ja työllistetään posteljoonia, siirrytään kirjoittamaan mustepullosta muste ja se kynä mikä se oli nimeltään, se ihana irrotettava teräki siinä,,,, muistattekos ja imupaperia.
Olisi varmaan aika työlästä kirjoittaa päivän kirjoitustarpeensa niin kuin tämänkipäivän kirjoitukset määrältään ovat.
Olisi varmaan aika työlästä kirjoittaa päivän kirjoitustarpeensa niin kuin tämänkipäivän kirjoitukset määrältään ovat.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Käsiala on niin heikkoa, ettei itsekkää tahdo selvää saada. Eiköhän tuo siinä korjautuisi.
Pienen pieni mustepullo, jolla oli oma pikku lokero siinä selkänojallisessa pulpetissa.Puuvartinen mustekynä, johon irtoterä asetettiin.Kirjoitusvihkon kokoinen valkea imupaperi, millä kuivattiin se upea kaunokirjoituksen jälki.
Kyllähän siihen menisi litratolkulla irtomustetta ja teriä lukematon määrä, jos nykypäivänä noita joutuisi käyttämään.
Jos ei ole aina mustetta niin voi kirjoittaa näkymättömällä musteella :-) Sitruunan mehulla tai etikalla tai sipulinmehulla ja jopa maidolla kirjoitettu teksti saadaan näkyviin lämmittämällä paperia esim kynttilänliekillä. Paperia haistamalla vastaanottaja tietää jo ennen tekstin näkyvilletuloa millä asenteella kirje on kirjoitettu. :-)
kirjaimia...hankeen... ;D
ei tarvinnu mustetta, ei...
Lämpimillä ajatuksilla, tai puhaltelee niitä kivoja sanoja tuulen mukana ite kullekkin kivellä istujalle :))
Ja ei pidä unohtaa pulupostia. Oppisivatkohan nuo nykyiset pulut ?
Ja aina voi varmentaa hyödyntämällä nuotiota savumerkkilennättimenä.
Lakataan haaskaamasta bensaa ja muita luonnonvaroja, kirjoitetaan viestit sulkakynällä tuohenpalaselle ja lähetetään se pulupostina vastaanottajalle! Ja maailma pelastuu! :))
Vois lähettää pullopostia.
Tietty muoviseen sellaiseen, jos myrsky vaikka yllättäisi.
oppivaisia, nykyisetkin.
.
Miulla onkin malli sellaisesta omassa profiilissani ja laitoin muutamalle siitä kopionkin.
Toisaalta: Nykyaikana on kyllä silloin tällöin jätetty aika ikäviä (uutisten mukaan) pulloposteja ojien penkalle, puistoihin tai toisten postilaatikkoihin ja ne ovat sitten posahtaneet tai sisältäneet muuta vaarallista.
voitaisiin tietoa siirtää myös ajatuksena lähettäjältä vastaanottajalle, kuten Australian aboriginaalien väitetään pystyvän tekemään (vrt Marlo Morgan, Viesti oikeiden ihmisten maailmasta). Myöskin viestinviejää voitaisiin käyttää. Jos on oikein salainen viesti, niin voidaan soveltaa keskiaikaista salausta. Viestinviejältä ajetaa tukka pois ja viesti kirjoitetaan viestinviejän päälakeen. Sitten eikun odotetaan tukan kasvua ja viestinviejä matkaan! :)
tai miksei vois joku muukin lintu asian hoitaa. :))
jo ehti tota tossa yllä ehdottaa. Sinänsä harvinaisen elolookinen ratkaisu! Ja asiaa oikein kun miettii, niin eiks oikeastaan koirat vois kans kouluttaa tohon hommaan- varsinainen koiranvirka nääs! :)
Minkähän mittaisia reittejä ne jaksavat lentää ja pitääkö olla jokin erillinen kyyhkyslakkasysteemi josta ohjataan sitten omanreviirin pulut, vai mieten?
onnenkirjettä kuljettaa, kirjeen kelle antaa....
Kortit pulun persuksiin ja toivotukset mennee perille:)
.... huih, miulla on viikon sisällä kolme paltalaista käynyt, eri öinä sentään, unissa vierailulla. Ilmeisesti täällä on potentiaalia siis suomalaisessa tajunnassa virittäytyä; vaan mistähän sen erottaa mikä on aito viesti ja mikä unta?
siis: palstalaista
Mitäs jos tekisit ens yönä vastavierailun asianomaisten unnin ja varmistasit asian?
Pikkasen kun juttua jatkokehitellään, voidaan vaikka pitää palstamiitinki unissa! Kenes unissa tavataan? :)))
Ei ehkä sentään ;-) Miun unet on ainakin niin joskus liian futuristisia ja usein hirmuisen jännittäviä.
pullo oli kantikas pieni, isosta pullosta täytettiin kun loppui.
Olisipa kiva kokeilla aidosti kirjoittaa kaunokirjoitusta, muistaisiko vielä ne kirjaimet täydelliseti tehdä, ei varmasti.
Pitäisi olla malli kirjaimista.
Meillä oli parina vuona koulussa nuot, mutta sitten vaihdettiin sellaisiin patruunallisiin mustekyniin joissa aina patruuna vaihdettiin kun entinen loppui.
meilläkin tai minulla, mutta miten en nyt muista sellaista.
Oiskohan dementtia ny iskenyt. :)
Kuivamustekynät oli pelastus myöhemmin, molemmilla noilla huoksevanmusteen vaihtoehdoilla on miun kieli ja huuletkin olleet musteessa useampaankin otteeseen. Näin netteillessä peukun kynsi joutuu joskus hampaiden väliin.
ne tavat.
Itse purin aina lyikkärin pään ja ope liimasi lopuksi siihen paksusti teippiä, suupielet oli maalin hippusia täynnä.
vaik eihän se kusti enää polje,semmone hassun näkönen keltanen pompannappi vaan käy laatikolla,kuskikin istuu vääräl puolel,kunnei vaan sotkis posteja.
Toisaalt jos mentäis manuaali puolel niin joutus miettimään mitä kirjottaa ja käyttää kalliita kuoria ja merkkejä.
Itte voisin kirjottaa sellasii sil niis oli tyyliä ja jotenkin henkilökohtaisempi kuin tää sähkökieje.
oli vaikka kaikki imupaperit oli.
Emmie enää halua, onka pakko jos ei haluu??
muistan, kivasti muste imeytyi imupaperiin, hauskoja länttejä syntyi, takana oli muuten se mustalla vinoviivoilla oleva tukipaperi,mikä ohjasi kirjaimet, mikä sen nimitys olikaan?? Oli mukava oppia kaunokirjoitusta, vaikkakin minulle teki tosi työlästä keksiä paperille aineita. :)
Mä en pysty enää kirjoittamaan käsin, oiskohan tietsikoitten poistuminen parempi asia ihmiskunnalle....
Mutta noin hiilijalanjäljen kannalta, kyllä tietsikat tulee kaikkinensa halvemmiksi. Kuluu just sähköä, mutta ensimmäistäkään mustekalaa ei tapeta, eikä kaadeta amatsoonin tukkeja kirjoituspapereiksi.
=DW=