Kyyninen iltamiete

Tämä on tosi älykkäästi kirjoitettu ja eritoten
tuo sanoma kuin oikeastaan koko suunnittelu
ihan otsikosta alkaen,joka herätti mielenkiintoni.

Ja kuinka lyhyen hellän mutta napakasti kuin
todentaen itselleen että lukijoille myös.

Ei sitä aina huomaa aikanaan että mikä kuin kuka
on se ns.oikea,ehkä vasta opittua elämää ajan
saatossa - saa nuo henget elämään kuin kertomaan
jotain menneestä ajasta - joita ei oppikirjoista
opita.
Niin aikoja kuin tuntemuksia että ihmisiä suhteineen
on niin monenlaisia ja aina niistä jokaisesta jotain
oppii - ja itsestään.

Tämä herätti minussa tälläistä...eikä välttämättä
kyynistä mutta muistoja kuitenkin että toteamuksia.

nämä Sinun runosi ovat aina yhtä
haikeita, ohittamattomia sisällöltään -
niin nytkin.

Tästä myös. Miksikö?
Sen erilaisuuden takia.
Runo, jota saa miettiä
vielä jälestä päinki :)

Olen aina pitänyt älykkäistä, hiotuista runoistasi, jopa kadehtinut sinua niistä. Mutta tämä, en osannut sanoa siitä mitään, kun luin sen. Ehkäpä otsikko on juuri sitä, mikä on ajatuskin - vain kirjoittaja tietää, ehkä.
Olen joskus lukenut rakkausrunoista määritelmän tai arvion, että niitä alkaa kirjoitta silloin, kun suhteessa on ongelmia. Onnellinen rakkaus ei runoja tarvitse, se kirjoittaa itse itsensä.

Mitä sitten oikeastaan halusin sanoa? Kai sen, että tämä runo on minulle enemmän arvoitus kuin muut.
Mutta ei muita huonompi.