Elikkä "adoptoitiin " kesällä 2vuotias narttu. Se on hyvin kiltti ja rauhallinen mutta ei tahdo olla sylissä. Välillä kun sen nostaa syliin se on siinä hetken jos pitää oikein vankasti kiinni ja rauhoittelee puhumalla ja rapsuttamalla mutta se tuntuu olevan koko ajan paniikissa ja pitää sellaista tuhisevaa ääntä. Olen nyt nostellut sitä monta kertaa päivässä että se tottuisi siihen mutta se ei näytä olevan kotonaan sylissä. Toinen kissamme on taas villi ja haluaa usein syliin ja pussailee paljon. Olen huomannut että jos tämä narttu on sylissäni niin toinen kissa juoksee heti paikalle ja sitten narttu lähtee pois ja ne saattavat tapella :/
Kissani rodulle on tyypillistä ihmisläheisyys ja leikkisyys mutta se ei ole kumpaakaan :( tai tuntuu siltä että se haluisi olla lähellä mutta pelkää jostain syystä! Onko mahdolista että entisessä kodissa sitä pidettiin ns."esineenä" , ettei hellyttä annettu?
Se näyttää kuitenkin siltä että kaipaa läheisyyttä, siksi olen yrittänytkin sitä saada sylikissaksi niin olisi helpompi antaa sitä hellyyttä kun seistä aina raapimispuun äärellä rapsuttelemassa.
Vielä sellaista kyselisin että tämä kyseinen kisuli on myös oppinut entisessä kodissaan pahan tavan purra aina välillä sormea kovaa, otan kuitenkin aina käden pois ja torun mutta se ei näytä auttavan. Luulen kuitenkin että se osoittaa hellyyttä puremalla, onko tämä mahdollista?
Kissani rodulle on tyypillistä ihmisläheisyys ja leikkisyys mutta se ei ole kumpaakaan :( tai tuntuu siltä että se haluisi olla lähellä mutta pelkää jostain syystä! Onko mahdolista että entisessä kodissa sitä pidettiin ns."esineenä" , ettei hellyttä annettu?
Se näyttää kuitenkin siltä että kaipaa läheisyyttä, siksi olen yrittänytkin sitä saada sylikissaksi niin olisi helpompi antaa sitä hellyyttä kun seistä aina raapimispuun äärellä rapsuttelemassa.
Vielä sellaista kyselisin että tämä kyseinen kisuli on myös oppinut entisessä kodissaan pahan tavan purra aina välillä sormea kovaa, otan kuitenkin aina käden pois ja torun mutta se ei näytä auttavan. Luulen kuitenkin että se osoittaa hellyyttä puremalla, onko tämä mahdollista?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kuulostaa samanlaiselta kuin meidän kattimme. Sekin tuli pari vuotiaana eikä mistään hinnasta tahdo olla sylissä. Ehkäpä sitä edellisessä elämässä kohdeltiin kehnosti, kiusattiin, kukapa tietää.
Muuten kattimme voi erinomaisesti ja kun sillä on hyvä mieli, se kyllä kertoo sen omalla tavallaan, silloin saa silittääkin hetkisen.
Samoin tuo pureminen kuuluu kattimme omaksumiin tapoihin, luulen että sekin on jäänne entisen elämän puolustautumisesta, milläpä katti muuten puolustautuu kuin kynsin ja hampain.
On mahdollista, että osoittaa hellyyttä puremalla. Monet kissat nauttivat "muklaamisesta", täytyy vaan heti ottaa käsi pois jos puree liian lujaa, niin oppii missä menee raja... Kaikki kissat vaan eivät ole sylikissoja, ja silloin hellyyttä voi osoittaa kissaa kunnioittaen sillä tavalla, mistä kissa nauttii. Meillä yksi kolmesta ei tykkää sylitellä, ja rapsuttaakin saa vain silloin kun hän on sillä tuulella, mutta tykkää aina kun rupattelen hänelle niitä näitä, vastaa ja kehrää ja nauttii näistä "juttutuokioista";)
Niin ikävää kuin se onkin meille jotka haaveilemme ihanasta lämpimästä kissasta sylissä, niin kissoja on eri luonteisia ja toiset vaan eivät sylissä olosta pidä.
Meillä on kaksi kissaa, molemmat rotua jonka sanotaan olevan erityisen ihmisrakas ja sylissä viihtyvä - eikä kumpikaan ole ns. perinteinen sylikissa. Ja kumpaakaan ei takuuvarmasti ole kohdeltu muuta kuin rakkaudella, myös pentuina ennen kuin ne tulivat meille.
Toinen kissoista ei tule ollenkaan syliin, ei ikinä. Sen sijaan sitä saa silittää ja helliä määrättömän pitkiä aikoja, vaikka tuntikausia, paikassa jonka se on ITSE valinnut - eli kylpyhuoneen pesualtaan reunalla. Siinä se kävelee edestakaisin ja kehrää valtavan kovaa, kun sitä silittää. Usein se odottaa valmiina kylpyhuoneessa siltä varalta että joku menee ohi ja suostuu tulemaan silittämään. Silloin se hyppää salamannopeasti pesualtaan reunalle.
Sama kissa tykkää myös nukkua sängyssä öisin, mutta - oikkuja, oikkuja - siinä sitä ei missään nimessä saa silittää. Jos yrittää, niin se lähtee alle minuutissa närkästyneen oloisena pois.
Toinen kissa tulee syliin silloin tällöin, ja makaa siinä pitkiä aikoja, jopa nukkuu. Mutta neitiäpä ei siinä sylissä saa kuitenkaan silittää kuin aivan varovasti korvan takaa ja leuan alta. Ja siltikin se usein hermostuu lääppimiseen ja livahtaa pois. Jos sen malttaa antaa olla vaan, ihan koskematta, niin se voi nukkua sylissä tuntejakin. No tätä neitiä puolestaan saa rapsuttaa oikein paljon pään alueelta kun se makaa esim. sohvan selkänojan päällä. Mutta muualta ei saakaan sitten silittää, ollenkaan! Jos yrittää kuljettaa kättä selkää pitkin niin taas lähtee kissa livohkaan.
Eli kyllä ne varsinaisia persoonallisuuksia ovat. Ja sen olen oppinut että ihan turha niitä on yrittää pakottaa tekemään mitään mitä eivät halua tehdä. Ei edes siihen syliin.
istuu nytkin sylissäni.
Se on mustasukkainen tietokoneelle kun vie minun huomioni siitä. Kone on joskus sekaisen kun katti tallustelee näppäimistölle.
Rapsuttaa ja silitellä saa miten vain.
Se näyttäisi olevan luonne kysymys, meillä on ollut kissoja jotka eivät koskaan opi tai halua olla sylissä.
Toi nykyne mollukka ei kans yhtää tykkää ol sylis, tosiaa se ei oo siin viit sekunttii kauempaa ja se on kumminki ollu mul ihan vauvast saak ja ain ollu tommone.. kyl se silti huomioo kovast tahtoo ja tykkää ku sitä krapsuttaa ja leikkii mut syliin ei kirveelläkä.. Sen pikkuveli kyl sit taas viihty senki edes sylis, sitä sai ihan syömää kantaa ja sama se mihin menit nii sylis se ois tahtonu köllöttää ja löllöttää :D Et se on vaan valitettava tosiasia et kaik kiisut ei viihdy sylis..:/
Meillä neljä kissaa,kaikki luonteeltaan erilaisia mutta jokainen tykkää sylitellä silloin kun itse haluaa ja niinpä sylissä on lähes aina joku kissoista tai kaksi yhtä aikaa jopa.
Silti jos itse nostan kissan syliin kun minä haluaisin niin lähes aina kissat lähtevät pois,eli kissa on sylissä silloin kun se itse haluaa.
Voit hellitellä sitä monella tapaa vaikka ei sylissä viihdy.
Käy vaikka lattialle pötkölleen niin se saattaa tulla viereesi tai leikitä sitä lattialla istuen tai tee omia juttujasi lattialla ja kun tulee viereesi tai syliisi anna sen olla siinä koskematta sitä aluksi.
Ehkä löydätte yhteisen jutun/paikan missä kissa viihtyy ja opit vähitellen millaisesta rapsutuksesta ja silittelystä se pitää. Jokaisella kissalla on omat juttunsa mistä pitävät,kun opit "lukemaan" kissaasi,se kyllä kertoo miten haluaa kanssasi olla.
Väkisin syliin ottaminen voi vaan pahentaa tilannetta.
Yritä järjestää sille tilaisuuksia olla kanssasi kahdestaan ettei sen tarvitse kilpailla tai "jännittää" tuleeko toinen heti paikalle ajamaan sen pois.
Meillä kissa on tosi omapäinen, ei todellakaan pysy sylissä jos minä sen siihen laitan. Joka päivä se kuitenkin tulee itse syliin kehräämään silloin kun haluaa hellyyttä, ja makoilee sylissä jopa tunnin. Silittää sitä ei silloin saa muuta kuin hellästi vähän päästä ja selästä. Tuommoinen se on aina ollut eikä muuksi muutu. Pitää mennä kissojen ehdolla, jotkut nauttii sylistä enemmän ja toiset vähemmän, jotkut ei ollenkaan. Jokainen kissa kuitenkin jollain tavalla hellyyttä haluaa, tai en ainakaan ole tavannut kissaa joka ei yhtään läheisyydestä tykkäisi. Paitsi jos se on kaltoin kohdeltu tms.
Jos kissa puree sormia, niin vinkaise tai ulise hieman, siitä kissa tajuaa että sattuu.
Terve vaan!
Mulla olis Teille kissa jolle kelpais syli.
Eli on musta-valkoinen poikakissa ja aikuinen.
Tällähetkellä täysin koditon, mutta ei oo mikään villikissa.
Kiinnostasko ketään?