Harkimon Belmont

Tarkoitus oli herättäää keskustelua yksinpurjehduksesta mahdollisimman neutraalilla tavalla, mutta vittuilua heti alkuun. Siis kenties antaa olla. 51-jalkaa riittää jos aikoo merille...

yksinpurjehtija kirjoitti:

Tarkoitus oli herättäää keskustelua yksinpurjehduksesta mahdollisimman neutraalilla tavalla, mutta vittuilua heti alkuun. Siis kenties antaa olla. 51-jalkaa riittää jos aikoo merille...

Lue lisää

Belmont oli lyhennetty Swan 51.

yksinpurjehtija kirjoitti:

Tarkoitus oli herättäää keskustelua yksinpurjehduksesta mahdollisimman neutraalilla tavalla, mutta vittuilua heti alkuun. Siis kenties antaa olla. 51-jalkaa riittää jos aikoo merille...

Lue lisää

No miksi ihmeessä et sitten kertonut haluavasi keskustella yksinpurjehduksesta? Miksi vain kysyt asiaa jonka tosiaankin olisit itsekin saanut helposti selville?

Idioottikirjoituksiin saa helposti samaa tasoa olevia vastauksia.

Mitä yksinpurjehdukseen tulee niin sitäkin on kovin erilaista. On lyhyitä päiväpurjehduksia suojatuilla vesillä, on hieman pitempiä muttei kuitenkaan yli kahden yön (Itämeri) ja sitten pitempiä (valtamerillä). Mistä miistä haluat keskustella? Emme me muut sitä voi tietää kun et kerro vaan kyselet tyhmiä.

49'11" kirjoitti:

Belmont oli lyhennetty Swan 51.

Ennen Belmont of Finlandin kipparointia Hjallis oli mukana 1981–82 Kenneth Gambergin miehistössä samankokoisella S/Y Skopbank of Finlandilla (Baltic 51) ajetussa Whitbread Round the World -kisassa.

Tuon ensimmäisen kisaan osallistuneen suomalaisveneen koko miehistö (11 miestä):

Kenneth Gahmberg (kippari)
Stefan Gahmberg
Markku Bremer
Leif Ekman
Harry Harkimo
Bernt Hartwall
Timo Huttunen
Tapio Lehtinen
Aimo Mattila
Matti Salo
Markku Wiikeri

...sekä Turussa että Helsingissä, www.sy-belmont.com

Baltic 51. Kirjassa tulee kyllä ilmi, että ovat ensimmäinen suomalaismiehistö siinä kisassa eli Gahmbergin vene.

Kirjassa Purjehduskilpailu Maailman ympäri on enempi tietoa ja kuvia kaikesta valmisteluun yms. liittyvästä.

http://www.kirjapino.fi/wp-content/uploads/2015/05/purjehduskilpailu1.jpg

Hjalliksen reissusta taas on kirjoitettu rehellinen kirja "Hjallis":

http://www.antikvaari.fi/imagesproduct/1205_CIMG9518_2015129103939.JPG

Siinä hahmottuu aika paljastavassa valossa kuinka sankareita tehdään.

Kiittis. Luen just 158
Tässä ihan elää mukana

Hurja tai ei, makuasia. Mutta eipä suomalaisia pallon ympäri yksinpurjehtijoita kovin montaa ole.

Kirjottajalle "onsehurjavai" sanoisin, että tuollaisen kierroksen teko jää useimmalta täällä kirjoittavalta tekemättä - minä mukaan lukien.
Jos haluaa saada hieman esimakua aiheesta, voi esimerkiksi keväällä kun matalapainetoiminta on viellä voimissaan pyyhkäistä yksin non-stoppina Hangosta ulkokautta Rönneen ja takaisin.
Ihminen joka pystyy kymmeniä vuorokausia elämään yksin omien ajatustensa kanssa vaikei... tai kuten nykyisin sanotaan; "haastavissa" olosuhteissa, on jo pelkästään tässä mielessä melkoisen "hurja tyyppi"
Nuo tavallisten ihmistenkin tekemät pallonkierrot perheen ja/tai ystävien kanssa ovat ollet monille liian vaativia suorituksia ja jääneet erilaisten syiden, kuten sairauden, sosiaalisten ongelmien, veneen vikojen, tai taloudellisten ongelmien takia kesken.
Noissa cruising ympyröissä syntyy satoja kertomuksia, mutta useinmiten ne tarinat, jotka eivät tuota sankarisisältöä eivät tavoita suurta yleisöä, vaan jäävät mukana olleiden omaksi historiaksi.
Älkäämme siis aliarvioko ketään, jotka ovat noita reissuja tehneet - sankariainesta yhtä kaikki.

uiiiiiu kirjoitti:

Hurja tai ei, makuasia. Mutta eipä suomalaisia pallon ympäri yksinpurjehtijoita kovin montaa ole.

Joku noista kisaajista katosikin matkalla. Yksinpurjehduksen rasittavuutta lisää se että kisassa on myös pidettävä vauhtia, joten ei varmaan ole mahdollista juuri nukkuakaan.

uiiiiiu kirjoitti:

Hurja tai ei, makuasia. Mutta eipä suomalaisia pallon ympäri yksinpurjehtijoita kovin montaa ole.

Eikös ties kuinka monta teiniä eri maista ole kiertäny pallon puolta pienemmillä paateilla? Ja vissiin pientä kilpailua on, että kuka nuorimpana ehtii? Onko se se suomalaisuus mikä tekee Harrysta jotenkin hurjemman (aikamiehen) noihin alaikäisiin verrattuna? Jos ois tarpeeksi rahaa ja tuommoinen belmontti, niin lähtisin saman tien, ja vaikka hangon ja rönnin kautta, kap horniahan kutsutaan maailmalla "pikku-hanko-rönniksi"..

Mutta kisassa ei pärjää jos nukkuu, vähiten nukkuva voittaa, sekapäisenä.

Onsehurjavai kirjoitti:

Eikös ties kuinka monta teiniä eri maista ole kiertäny pallon puolta pienemmillä paateilla? Ja vissiin pientä kilpailua on, että kuka nuorimpana ehtii? Onko se se suomalaisuus mikä tekee Harrysta jotenkin hurjemman (aikamiehen) noihin alaikäisiin verrattuna? Jos ois tarpeeksi rahaa ja tuommoinen belmontti, niin lähtisin saman tien, ja vaikka hangon ja rönnin kautta, kap horniahan kutsutaan maailmalla "pikku-hanko-rönniksi"..

Lue lisää

Tuskin lähtisit saman tien. Veikkaan että huonosti kävisi tuolla asenteella.

Onsehurjavai kirjoitti:

Eikös ties kuinka monta teiniä eri maista ole kiertäny pallon puolta pienemmillä paateilla? Ja vissiin pientä kilpailua on, että kuka nuorimpana ehtii? Onko se se suomalaisuus mikä tekee Harrysta jotenkin hurjemman (aikamiehen) noihin alaikäisiin verrattuna? Jos ois tarpeeksi rahaa ja tuommoinen belmontti, niin lähtisin saman tien, ja vaikka hangon ja rönnin kautta, kap horniahan kutsutaan maailmalla "pikku-hanko-rönniksi"..

Lue lisää

Onko jossain laitettu yksinpurjehtijoita hurjapäisyysjärjestykseen? Sankareita kaikki! Mitä hemmetin järkeä on täällä miettiä, kuka on toistaan hurjempi? Lapsellista.

Hurjapäisin kirjoitti:

Onko jossain laitettu yksinpurjehtijoita hurjapäisyysjärjestykseen? Sankareita kaikki! Mitä hemmetin järkeä on täällä miettiä, kuka on toistaan hurjempi? Lapsellista.

Hurjemmasta päästä on norjalainen Erling Tambs, jonka kirjaa "häämatka valtamerten yli" luen parhaillaan. Hän lähti vaimoineen maailman ympäri vuonna -28 aidolla moottorittomalla ja radiottomalla Colin Archer-veneellä. Mukana ei ollut juurikaan karttoja eikä majakkaluetteloita. Kompassi toimi jos toimi. Satamiin pääsy perustui purjehtimiseen rannan lähelle ja majakkalaivojen nimien lukemiseen niiden kyljestä. Matkalla hän osti sekstantin, jolla saavutettiin 100 meripeninkulman tarkkuus. Matkalla syntyi pari lasta. Rahaa ei ollut oikein ruokaankaan. Tyynellä valtamerellä hän oppi säätämään veneen niin, ettei millään tuulella tarvinnut olla koko ajan ruorissa.

azenne kirjoitti:

Tuskin lähtisit saman tien. Veikkaan että huonosti kävisi tuolla asenteella.

Oikeesti lähtisin vasta jäiden lähdettyä, asenne on kyllä kohdallaan!
En ymmärrä tuommoista ihmisenpalvontaa?! Onhan tuolla maailman merillä menossa vaikka miten paljon porukkaa pallon ympäri vaikka millaisilla kipoilla!

Tuollaisessa univajakkikisassa on haastavampaa purjehtia kilpaa kuin tukevassa humalassa, ei se ole helppoa.

Bossu kirjoitti:

Hurjemmasta päästä on norjalainen Erling Tambs, jonka kirjaa "häämatka valtamerten yli" luen parhaillaan. Hän lähti vaimoineen maailman ympäri vuonna -28 aidolla moottorittomalla ja radiottomalla Colin Archer-veneellä. Mukana ei ollut juurikaan karttoja eikä majakkaluetteloita. Kompassi toimi jos toimi. Satamiin pääsy perustui purjehtimiseen rannan lähelle ja majakkalaivojen nimien lukemiseen niiden kyljestä. Matkalla hän osti sekstantin, jolla saavutettiin 100 meripeninkulman tarkkuus. Matkalla syntyi pari lasta. Rahaa ei ollut oikein ruokaankaan. Tyynellä valtamerellä hän oppi säätämään veneen niin, ettei millään tuulella tarvinnut olla koko ajan ruorissa.

Lue lisää

No ei Joshua Slocumkaan ihan listan häntäpäässä ole. Mukana ollut vuohi söi merikartat, ajannäyttäjänä oli herätyskello pesuvadissa. Tulimaassa piti laittaa nupinauloja kannelle kun alkuasukkaat yritti tulla yöllä rosvoretkelle.

Jamikuunari kirjoitti:

No ei Joshua Slocumkaan ihan listan häntäpäässä ole. Mukana ollut vuohi söi merikartat, ajannäyttäjänä oli herätyskello pesuvadissa. Tulimaassa piti laittaa nupinauloja kannelle kun alkuasukkaat yritti tulla yöllä rosvoretkelle.

Lue lisää

Slocumin kirjasta jäi mieleen lakoninen tyyli:
"Koska huhtikuun kolmantena oli sopiva tuuli, lähdin Bostonin satamasta purjehtimaan maailman ympäri"

Tuo on ulkoa muisteltu sitaatti, joten ei ole ihan sanatarkka, mutta ajatus on oikein. Joshua ei paljon isotellut tekemisiään.

Hän käytännnössä teki itse oman veneensä korjaamalla lähes juhannuskokko-kunnossa olleen veneensä ennen lähtöä.

Kun tuohon kisaan veneiden maksimipituus oli rajattu 50- jalkaan, niin perästä pätkäistiin tuo jalka pois. Ei ihan optimaalista mutta helppoa. Tuo tumppi pantiin sitten kisan jäleen takaisin. Joten myynnissä ei ole ihan sama vene kuin millä pallo kierrettiin...

Tuosta maailmanympäriveneiden koosta. Yksi pienimmistä tai ainakin kuuluisimmista lienee teini-ikäinen tyttö joka kiersi pallon 34-jalkaisella taisi olla pari vuotta sitten....

Seglare2 kirjoitti:

Kun tuohon kisaan veneiden maksimipituus oli rajattu 50- jalkaan, niin perästä pätkäistiin tuo jalka pois. Ei ihan optimaalista mutta helppoa. Tuo tumppi pantiin sitten kisan jäleen takaisin. Joten myynnissä ei ole ihan sama vene kuin millä pallo kierrettiin...

Tuosta maailmanympäriveneiden koosta. Yksi pienimmistä tai ainakin kuuluisimmista lienee teini-ikäinen tyttö joka kiersi pallon 34-jalkaisella taisi olla pari vuotta sitten....

Lue lisää

Pallonympäriveneiden koosta en tiedä, mutta Atlantti on ylitetty 165 cm pitkällä veneellä. Ja vielä "vaikeampaan suuntaan" eli Newfoundlandista Englantiin.
http://www.nmmc.co.uk/index.php?/collections/archive/fathers_day_the_smallest_boat_to_cross_the_atlantic

No ei nyt ikänsä, mutta
a)pituutensa
b)syväyksensä
c)painonsa
ja edellisistä johtuvan
d)ylläpitokulujensa puolesta.

Hieno vene, muttei Suomen rannikolle.

Tässä ollaan asian ytimessä.

Tuossa edellä on kirjoiteltu mm. rahasta, pään kestämisestä, veneiden koosta sun muista. Antti Arveen kirjassa Hjallis on kerrottu kivuliaan tarkasti, miten tämä koko "projekti" vedettiin ja loi samalla rahoitusmallinsa kautta pohjaa Hjalliksen tuleville hankkeille aina Hartwall-areenaan saakka.

Eli ensin piti saada rahat veneeseen, varusteisiin ja huoltoon. Belmontin saaminen pääsponsoriksi oli ratkaiseva lähtölaukaus homman onnistumiselle. Se tehtiin Suomessa ennennäkemättömällä hypetyksellä, johon hullujen vuosien alussa uinailevassa kekkoslandiassa tietenkin suhtauduttiin epäillen. Rahoituksen järjestämiseksi Hjalliksesta piti siis tehdä legenda jo etukäteen, mitä muut yrittäjyydessään vaisummat Skopbankissa mukana olleet vierastivat kun tiesivät kaverin meriitit. Siinä naistenlehdissä patsastellessa meinasi harjoittelutkin unohtua, mutta Hjallis luotti kuitenkin tuntemiinsa asinatuntijoihin ja sitä kautta homma oli hyvissä käsissä.

Hjallis ei missään nimessä ollut mikään nykyisenkaltainen asiaansa keskittyvä maailmanympäripurjehduksen ammattilainen kun jopa kuntoa kohentavat aamulenkkeilyt jäivät edustuksen jalkoihin. Itse etapeille valmistautuminen oli yhtä onnetonta ja johti aika aloittelijamaisiin erheisiin. Välillä koitettiin virheistä oppiakin, mutta sitten taas mukavuudenhalu voitti. Ihailtavaa oli etupäässä, ettei Hjallis "juhlinut" kilpailun aikana välisatamissa muiden venekuntien tapaan, mutta vietti kuitenkin tiivistä seuraelämää tuleviin haasteisiin enempiä keskittymättä.

Pitkä purjehdus maailman ympäri vaatii toki kanttia, mutta kirjan kertoman mukaan tuntuu, että tuurillakin oli osansa. Ilman mittavaa sponsorointia Hjalliksen haave maailman kiertämisestä yksin ensimmäisenä suomalaisena olisi epäilemättä kaatunut liian lyhyeen pinnaan ja ilman julkista häpeää ja kilpailuviettiä homma olisi varmaan katkennut kesken hullun hommana.

Hjalliksen asennetta kuvaa hyvin toisaalla missä lie venelehdessä kerrottu tarina Belmontin seuraavasta omistajasta, joka osti veneen ja pisti sen perhekruisailukuntoon. Vene oli siis muuten ihan kelpo joutsen, mutta oli jätetty peräpeilinsä ja sisustuksensa osalta vajaaksi kilpailua varten ja ne piti teettää loppuun. Vene oli ostettaessa siinä jamassa, että köysien kiinnittämisen jälkeen Hjallis ei ollut käynyt edes pyykkejään hakemassa ja jarrukalsareita löytyi vielä ties mistä sopukoista rempan edetessä.

Kirja oli mielestäni tämmöistä "projektia" silmällä pitäen hyvin painotettu, sillä itse purjehdus oli ehkä puolet-kolmasosa kirjan sisällöstä samoin kuin se ajallisestikin on noin isoa rahoitushanketta vedettäessä. Siloittelemattomasta sankarintekotarinasta jäi monella tavalla semmoinen hikinen sivumaku, ettei ainakaan itseä juuri vastaava rutistus kiinnostaisi.

Tosimiehistä kun on puhetta, niin neuvoisin seuraamaan tämmöistä tulevaa kilpailua, joka palaa tuon BOC challengenkin juurille:
http://www.cruisingworld.com/golden-globe-race-2018?gAWU1fecLrp9vhT2.03

Kilpailu on järjestetty hieman eri vinkkelistä. Aiemmin historiassa on kilpailun voitto tuntunut osallistujilta jopa niin turhalta, että ovat jatkaneet pysähtymättä reissuaan vielä toisen puoliskan maapalloa!