Milloin teidän lapsenne ovat alkaneet kiinnostua kirjaimista? Vai ovatko alkaneet ikinä? ;) Omasta lapsuudestani muistan, kuinka 6-vuotiaana juoksin isääni karkuun, kun hän tuli perässä lastenkirjan kanssa ja yritti opettaa minut lukemaan. Kun hän sai minut kiinni, opin lukemaan parissa tunnissa, mutta sitä ennen asia ei ollut kiinnostanut pätkääkään.
Oma poikani taas innostui asiasta jo 1,5-vuotiaana. Ennen kuin tuli edes kunnolla sanoja, hän osasi näyttää kirjainpalikoista A:n ja O:n ja lausua ne. Kyse ei ollut mistään tarkoituksellisesta opettamisesta, vaan hän oli oikeasti ja aidosti kiinnostunut ja saattoi puolikin tuntia päivässä kysellä minulta kirjaimia.
Nyt lapsi on 1v 10kk ja sieltä tulee melkein kaikki aakkoset. Katselin silmät selällään eilen, kun hän alkoi näyttää ja lukea minulle konsonantteja (P, S, R!, Q, T, D, yms.), koska en muista niitä kaikkia edes hänelle opettaneeni. Tänään aamulla hän näytti kirjaimet lelustaan (MASU), ei oikeaoppisessa järjestyksessä vaan oikealta vasemmalla. Mutta kuitenkin. Poika osaa hädin tuskin puhua parin kolmen sanan lauseita, mutta näköjään aakkoset tulevan kuin vettä vain. Vokaalit hän on osannut ja tunnistanut ja pitkään, mutta nuo konsonantit yllättivät todella.
Poika on insinööriluonne, hyvin järjestelmällinen, keskittynyt toimiinsa ja kaikki pitää olla oikealla paikalla tai hienossa rivissä. Esim. piirtämään ei suostu, mutta tykkää järjestellä kyniä kippoon. Hyvin fiksu lapsi kaikin puolin, muttei nyt sentään mikään einsteini. Mites tässä nyt näin pitäisi lasta tukea? Lukemaan en aio häntä opettaa :) en muutenkaan haluaisi tällaisissa asioissa kiirehtiä, enkä missään nimessä niitä pakottaa tai tuputtaa. Mutta jos häntä kirjaimet kiinnostavat (ja nyt pikkuhiljaa numerotkin, erityisesti kolme ja kuusi jostain syystä), miten tämän ikäisen kanssa pitäisi niitä harjoitella tai tutkia? Tähän asti olen vain pyytänyt häntä näyttämään kirjaimia palikoista ja sanomaan ne, hän vuorostaan on näyttänyt niitä minulle ja pyytänyt minua sanomaan ne. On sitten itse toistanut tai jäänyt pohtimaan asiaa.
Oma poikani taas innostui asiasta jo 1,5-vuotiaana. Ennen kuin tuli edes kunnolla sanoja, hän osasi näyttää kirjainpalikoista A:n ja O:n ja lausua ne. Kyse ei ollut mistään tarkoituksellisesta opettamisesta, vaan hän oli oikeasti ja aidosti kiinnostunut ja saattoi puolikin tuntia päivässä kysellä minulta kirjaimia.
Nyt lapsi on 1v 10kk ja sieltä tulee melkein kaikki aakkoset. Katselin silmät selällään eilen, kun hän alkoi näyttää ja lukea minulle konsonantteja (P, S, R!, Q, T, D, yms.), koska en muista niitä kaikkia edes hänelle opettaneeni. Tänään aamulla hän näytti kirjaimet lelustaan (MASU), ei oikeaoppisessa järjestyksessä vaan oikealta vasemmalla. Mutta kuitenkin. Poika osaa hädin tuskin puhua parin kolmen sanan lauseita, mutta näköjään aakkoset tulevan kuin vettä vain. Vokaalit hän on osannut ja tunnistanut ja pitkään, mutta nuo konsonantit yllättivät todella.
Poika on insinööriluonne, hyvin järjestelmällinen, keskittynyt toimiinsa ja kaikki pitää olla oikealla paikalla tai hienossa rivissä. Esim. piirtämään ei suostu, mutta tykkää järjestellä kyniä kippoon. Hyvin fiksu lapsi kaikin puolin, muttei nyt sentään mikään einsteini. Mites tässä nyt näin pitäisi lasta tukea? Lukemaan en aio häntä opettaa :) en muutenkaan haluaisi tällaisissa asioissa kiirehtiä, enkä missään nimessä niitä pakottaa tai tuputtaa. Mutta jos häntä kirjaimet kiinnostavat (ja nyt pikkuhiljaa numerotkin, erityisesti kolme ja kuusi jostain syystä), miten tämän ikäisen kanssa pitäisi niitä harjoitella tai tutkia? Tähän asti olen vain pyytänyt häntä näyttämään kirjaimia palikoista ja sanomaan ne, hän vuorostaan on näyttänyt niitä minulle ja pyytänyt minua sanomaan ne. On sitten itse toistanut tai jäänyt pohtimaan asiaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä poika kiinnostui suunnilleen samoihin aikoihin eri kirjaimista, ja siitä, että erilaiset kuviot (siis kirjaimet) tarkoittavat eri äännettä. Emme mekään ole mitenkään hirmu aktiivisesti ole häntä opettaneet, mutta vastattu on toki, jos kiinnostusta on löytynyt.
Tällä hetkellä poika on juuri täyttänyt kolme, (elokuussa täytti) ja on ihan hilkulla että oppii lukemaan. Osaa luetella ulkoa aakkoset, ja tietenkin tunnistaa kirjaimet yksittäinkin, kun kysyy. Hänellä on Muumi-läppäri, jonka avulla mm. opetellaan kirjoittamaan sanoja, ja hän osaa katsoa mallista tekstiä ja valita oikeat kirjaimet oikeassa järjestyksessä yksitellen ja kirjoittaa ruudulle saman sanan. Lisäksi kun hänelle näyttää eräästä aapisesta, jota hän itse tutkiskelee ja jota usein "iltasaduksi" yhdessä selailemme, eri tavuja ja sanoo hänelle ne ääneen, niin hän sanoo itse ennenkuin ehdin loppuun, mikä sana tavuista muodostuu. Eli itse ei vielä osaa tavuja muodostaa kirjaimista, jotka siis kyllä tunnistaa, kun sen oppii, loksahtaa varmasti kaikki paikoilleen, ja hän oppii lukemaan.
Eli.. Kannattaa siinä määrin kuin häneltä itseltään kiinnostusta löytyy, yhdessä tutkailla kirjainten ihmeellistä maailmaa. Ja meillä ainakin poika itse ottaa kirjaimet muutaman kerran viikossa "pöydälle", muutoin leikkii samoja leikkejä kuin kuka tahansa ikäisensä, on vilkas kerholainen ja tarhassakin käy viipeltämässä pari kertaa viikossa. Eli ei ole mikään kaapissa kasvava "einstein".. :) Lisäksi tykkää erityisen paljon palapeleistä, ja niissäkin on taitava. Rakentelee 5-6-vuotiaille tarkoitettuja palapelejä yksistään, kun ollaan ensin yhdessä tehty pari ekaa kertaa. Sen jälkeen osaa hirmu hyvin hahmottaa, mikä pala kuluu mihinkin.
Mutta muuten tietenkin asia on niin, että oppii kun oppii.. Kai sitä viimeistään koulussa jokainen oppii lukemaan, joten siinä mielessä asiaan ei tarvitsisi kiinnittää suurtakaan huomiota. Toisaalta taas, jos kerran kiinnostusta löytyy, niin miksei sitten ruokita lapsen tiedonnälkää... Varsinkaan kun kyse ei ole mistään sen "pahemmasta" kuin lukemisesta... :)
Tuttavapiirissäni on myös yksi kolmevuotias poika, jo melkein lukee mutta jännä; meillä tyttö on kans kolme eikä kiinnosta kirjaimet yhtään!! Osaa näyttää mikä on hänen kirjain (siis etunimen eka kirjain) ja pikkuveljen eka kirjain mutta muuta ei sitten kirjaimista osaakaan:) Muuten on kyllä ihan normaali ikäisensä, reipas ja rauhallinen luonne.
pojat ovat loogisempia, siksi ehkä kuviot ja tarkat muodot kiinnostaa, tytöt taas höpöttää ja on kiinnostuneita muista asioista.