on aika lähteä
sulkea ovet menneisyyteen
kulkea omia polkuja
kaikkea en voi unohtaa
anteeksi
kauniit muistot elävät
ne, eivät kuole koskaan
annan itseni vaeltaa sinun kanssasi
rakkaus ei kuole
annan auringon paistaa sinun
sydämeesi
sulkea ovet menneisyyteen
kulkea omia polkuja
kaikkea en voi unohtaa
anteeksi
kauniit muistot elävät
ne, eivät kuole koskaan
annan itseni vaeltaa sinun kanssasi
rakkaus ei kuole
annan auringon paistaa sinun
sydämeesi
Vastaukset 7
Vanhimmat
helähtää runostasi, jotain haikeaa ja surumielistäkin, ehkä uuden odotusta..
se on uuden alkua, jossain muualla...
haikea on lähteä ja surullistakin :(
Uuden alku alkaa yleensä ilomielein,
mutta olet surullinen
Minne on kiire?
Ehkä on syy etteivät jotkut osaa lukea runoja
Laite se runo uudestaan, jos se on poistettu
ei minulla ole enää sitä runoa, kirjoitan suoraan tänne, en tee kopiota.
ehkä, aurinko vielä paistaa...
suru tulee täällä ja se loppuu, kun poistuu kokonaan..
Oli ja on suuri vääryys, kun sinun runoja poistettiin.
Ja poistoja oli todella paljon.
Vääryys, jota ei voi järjellä ymmärtää.
Eikä runoudella.
Sinulla todella hyviä runoja ja sait paljon lukijoita.
Todellisia lukijoita.
Kateus vie kalatkin vedestä.
Ja niin käy tälle palstalle.
maailma on paha ja meri on syvä
jotkut nousevat pintaan ja toiset
painetaan pinnan alle
pieniä palasia murtui jostain
ehkä ne paikataan
"parhaimmisto" pitäköön palstansa
täytyy etsiä uusi palsta, sillä
kaikkea ei ole vielä
menetetty...
kateushan se kaikkein pahin onkin.
aina ei voi voittaa...
kiitos, sinulle
Vaikka välillä tummat Oplat lipuvat esiin,
pelot hämärästä suottavat varjoja, minä
otan kiinni, mitä meillä oli, pidän käsissäni
vaikka niitä kuinka joku pois repii.
Sanoja, lauseita, säkeitä, satoja, mitkä
tulivat sydämestäni, Rakas, minä pidän
ne, vaikka olisin naarmuilla. Kuin ainoastani
on minun ote, vaikka joku niitä pois riipii.
Siksi, että ne sanat olivat kallisarvoisia ja
niiden sisällä tunnetta, jota kukaan ei voi
omistaa kuin me, yhteyttä Sinusta minuun,
mitä ei voi tavoittaa kuin me kaiken yhdistimme.
Juotimme yhteen Runomme kuin tina kuumana
yhdistyy koruksi, kaksi ennen toisilleen vierasta
virtaa samaksi, tavoitimme ja saavutimme, mitä
ei saa loukata, vaikka sisäpiirin väistimme...
meilläkin on oikeus Rakkautemme omiin säkeisiin..
http://www.youtube.com/watch?v=xEOl9jJbJXM&feature=related