Syksyn lehtiä haravoiden
kauniit, moniväriset
erikokoiset, erilaiset
jätesäkkiin päätyen
puusta pudonneet
ei tarvita enää
lakaisu ja unohdus
ei maassa heille sijaa.
Luonteemme värikkyys
tasapaksuisuus
ehkä liika erikoisuus
tai erilaisuus
joskus kyllästymiseen johtaa
lakaistako jätesäkkiin
pois silmistä, pois mielestä
kaikki luonteet yhteen nippuun
ja unholaan jos ei miellytä
- vai tarkastellako -
mitä ihanaa erilaisuudesta löytyy
miten vastakohdat
alkavat miellyttää
pikkuhiljaa ymmärtää
jopa oppii rakastamaan?
kauniit, moniväriset
erikokoiset, erilaiset
jätesäkkiin päätyen
puusta pudonneet
ei tarvita enää
lakaisu ja unohdus
ei maassa heille sijaa.
Luonteemme värikkyys
tasapaksuisuus
ehkä liika erikoisuus
tai erilaisuus
joskus kyllästymiseen johtaa
lakaistako jätesäkkiin
pois silmistä, pois mielestä
kaikki luonteet yhteen nippuun
ja unholaan jos ei miellytä
- vai tarkastellako -
mitä ihanaa erilaisuudesta löytyy
miten vastakohdat
alkavat miellyttää
pikkuhiljaa ymmärtää
jopa oppii rakastamaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
olisi jo melkeinpä riittänyt runoksi,
siinä on niin paljon sanottu ja kuitenkin
melko vähin sanoin. Tykästyin erityisesti
siihen, vaikka muu osa toki sopiikin kuvaan.
Syksy toi tällaisia ajatuksia mieleeni,
ehkä turhan pitkästyttävästi aloitettu,
tai kirjoitettu koko runo, mutta en sitten
kuitenkaan osannut karsia osaa pois,
vaikka toki kävi mielessä lyhentää sitä. :)
Kiitos sinulle, kun jaksoit lukea loppuun asti,
näin oletan, jos kerran pidit viimeisestä säkeistöstä.
Tuo viimeinen säkeistö oli juuri se runon ydin, eli oikein oivallettu. :)
Niinpä. Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa.
Normaalissa kanssakäymisessä me liian harvoin huomaamme
sen, mitä rikkautta tuo toinen voi antaakkaan.
Olemme erilaisia, ja niin pitää ollakki :)
Toisen erilaisuus on (tai pitäisi olla) rikkautta.
Ei siis jätesäkkiin ketään:(
Lehtimatto on oiva lannoite :)
pitemmän päälle
Niinhän sitä usein sanotaan, että vastakohdat
täydentävät toisiaan ja sopivat hyvin yhteen,
varmaan useimmiten pitää myöspaikkansa.
Niin ja toki erilaisia pitää ollakin, olisi aika tylsää,
jos kaikki olisivat samanlaisia persoonia,
erilaisuus on meidän rikkautemme.
Kyllä, lehtimatto on hyvä lannoite esim. nurmikolle,
mutta ei kivetykselle, sieltä sen mielellään lakaisee pois. :)
Ihanaa "nähdä" Sinua Laudi runoni sisällä vierailemassa. :)
Vastakohtien toisiaan täydentävä vaikutus
ihmisten luonteenpiirteissä, aika osuvasti
olet kuvaillut sitä..Tykkäsin=)
Vastakohdat täydentävät toisiaan, niinpä...
hmm... tarkemmin ajatellen, aatteles jos kaksi
aivan samanlaista ihmistä/persoonaa olisivat yhdessä,
eihän siitä tulisi mitään, muuta kuin ehkä yhteenottoja, :)
mutta kaksi erilaista, miten ihanaa on, kun voi vaihtaa mielipiteitä
ja ehken molemmat eivät ole yhtä aikaa äänessä, jos vaikka vähän
hiljaisempi ja vilkkaampi olisivat yksissä, eikö? :))
Kiitos Minanoita kun pistäydyit lukaisemassa minun runontapaiseni. :)
...on myös voimavara, eikä mikään epäkohta tai hidaste...
Hienosti etenee runosi kohti todellista rakkautta. Mitä se on ja mitä siihen kuuluu. Minä tykkäsin.
PS. Tuolla takapihalla syksyn lehdet kerääntyvät mukaviksi kasoiksi ja kohta otetaan lehtiharava esille. Mutta ei ihan vielä..
Olet oikeassa…
"...Erilaisuus on myös voimavara, eikä mikään epäkohta tai hidaste..."
tottahan toki se on näin, mutta joskus vain törmää ihmisiin,
joita häiritsee toisen erilaisuus tai erikoisuus eikä osaa ottaa
sitä rikkautena, jota se pidemmänpäälle kuitenkin on, ehkä
siihen on syynä vain se, että jokin luonteenpiirre ei miellytä?
Kiitos sanoistasi tomppa, toivottavasti maa ei vielä vähään aikaan jäädy, että ehtii haravoimaan.