla taas liiankovakourainen sitä pienempien koirien kanssa. Ihmettelin sitä kovasti miten se tuli niin hyvin toimeen sen toisen pystykorvan kanssa siellä metsässä ja nyt kotona se on epäluuloinen.
Ja mitä terkoitat tolla ''Vähän kehno syy, että itse pääsisitte vähän vähemmällä''????? Minkä syyn mä oon sun mielestä sanonu? Jos on koiran hankkinu sen kanssa pitää myös olla! Kyllähän kaikkien koirian pitää silti nähä lajitovereitaan. Joo en nyt jaksa kirjottaa tän enempää tosta asiasta..
Yksi selkeä vika tuossa hommassa on siinä, että tämä samojedin omistaja ei tee mitään, kun koiransa alkaa liian kovakouraiseksi. Sinun kannattaa jutella tämän ihmisen kanssa ja saada hänet käsittämään, että hän voisi ottaa laumanjohtajuutta koiraansa ja komentaa tätä silloin, kun on menossa liian kovakouraiseksi, koira kyllä voi kuunnella ja ottaa opiksi jos omistajalla on siihen ok suhde. Tätä on nähty useamman kerran, omistaja antaa neuvoa ja komennusta koiralle, joka vielä hakee rajoja otteisiinsa pienemmän koiran kanssa ja jos ei äänensävyt ja ohjeet mene perille, omistaja tarttuu koiraansa kiinni ja nappaa koiransa pois toisen kimpusta tylysti, sitten hetken päästä yritetään uudestaan, päästetään taas koirat leikkimään ja katsotaan onko viestit menneet perille, jos eivät, taas toistoa kehiin. Sitten alkaa yleensä homma toimimaan, ellei kyse hyvin hankalasta ja riehakkaasta koirasta.
Älä ole murheellinen, tilanne on hoidettavissa luultavasti, kunhan saat sen ihmisen käsittämään roolinsa tässä hommassa. Ja sitten koetatte tuota, jos käy... mitä yllä. :)