Koira oli arvatenkin ihmisen ensimmäinen eläinystävä. Sudenpentuja läöydettiin ja nämää kesyyntyivät ihmisen ystäviksi. Susimaisuus on kuitenkin jäljellä paitsi ulkonäössä myös käytöksen petomaisuudessa.
Mihin alkuihminen mahtoi koiraa tarvita. Paimenenahan koira on verraton mutta oliko ihmisillä "alkujen aikoina" karjaa. Iso susikoira söikin paljon ja ravinto oli osin poissa ihmisiltä.
Ihmettelen vielä yhtä asiaa: Koirahan on alkujaan hyvin susimainen. Onko koiraa risteytetty kissaan tai oravaan kun on päädytty pieniin kääpiökoiriin, taskuhaukkujiin?
Mihin alkuihminen mahtoi koiraa tarvita. Paimenenahan koira on verraton mutta oliko ihmisillä "alkujen aikoina" karjaa. Iso susikoira söikin paljon ja ravinto oli osin poissa ihmisiltä.
Ihmettelen vielä yhtä asiaa: Koirahan on alkujaan hyvin susimainen. Onko koiraa risteytetty kissaan tai oravaan kun on päädytty pieniin kääpiökoiriin, taskuhaukkujiin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
En ole asiantuntija, mutta voihan sitä arvailla ja ehkä niissä on jotain takkiini jäänyttä tiedonmurustakin. Alkukantaisena vanhempana lienee suden lisäksi sakaali ja sen tapaisia muitakin eläimiä. Hyötykäyttö? No ehkä jonkinlainen "turvamies", ainakin vaarasta varoittava hälytyskello siellä luolan suulla tai ruuanhankkimismatkoilla. Koirahan on voinut myös etsiä ja hätistellä riistaa liikkeelle vaikkapa kaivettuihin kuoppiin tai muihin loukkuihin. On voinut etsiä myyränkoloja, ketun pesiä ja kaivaa saaliin esille. Kesytetty susikoirakaan tuskin pärjää luonnon sudelle. Kesytetyltä puuttuu se viimeinen, säälimätön puristus, jonka "sivistys" on tuhonnut. Ehkäpä huippu-urheilija kaivaa "eläimellisen puristuksen" lähes viimeiseen tippaan - noin vertauksen vuoksi.
Noista jalostamisista en ala kertomaan kaikkea sitä, mitä ajattelen. Siinä jalostusprosessissa esiintyy ihmisten täysi hulluus melkeinpä viimeisen päälle. Sen voin mielipiteenäni esittää.
On tuhansia vuosia vanha, joten sudesta jalostuminen nyky koiraroduiksi, on pitkän kehityksen tulos.Susi
Aloittaja kysyy mitä hyötyi alkuihminen susikoirasta? Susi on laumaeläin, jolloin lauman hyvinvointi on sille itsestään selvyys. Oppiessaan ymmärtämään ihmislaumaansa vrt. perhe joka sitä ruokki ruuantähteillä( luilla),
se "palveli" omaan laumaansa, varoittamalla lähestyvästä vieraasta, paimentamalla laumansa pentuja(lapsia).
Suostui vetokoiraksi ja kiintyi lämpimästi isäntäänsä.Ilmaisi ilonsa ja rakkautensa, niinkuin vain jokainen koiranomistaja tietää. Mitä tulee petomaisuuteen, on ja pysyy kissaeläimet jalostuksesta huolimatta petoeläiminä. Viehättäviä ja tarpeellisia toki.
Jalostuksessa valitaan pentueesta ne yksilöt joilla on juuri ne ominaisuudet voimakkaita, joita halutaan saada pysyviksi rotuominaisuuksiksi, niin koon kuin palvelutehtävien osalta. Hieno on kumppanuus--- ihmisen ja ----koiran.
Toki täytyy sen verran olla selvillä, ettei eri eläinlajien siitos ole mahdollista!
Lapsuuskodissa oli aina Suomenpystykorvakoira vilkas, terhakka, kodille ja isännälle uskollinen seuralainen. Lähinnä se oli kodin vartija maalla, isännän uskollinen metsästyskoira lintu-, orava-, ja kettujahdissa. Muistan miten Tessu hyppi riemusta isäntänsä vieressä kun oli saalista mitä näyttää.
Lapinkoira oli sisareni perheessä oikea lasten ystäävä ja murrosikäisten jäyhnien sovittelija. Vanhemmat eivät saaneet kahden murrosikäisen tyttären jäyhniä lopetettua mutta Bertta kun meni huoneeseen kyllä tuli sopu, alettiin paijaamaan koiraa. Erittäin hyvä perheen vahtikoira.
Saksanpaimenkoiraa pidetään älykkäänä, kekseliäänä vahtikoirana. Monet ovat hankkineet koiran talonvahdiksi, omaksi turvaksi ja sitä se todella on. Usea yksineläjä on hankkinut koiran päivien piristeeksi ja ulkoilu kaveriksi, eipä jää sisälle löhöämään kun koira iloisella hännänheilautuksella ilmoittaa haluan ulos, kuka sitä kutsua voi vastustaa.
Koirien risteytyksistä en osaa sanoa mitään, muistelen jostakin kuulleeni suden ja ketun risteytyksestä polveutuu joku koirarotu.
Mopni
noita -eläinrakkaita- ihmisiä. Koiran pitäminen kaupunkioloissa on useimmiten eläinrääkkäystä. Eikö ihmisiä kiinnosta yhtään koiran tarpeet?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkomaat/uutinen.asp?id=1710444
Tiedetään vertailuksi, että ihmiset ruuan ollessa riittämätön, ovat pienikokoisempia. Esm. japanilaiset ovat kooltaan hyvinvoinnin seurauksena saaneet paljon lisäpituutta verrattuna aikaan 100-200 vuotta sitten.
Sama periaate on koirarodun jalostuksessa, valitaan pienin pennuista jne.jne. jolloin ruokinnan säätämisellä(lähinnä kalkin)vähentämisellä saavutetaan haluttu tulos. Sama pätee pieniin hevosiin, possuihin.
Myös kasvien jalostuksessa valitaan halutut ominaisuudet...noin se toimii jalostus. Eri eläimiä, ei kettujakaan, voida käyttää risteytyksissä. Jos se olisi mahdollista olisi maapallolla melkoisia sekasikiöitä.
oravakoira:) Se osaisi istua somasti ja pidellä tassuillaan luuta, ja kalvaa sitä pää kallellaan, käännellen luuta ja kummatkin nivelpäät herkuttelisi suuhunsa. Sitten se pienillä tassuillaan putsaisi kuononsa ja käpertyisi tyytyväisenä nukkumaan koiroravan unta. Jos se ulkona näkisi tammenterhoja, se potkisi ne takajaloillaan kauas, ja hienoinen ylenkatse ilmenisi sen viisaissa silmissä :D
nousisi siivilleen ja söisi suuhunsa linnunpesistä munat ja poikaset. Se ei haukkuisi vaan visertäisi.
Koira on verraton ystävä. Luotettavampi kuin paraskaan ihminen ja älykkäämpikin. Kun edellinen koirani kuoli, eräs ystäväni epäili hänen syntyvän ihmisenä seuraavaan elämään juuri älykkyytensä vuoksi. Sanoin hänelle, että niin hyvin eläneen koiran ei tarvitse sellaiseen alentua. Siihen uskon edelleenkin.
On minulla siilikin ystävänä. Se asuu pienessä talossaan pihallani ja ainakin vielä tässä vaiheessa se tankkaa ruokaa talvea varten. Se tulee täsmällisesti syömään klo 18. Tänään sillä oli ruokana lohta ja turskaa sekä kissan papanoita. Ruokailun jälkeen se vetäytyy takaisin taloonsa. Minusta on hauska kuvitella, miten se makailee selällään vatsa pullollaan. Kohtahan se alkaa horrostaa, emmekä tapaa aikoihin.
On muuten ihmeellistä, että myös tyttäreni poika on "siilisti". Meillä on muutenkin samat mieltymykset. Kai sellainenkin asia voi olla geeneissä.
Manailen usein ulkoilun jälkeen kun lenkkikenkien pohjat ovat koiran paskassa. Tosi hankala puhdistaa pohjat siistiksi. Jos koiran hankkii kotiin, on myös pidettävä huolta sen jätöksistä, ettei kävelytie ole kaatopaikan näköinen. Tämä on yleinen ilmiö ympäri maailmaa, etenkin Espanjan aurinkorannikolla.
rikotut ja ehjätkin pullot, mäyräkoirien pahvit, karkkipaperit , tupakannatsat,akut, kaikki mahdollinen mitä tien poskeen heitetään. Kaupungeissa haisee kusi ja ihmispaska.huumeneuloja löytää jopa lasten leikkipuistosta. Koiran paska maatuu.
olet omistamani koiran paskaan kompastunut?