Aamun hämärä.
Yön usva vielä.
Kohmeisena maa herää.
Aamuun viileään.
Onko pakko.
Onko kiiruhdettava.
Mentävä kellonlyömänä.
Kylmään maailmaan.
Niin se vain on.
Ihmisen kohtalo.
Kehdosta hautaan juostava.
Yritettävä.
Rakkausko unohtui.
Peiton alle jäi.
Eiliseen.
Kesään lämpimään.
Ehkä niin.
Kuka sen kertoisi.
Ajatuksiin vaipuneena.
Juoksen kellonkanssa.
Kylmään maailmaan.
Se on osa tätä kaikkea.
Yön usva vielä.
Kohmeisena maa herää.
Aamuun viileään.
Onko pakko.
Onko kiiruhdettava.
Mentävä kellonlyömänä.
Kylmään maailmaan.
Niin se vain on.
Ihmisen kohtalo.
Kehdosta hautaan juostava.
Yritettävä.
Rakkausko unohtui.
Peiton alle jäi.
Eiliseen.
Kesään lämpimään.
Ehkä niin.
Kuka sen kertoisi.
Ajatuksiin vaipuneena.
Juoksen kellonkanssa.
Kylmään maailmaan.
Se on osa tätä kaikkea.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jatkuva kiertokulku - vastakkain asettelu - - elämä itse näin menee
ja me siinä mukana kysellen, ihmetellen, hyväksyen tai ei, siis purnatenkin :)
Hienosti sanasi jälleen laitoit, niin kuettavaan kuntoon!
Kiitos tästä aamuisesta ja mukvaa 'lämmintä' pvää - vielä se aurinko.... ;D
Aamusumussa lähdin.
Juuri palasin:)
Ja kuka olikin kurkistanut.
Sinä Ystävä Rakkahin
Kiitos
ja armoton on kellon kulku,
pakko vain yrittää räpistellä sen kaiken keskellä
vaikka haluaisi pysähtyä ja nauttia elämästä.
Jos näihin säkeisiisi ei osaa samaistua, pitää olla
ihmisessä valuvika. Minä tykästyin, niin kuin yleensä
aina runojesi edessä teen.
Toivorikasta ja vähemmän kiireistä tätä pyhäpäivää.
Ei kenenkään toisen elämistä.
Minun.
Vain minun.
Kiitos Sinun Ystäväin.
Elät näin mukanain.
Aamusumussa polkaisin.
Ja hetki sit selvisin.
Tänne asti kurkistamaan.
Ja vilkuttamaan.
Huomenet:))))))
Kiitos