olen miettinyt sitä ,että laitettaisiin joku ekonomi laskemaan kumpi tulee kalliimmaksi kansalle lento oravan suojeu vai poliitikkojen suojeu kumpikin on varsin hintavaa puuhastelua minua hävettää vanhusten heitteille jättö kansa joka ei kykene huolehtimaan mummuistaan on tuskin kykenevä tekemään mitään muutakaan mittavaa l
nuoret älkää pelätkö valtaa ja vastuuta opetelkaa tieto ja taito ja ohittakaa pyrökratia ei KELA eiole ainoa joka pitää osata INNOVAATIOITA
nuoret älkää pelätkö valtaa ja vastuuta opetelkaa tieto ja taito ja ohittakaa pyrökratia ei KELA eiole ainoa joka pitää osata INNOVAATIOITA
Vastaukset 16
Vanhimmat
luotettavan puolueettoman ekonomin. :)
Minulta meni Naturaan rantaa liki kilometri. Suojeluprosessi maksoi yhteiskunnalle kaksinkertaisen määrän, minkä minä sain korvausta. Työllisti ainakin yhden miestyövuoden. Rantoja on myynnissä vapaaehtoisestikkin, samalla rahalla olisi saatu kolminkertainen määrä suojelualuetta, ehkä enemmän luontoarvojakin. Kun kysyin suojeluperusteita. Vastattiin, saari on tärkeä suojella, En omista saarta, enkä ole ikinä omistanut, että se siitä.
Tänikäisten kannattais jo miettiä omaa vanhuutta, ei sinne ole kun 15-20 vuotta, itsellä kovinkin pohdinnassa.
Vanhusten hoidossa on omaisilla jokin rooli, jos sellaisia on. Unohdetaanko vanhukset kokonaan, jos he joutuvat laitokseen, käydään katsomassa äitienpäivänä ja jouluna korkeintaan.
Sellainen tuntuma, että hoito on parempaa, jos omaiset käy säännöllisesti katsomassa, jos se ei sitä ole normaaliälyinen omainen pyrkii parantamaan tilannetta.
Poliitikkojen kohdalla näyttää, ettei aina ole niin helppoa sielläkään, en minä siihen hommaan lähtisi.
Erilaiset suojelu jutskat ovat vihreiden kaupunkilasten jäynää ja kateutta maanomistajia kohtaan.
Tällaiset suojeliat eivät juurikaan poistu kaupungeista tai omista mitään , lukuunottamatta
ikiteekkarin painajaista eli peräpukamaa mikä on ainoa pääoma opiskelusta. Ja senkin tarjoaa yhteiskunta hyvin edullisesti.
Mutta tietämättömyyttä suojelun kustannuksista. Se on hyvin kallista puuhaa suojelualueen perustaminen, monine kokouksineen, katselmuksineen. Siellä on niin kallispalkkaisia virkamiehiä mukana, lakimiehistä alkaen, että hyvin moni miettisi kaksi kertaa suojelun kannattamista, jos tietäisi kustannuksista jotain. Jostain kumman syystä suojeluun löytyy rahaa, oli lama tai nuosukausi.
suojella paljon enemmän! Pitäisi tehdä laki metsänraiskauksesta, joka kieltäisi ainakin isommat aukkohakkuut sekä maan myllerryksen. Suurin osa metsä-äestyksestä on täysin turhaa. Sillä metsänomistaja kuvittelee voittavansa muutaman vuoden puiden kasvuun lähdössä, mutta todellisuus on etenkin karuilla kangasmailla usein täysin toinen!
Ja maaperä repelletään rumaksi, vaikeakulkuiseksi ja ennen kaikkea mineraalit liukenevat, mm. turpeen sisällä oleva elohopea juosten vesistöihin.
Jatkuva kasvatus tulisi olla vallitseva metsänhoitomuoto, sitä voisi vauhdittaa erilaisin palkkioin, koska maajussit ja muut metsänomistajat ovat niin sika-ahneita ja ennakkoluuloisia, etteivät muuten siihen tarttuisi.
Jos MINULLA olisi metsää, korkeintaan poimisin siitä hiukan myyntipuuta, mutta hoitaisin sitä jatkuvan kasvatuksen menetelmällä. Kaikista vanhimman metsän suojelisin,v aikka olen köyhä, ihan vapaaehtoisesti.
Minua inhottavat varakkaat maajussit, jotka ruikuttavat naturasta. Pankkitili pursuu rahaa, mutta iletään ruikuttaa että elinkeino vaarantuu. Visvottaa!
samaa mieltä. Hirmuinen armeija on niitä samoja papereita pyörittämässä kun kaikki EU-kommervenkit lasketaan mukaan.
Virkamieskunta viettää kissanpäiviä, hyvät palkat juoksee, ei työ stressaa. Maakuntatasolla pääsee maastoonkin, mikäpä kivempaa kuin saapastella järvien rantoja aurinkoisena päivänä, tulistella jossain saaren kodalla.
Oletko edes käynyt yhdelläkään Natura-alueella.
Suurimmat hakkuu-aukeat ovat yhtiöiden ja metsähallituksen mailla, ja he käsittelevät metsiään omalla laillaan.
Pari vuotta sitten oli suuret turpakäräjät, että teollisuudellta loppuu puu, ja metsänomistajille joku jo kaavaili myyntipakkoa, että se siitä sika-ahneudesta.
Ei liene synti, jos omaisuudestaan pitää huolta ja yrittää saada parhaan tuoton.
Tänä päivänä ei kukaan lähde kuokkimaan taimia muokkaamattomaan maahan. Eri asia kuinka voimakkaasti maa muokataan.
Metsänsuojelua en ymmärrä alkuunkaan, koska 30- vuoden kuluttua oulun alapuolella on jo avohakkuun jälkeen nuori kasvava metsä.
On minulla metsää, olen ostanut ne melkein kaikki. Tänä 40 vuoden aikana olen 1,5 hehtaaria hakannut aukeaksi, saman verran on myrsky kaatanut aukoksi. Siinä sinulle mallia sika-ahneudesta.
on puupelto. Luonnonvarainen metsä on aivan eri asia kuin nämä tehokasvatetut männiköt. Olen maalaistalosta lähtöisin, asun maaseudulla ja tiedän kyllä metsätaloudestakin koko joukon.
Ja joskus 13-ikäisenä olen istuttanutkin metsää.
Laikuttaminen olisi paljon ympäristöystävällisempi ja metsän olemusta säästävämpi muoto kuin nämä kaameat repellykset mitä tehdään nykyään uudistuksen nimissä.
Asun seudulla, joka varmasti on hakatuinta Suomea. Jopa nämä paikalliset on alkaneet puhua siitä, että on metät hakattu ja järvet (mutavellillä ja elohopealla) tärvelty. Siis ihmiset jotka kuitenkin ilkkuvat viherpiipertäjiä.
Eteläisemmässä Suomessa tilanne ei olekaan yhtään niin paha, koska maanomistajilla ei ole niin hirmuinen hinku myydä metsäänsä. Joskus kun siellä käyn, katson kaula pitkällä voihkien miten ihania kuusikoita, tiheitä sekametsiä, jopa haavikoita vilahtelee peltosaarekkeistta auton ikkunasta.
Perinnöksi olen saanut 10 hehtaaria, josta olen maksanut 16% perintöveroa. 170 hehtaaria olen ostanut metsää.
Jotain tiedän minäkin, kerroin jo tuossa metsänkäyttötapani, en erityisemmin pidä siitä, että minua sanotaan sika-ahneaksi. Ajan vielä 25 vuotta vanhalla autolla.
leikkiä metsillä miten haluatte.
Niitä ei kukaan enää osta.
Ministeri Pekkarinen kyllä yritää saada niitä polttopuuksi, työntekijöiden tukiaisilla.
Ja ydin voimaa vastustetaan kiivaasti.
Mutta kun Suomenkin pitäisi elää, ja maa elää myynnillä ulkomaille.
Jos puu ei mene kaupaksi pitää myydä jotain muuta, ja isossa mittakaavassa on ydinsähkö hyvä, jos ei ainut vaihtoehto.
Duunari ei pysty maksamaan tukiaisia jos duunia ei ole.
Kyllä kai sahat tarvitsevat puuta jatkossakin, ja rakentamiseen tarvitaan puuta. Lämpölaitokset on maksaneet kuitupuusta viimeaikoina parhaiten.
Metsä-ala on niin suuri työllistäjä,että siihen kannattaa Suomen jatkossa panostaa.
Tukiaisia ei metsäpuolelle tarvita yhtään, niistä aina väliporras haukkaa suurimman osan.
Ydinsähkö on hyvä energiamuoto, mutta tuskin siitä vientituotetta tulee, ei moneen kymmeneen vuoteen.
Jos metsäteollisuus kaatuu, se kaatuu euroon, Muut metsätuotteita myyvät maat ei ole eurossa, Ruotsi etunenässä. Siellä on devalvaatiolla avitettu vientiä, ja Ruotsi on vallannut Suomelta markkinoita. Ruotsin metsäteollisuuteen investoidaan.
jos yrittää luonnostakin vain tiristää maksimoidun tuoton muusta välittämättä.
Ei metsä ja ekosysteemi ole mitään elotonta materiaa, jota voi kohdella miten tahansa sen häiriintymättä, pilaantumatta ja kärsimättä.
( Vrt. "ei liene synti jos yrittää omaisuudestaan saada parhaan tuoton")
Minä näen tämän sika-ahneuden jälkiä kaiken aikaa asuinseudullani. Entinen kirkas hiekkapohja lampi, nyt uppoaa jalka mutaan polvea myöten, kiitos 30-40 vuoden metsäojitusten, raadellut, rumat maisemat, menneet lakkasuot, sienimetsät, puolukoita etsiessäni niukautan nilkkani myllerretyssä pirunraiskiossa...
Maksimaalinen hyöty minimaalisessa ajassa on päivän huuto metsätaloudessakin, mutta sopii huonosti luonnon omaan kiertokulkuun ja hävittää metsien monimuotoisuuden. Ja sen kaiken syy on ahneus.
En nyt kuitenkaan väitä, että nimenomaan sinä olisit ahne, mutta nykyinen metsänkäsittely on niin seemattu, ettei käytännössä edes ole mahdollisuutta hoitaa metsiään muuten kuin tehometsätaloutena, ylhäältä johdettujen luupääohjeiden mukaan...milloin on pakotettu istuttamaan rehevät pellot männylle, milloin vainottu koivuja, haapoja jne jne..Edelleenkin esimerkiksi usutetaan lannoittamaan metsiä, mikä ei tee puulle eikä puun laadulle hyvää.
on tehty suurella innolla ja tietämättömyydellä valtavan suuria virheitä, Nämä ei olisi toteutuneet ilman valtion houkutusta (metsänparannuslainat).
Tuo termi, metsien monimuotoisuus ei minulle avaudu, kyllä sieniä ja marjoja on metsissä tänäkin päivänä.
Leikitään ajatuksella, että saisit lahjoituksena jonkin isomman metsätilan, verottaja muistaisi Sinua 48% lahjaverolla, Vaihtoehdot olisivat silloin aika vähissä. Huomaisit pian olevasi ahne metsänomistaja. Niitä on tilanteita niin monenlaisia.
Tuo on minusta irvokasta kannattaa jotain Naturaa, kunhan ei natura puutu jokamiehenoikeuksiin marjastukseen, metsästykseen, tai kalastukseen, mutta kun se eu voi sen tehdäkkin.
'monimuotoisuus', sekin kapulakielislangia, mutta monimuotoisuus on juuri luonnollisuutta, eloisia ekosysteemeitä, täysin yhden lajin puupeltoja tuottavan tehometsänhoidon vastakohta.
Puut rivissään kuin sotilaat, niitä karsitaan, harvennetaan, hakataan valtaisilla koneilla, jotka litistävät maaperän huonontaen sen rakennetta.
Kun puupellossa ei sallita yhtään lehtipuuta (luonnostaanhan kuivilla mäntykankaillakin on aina siellä täällä ollut joku koivu, pihlaja tms.) metsän biologinen toimivuus heikkenee (lehtipuut tekevät hyvää ekosysteemille) ja aluskasvillisuus yksipuolistuu.
Kaikki metsän systeemit vaurioituvat tehometsänhoidossa. Muurahaisyhdyskunnat hajoavat, nekin ovat osaltaan tärkeitä metsän hyvinvoinnille. Esimerkiksi harvennetut kuusikot karahtavat monesti niin kuiviksi, ettei niistä ole enää edes sienimaiksi.
Ja tuholaiset lisääntyvät: P-K:ssa on mäntypistiäistuhojen takia jouduttu hakkaamaan varsin isoilta alueilta metsää. Tutkijatkin ovat todenneet, että tuhojen laajuujen mahdollistaa juuri tehometsänhoito, joka tuottaa näitä yksivakaisia taimikkoja ja männikköjä.
Monimuotoisuuden häviämisen voin parhaiten todeta kun vertaan lapsuuttani jolloin kotini ympäristön salomaat oli täynnä marjaa ja sientä, nyt ei yksinkertaisesti tahdo löytää edes mustikkaa, kun kaikki on remelletty nurin narin. Tiuhissa loputtomissa mäntytaimikoissa eksyy ja vetisemmät paikat on kaikki täynnä ojia joiden yli saa rämpiä. Ikävä on kultaisia männiköitä, polkuja, ojittamattomia lakkasoita.
"monimuotoisuus", on sitä että kun moto jauhaa yötäpäivää ja metsä on sen kidasta syljetty puupinoihin, niin raiskion nurkkaan on jätetty pikku tuppu, jossa kolhittu pihjala vinosti vänksöttää ja pari ohkaista koivunriukua seuranaan. Näin on "monimuotoisuus" hakkuusuunnitelmassa täytetty.
Nyt lopetan, jotenkin vain innostuin asiaan. Eikä pelkoa että kukaan minulle lahjoittaisi metsää...joten kysymys on teoreettinen.
Pitäsi suojella, näköjään.