Ei sitä kukaan näyttänyt
käsittävän, mitä halusin
yhteiseltä elämältä.
Koin, että kaikki arvioitiin
taloudellisen menestyksen
kautta.
Minut jätettiin, kun toinen
ei kokenut voivansa tarjota
taloudellista menestystä.
Vastaan tuli toinen,
joka laski kaiken rahassa
ja muistutti minulle
omasta sosiaalisesta
asemasta.
Vastaan tuli muita ja olin
jo oppinut sen, ettei
ihminen yksinään riitä.
On oltava kaikkivoimainen.
Pärjättävä joka tilanteessa,
sillä kaikki mitataan rahassa.
Minä kuin toivoin elämän
olevan jotakin aivan muuta.
Olen jo valmis erakoksi.
Minä kun toivoin,
käsittävän, mitä halusin
yhteiseltä elämältä.
Koin, että kaikki arvioitiin
taloudellisen menestyksen
kautta.
Minut jätettiin, kun toinen
ei kokenut voivansa tarjota
taloudellista menestystä.
Vastaan tuli toinen,
joka laski kaiken rahassa
ja muistutti minulle
omasta sosiaalisesta
asemasta.
Vastaan tuli muita ja olin
jo oppinut sen, ettei
ihminen yksinään riitä.
On oltava kaikkivoimainen.
Pärjättävä joka tilanteessa,
sillä kaikki mitataan rahassa.
Minä kuin toivoin elämän
olevan jotakin aivan muuta.
Olen jo valmis erakoksi.
Minä kun toivoin,
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä toivoin elämän
olevan jotakin muuta.
Olen jo valmis erakoksi.
----
Nuo pahimmat virheet. Tämä oli tällaista tuulettelua.
rahan kylmä ja lakelmoiva voima ei koskaan ylety todellisen rakkauden kivijalkaan, sinut voidaan lyödä maahan, mutta rakkauttasi sinulta ei kukaan voi viedä, jos vaan niin itse haluat!
hyvää illan jatkoa
Pakko oli keksiä uusi nikki sinulle. Entistä lyhyempi..
Epävarmuus jää omista kokemuksista ja myös siitä, mitä näkee yhteiskunnassa tapahtuvan.
Kyllä yritän omalta kohdata turvata oman elämäni myös taloudellisesti, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa ihmissuhteisiin. Ystäviksi on lopulta valikoitunut ystäviä, joiden elämä ei ole ollut helppo ja joissa kaikissa on siitäkin huolimatta on elämisen vimma :).
Kiitokset vastauksesta.
ovat enemmän ja vähemmän vääristyneen minäkuvansa vankeja. ego kehittyy lapsesta saatujen kokemusten myötä ja joskus voi käydä niin, että loinen pääsee syömään isäntänsä ja ottaa hallintaansa meidän kaikki toimintomme, vaikka alkuperäinen ajatus oli aivan päinvastainen.
öitä ;)
Niin minullakin.. Kaikilla on vääristynyt kuva itsestään. Toisaalta aamulla harmitti, että kirjoitin koko runon. No, nyt töihin käsiksi. Olen jo työpöydän ääressä :).
uskovat rahan tuovan onnen. Tietysti sitä tarvitsee sen verran, että pärjää, mutta toisaalta jos eläisi lämpimässä maassa, voisi elellä kaikessa rauhassa ulkosalla ja syödä vain elääkseen.
Olisipa elämä niin helppoa, ettei tarvitsisi huolehtia huomisesta. No, joka tapauksessa välillä on käytävä läpi, mikä mietityttää. Huomaa, ettei minulle sovi tämä tunteikas ympäristö, pystyn pitämään ajatukset kasassa, kun en liiaksi mieti. Kiitokset vastauksesta.
Rohkea runo, todella, toivon ettet ota sitä pois.
Elo tää on joskus kuin kävelyä metsässä - välillä on katsottava taakseen että muistaa mihin suuntaan olikaan kulkemassa. Ettei vaan kulje ympyrää.
*ruttaa*
vaikket varmaan ole ruttaus-ihmisiä :)
Juokseppa siinä karkuun sitten ;))
Tämä oli sellainen ruikutusruno ja en pidä siitä piirteestä itsessäni. No, on se hyvä, että se paistinpannu on ihan muita varten :D.
Asioilla on niin monia puolia ja ehkä tässä meni synkällä mielellä liioittelun puolelle. Vaikka väitänkin, että tuohon rahateemaan olen törmännyt. Niin näin voimakkaasti kirjoitettuna se oli epäreilua. Toinen näkee toiselta kantilta ja saatan kuulla toisen lauseista sen, mitä eniten pelkään.
Äh, onneksi olen yksin hauvojeni kanssa :D.
Kaiken mä näin omilla silmilläni luonasi sun.
Väliäkö sillä vaikka sinusta tykkäsinkin ihmisenä,
liian riippuvainen olit sä jostain, liian tottunut elämäsi kuvioon.
Mahdottomaksi suhteemme orastavan sä teit itse kuitenkin.
Mitään tavatonta ei olisi ollut oma koti ja omavaraisuus elämässä.
Mutta tavatonta oli lause seuraava sun.
Rakkaimpani, minun lapseni pienen olisit sä valmis ollut pokaamaan.
Itseäsi piilossa pidit, en ehtinyt ymmärtää sisintäsi tärkeintä sun.
Niitä asioita piilottelit, mitkä tärkeimpiä meidän suhteessamme olisivat olleet.
En vastuuta suurta yksin tahtonut mä kantaa,
koska ei se elämä niin yksinkertaisesti mene.
Kuinka voisin hyväksyä, ymmärtää luottaa sinuun,
kaiken sanomasi jälkeenkin?
Leikkiäkö kaikki olikin sinulle vain?
Ja antaa anteeksi sinulle kaiken tuon.
Kiitos vastausrunosta. Luulen, että syvällisyydellä menit ohitseni runossasi. Omalta kohdalta en pystyisi samaan. Hyvää syksyn jatkoa sinulle! Yritä päästä eteenpäin ikävistä muistoista ja lapsiin kohdistuvat asiat ovat sellaisia, joita en sinuna antaisi anteeksi. On tilanteita, joissa kuuluukin suuttua.
Olet kelpaava ja hyvä, vaikkei sinulla olisi kuin ruplan raha taskussasi.
Runosi kertoo tästä päivästä,
karmea totuudenmukainen kuva.
Samaistuin tähän kovasti
ja sydäntä riipaisi.
Katsoin myös runosi ja pidin siitä. Kuitenkin pakko kiirehtiä eteenpäin. Muuten en pääse nukkumaan. Se täytyy sanoa, että olen oppinut hyvin väistelemään liian pinnallisia ihmisiä todellisessa elämässä. Keskityn vain tekemiseen.