Etelän terveiset toisin
lämpöä muistoissa loisin.
Aurinko kirkkaasti paistoi
kirospita hyvin maistoi.
Meri kutsui seikkailuun,
vei laivat saarten tutkailuun.
Laiva merirosvo kyydiltä näytti
kapteeni uteliaisuuden täytti.
Täysillä vain mukaan
rannalle ei jäänyt kukaan.
Luolansuulle kokan suuntasi
äänet puhujien sinne tuuttasi.
Kaikua siinä kuunneltiin
luolaa ihmetellen katseltiin.
Kapteeni torvea töräytti
kaiku tuplana äänen pöräytti.
Hyppäs porukka metrin verran
ääni oli kuin ukkosherran.
Nauru kaikille maittoi
matkaan mausteen laittoi.
Maasto muistutti aallonharjaa
tarvttu paljon rappusarjaa.
Punaisena puut kukkivat
ystävälliset ihmiset ihanat.
Paras kuitenkin kotimaa
kokea vuodenvaihtelut saa.
Runonurkan väkeä kaipailin
ja pian kotiin haikailin.
Näitä runoja ainutkertaisia
ei ole näiden vertaisia.
Runoaatelia emme ole lain
iloisia harrastelioita vain.
Mukavaa päivää pakkasenki nipistellessä.
Kiitos kaikille ja eritoten Oprittarelle. Runonurkan ihmiset ovat ihania ihmisiä suurella pitkällä IIII:llä. Kirjoittelemisiin ja viihtymisiin, Tulenlieskat
lämpöä muistoissa loisin.
Aurinko kirkkaasti paistoi
kirospita hyvin maistoi.
Meri kutsui seikkailuun,
vei laivat saarten tutkailuun.
Laiva merirosvo kyydiltä näytti
kapteeni uteliaisuuden täytti.
Täysillä vain mukaan
rannalle ei jäänyt kukaan.
Luolansuulle kokan suuntasi
äänet puhujien sinne tuuttasi.
Kaikua siinä kuunneltiin
luolaa ihmetellen katseltiin.
Kapteeni torvea töräytti
kaiku tuplana äänen pöräytti.
Hyppäs porukka metrin verran
ääni oli kuin ukkosherran.
Nauru kaikille maittoi
matkaan mausteen laittoi.
Maasto muistutti aallonharjaa
tarvttu paljon rappusarjaa.
Punaisena puut kukkivat
ystävälliset ihmiset ihanat.
Paras kuitenkin kotimaa
kokea vuodenvaihtelut saa.
Runonurkan väkeä kaipailin
ja pian kotiin haikailin.
Näitä runoja ainutkertaisia
ei ole näiden vertaisia.
Runoaatelia emme ole lain
iloisia harrastelioita vain.
Mukavaa päivää pakkasenki nipistellessä.
Kiitos kaikille ja eritoten Oprittarelle. Runonurkan ihmiset ovat ihania ihmisiä suurella pitkällä IIII:llä. Kirjoittelemisiin ja viihtymisiin, Tulenlieskat
Vastaukset 57
Vanhimmat
Talvi tua pimeät
pitkät illat
yksinäisen ikävän.
Vain haaveita
muistoja
yhä ikävää.
Runot joskus
naurattelee
onneksi
yksinäisen.
On täynnä elämää
kroppa sekä pää,
kyllä uinti on
nautinto verraton.
Ei vyötä tarvii lain
juosta tarvii vain,
kintut kädet hyvin pelaa,
siinä mieli relaa.
Taustalla soi sävelet
senkun siinä kävelet,
tunnin päästä kylmään veteen
sitten saunaan, sitten peseen.
Vielä höyrysaunaankin
viimeiseksi tahtoisin,
siellä juttu luistaa hyvin,
ajatukset, tunne syvin,
kuinka nautinkaan mä tästä
höyryisestä lämpimästä.
Kyllä joskus jutut luistaa
kun vain tänne tulla muistaa
moni kohta luistelee jo jäällä
vaan jäätä vielä täällä.
Kävelysauvat täytyy muistaa
kun kohta tielläkin jo luistaa.
Tääll' ei lumen häivää näy
kesäkengät vielä käy.
Tulenlieskat taas lämmittää
ei kai kukaan kylmäks jää.
Telkkarista tulee nostalgiaa
Marjattaa ja Jukkaa
hauska on katsella menoa entisten aikain
huumoria, kyyneleitäkin, vuosien taikain.
On välillä tarpeen hiljaisuus
siitä syntyy onnellisuus
kun ehtii miettiä elämäänsä
ja perehtyä syvemmin näkemäänsä
ja mitä on kokea saanut
mitä kokemastaan muillekin jaannut.
Tänä syksynä olen antanut itselleni aikaa
miten paljon se aikaan saikaan.
Paleli pienen nokka
siiven suojaan sitä työnsi.
Talveen totuttelua
ruoka hukassa
matoset katosi
ei ötökän ötökkäistä
nälkä mietitytti.
On monta surullista ystävää
vaan kukaan heistä ei yksin jää
kellä mitäkin huolia rinnassaan
ja surua menneistä rakkaistaan
heitä yritän tukea miten osaan
vaikka ei se helppoa oliskaan.
Ei osaa surusta ottaa voi
mutta tukena olla voi.
korkeakulttuuria
en oopperaa, en operettia
kun korvissa vinkuu
ja jalatkin puutuu
ja päässä vain soi:
tulis väli-aika, oi!
Ja kotiin kun pääsin
lysähdin tähän
saa levätä vähän....
Miksi juuri talvella on kylmä
torstaisin on pannaria ja hernekeittoa
sunnuntaisin ei ole arki
arkena ei ole sunnutai
haluaisin kaiken toisin
kun haluan seuraa, sitä ei ole
jos haluaisin olla yksin
toinen haluaa olla sylityksin
ja ovesta lappaa lisää väkeä.
väkeä on trampannut
on ukko on akkaa kulkenut
moni on oikein kukkasia tuonut
ja kanssamme monet kahvit juonut.
Joku ihmeellinen päivä on tää
kun noin ihmisiä lennättää.
Sitä varmaan onnitella,
voipi haha-huilijaa.
Kun on kemut talossa,
kukkapuskat ojossa.
Syy ja seuraus mikä lienee,
mutta väliäkö sillä.
On ne aivan ihanaiset
isot, pienet, juhlaset.
Niistä aina voimaa saapi,
tuleville päiville.
Myöskin oven avaajat,
hymyn tuovat tullessaan
Aamu mitä mahtavin
heräsin jo aikaisin
aikaan aamuruskon
onneen vielä uskon.
Kirpeä on pakkassää
pian kyllä lämpiää
ruskaan upeaan
itseni nyt viedä saan.
Juhlaa syksy viettäää kai
puut värikkäänä loistaa.
Pakkaspojan pureman sai
ehkä ensiyönä sen toistaa.
Kateudesta tummanvihreään
havupuut loihe oksillensa,
esitellen siinä itseään
upeita ovat kaikkinensa.
Kiemurtelee metsäpolku
alla lehtien värikylläisten.
Sadun hohtoinen on kulku
ja laulu muuttolintusten.
Joka syksy uudenlainen
siitä mieleen muisto jää.
Ihana olla suomalainen
vuodenajat miellyttää.
Runosuoni tukossa
kuka kaivais töhnän.
kuvat aivossa
ulos vaan ei kule.
Huomenna jos sare
pesee tukkeutuman
riviin sanat panee.
Kirjauduin ulos
halusin että tulos
ei lähde ulos
olen niin alakulos
tässä nyt on tulos
Nyt parempi on olo
kauempana alakulo.
Mistäkö runooni aiheen löytäisin
vaikeaa se joskus on, myönnänkin
vaikka aivan loputon on määrä
asioita elämässä
hetkessäkin tässä
eikä mikään runoni olla voi kai väärä?
Kun osaisi kertoa mitä kaikkea päivään mahtuu
rauhallisenakin päivänä monenlaista tapahtuu
vaikka ilot olisivat pieniä niin kovin
ilahduttaa kuitenkin ne tovin.
Runosi niin on kaunis
muistoissa aivan
näen sen vaivan
muistelen ystäväin nimin
teen kaikista tähän rivin
yksi heistä oli osmo
toinen aivan lassi
oli muuan matti
sitten oli veli esko
entäs sitten esteri
loput jo unohdin
oli heistä kaikista parahin.
olemaan nyt jo puoliksi hereillä
aattelin pienen lorunkin tässä lähetellä
mitään jutunjuurta ei ole kyllä mulla
vaan saattaisihan se tässä kirjoitellessa tulla
jjoutava, hauskasti aloitit tuolla
tämän sivun kääntöpuolla
ihan pakko oli sitä jatkaa
ja toivotella hyvää matkaa
alkaneellasi tiellä
toivon, ettei olisi pahoja esteitä tiellä
niitä kun tuppaa välillä olemaan
jos jonkinlaista kuoppaakin tulemaan.
Vaan "läpi vaikka harmaan kiven"
on siinä kai totuutta hiven.
Satuinpa lukemaan otsikoita
joita kansa oli keksinyt noita
hauskan runon niistä sain
eihän kukaan loukkaannu vain:
Tauon paikka Lähiö-Äijän lepotuolissa
Römpänperän kuulumisia murteella mukavasti
artikuloiden terveydestä
ja painonhallinnasta
kähmimisestä ja sitä sun tätä
( " älä vetämättä jätä! ")
ystävistä
juopoista
koirista
ja välillä myöskin runonurkassa.
kutooko sukkaa
jouluksi kaikki vai
lentsunko sai
kun väki ei liiku
ei keinu ei kiiku.
On runoilijat kuin muuttolinnut
pois jo paenneet
onko lämpöisiin maihin
he kaikki muuttaneet?
Vai talviuntaankohan nukkuvat
ja heräävät
kun käet jo kukkuvat?
Kuurassa maa
tuullakin saa
lehdet puista pois tiputtaa.
Haravoimaan
rauhaisaan
käy mummit ja ukit siivoilemaan.
Lehtiä kertyy
kärryt täytyy
tuuli jo vastaiseks kääntyy.
Pisarat kastaa
kasvoja vastaan
kylmällä pohjoinen haastaa.
paljon on aihetta lauluun
jossakin laulelmassa kerrottiin.
Niin paljon on myös runoiluun
nurkassa se myös huomattiin.
Ajatus missä ei mikään kulje
vaan junnii kaikki paikallaan,
runoratsu ei nyt muka polje
hienoa, siitäkin runoillaan.
Kertoillaan:
Tuulesta, pakkasesta, säästä
kaikesta mi päähän välähtää.
Ajatuksiaan ei hukkaan päästä
runoissanne ne taas sälähtää.
Runonurkka tuulettaa aivoja
laittain mietteet liikekannalle.
Kuin,merellä purjehtivia laivoja
vieden ajatusten kultaiselle sannalle.
Kolahtiko jo runonurkan ovi
nariseeko pienet rappuset.
Eikö enää viesti pinkaan sovi
edes pienen pienet lappuset...
Syksyn lehtiä haravoidessa
tai niiden päällä astellessa
toivottelen mukavaa päivän jatkoa, aivan kaikille t.tulenlieskat
Sähköpostissa ei viestiä ,
yhtään, missähän lienevät,
kaikki rakkahat.
Mutta tähän ei jäädä,
tilaan tukalaan.
Taustalla soipi.
Muistokonsertti
Haydnista.
Siitä se sielu saapi
ravinnon runsaimman.
Cono suria tilkkanen,
tahi sitten ei.
Yhtäkaikki olo, ihanaa.
Jalkarätin kokoisia
lumihiutaleita
taivahalta satelee
puut se kaikki peittelee
maassa heti sulanee.
Syystalvi pimeää
huurteisia aamuja
pakkasöitä
harmaita päiviä.
Valkoista lunta
haaveissa valo
joulunjälkeen
kirkas kevät
lämmittää
jos luoja suo
päivien jatkuntaa.
Siitä on kauan aikaa,
kun tänne kirjoittelin.
Nyt tänne piipahdin,
näin Tulenlieskankin
takaisin saapuneen
etelän terveisineen.
Vielä hän nähdä voi
syksyiset värit, oi!
Ei vielä myrsky mylvien
vienyt lehtiä puiden,
värit niin yltäkylläiset
täyttävät metsän siimekset.
Ensi kerran huomasin,
kuten aina syksyisin.
Pikkulinnut palasivat,
ilokseni sirkuttivat.
Talitintit kisailivat,
myöskin rastaat palasivat.
Elämä nyt palaa uomiin
noihin joka talvisiin.
Ruokaa aina lintusille
sekä myöskin oraville
vietävä on päivittäin,
ovathan ne seuranain.
Haa-huilijaa onnitellen,
tässä hieman myöhästellen.
Tulenlieskan toivottelen
tervetulleeks`laususkelen.
Kaikille myös terveiset
sekä Hyvän yön toivotukset.
Ystäväni tuumasi päivänä muutamana
kaikesta mukavasta on niin kauan aikaa
ainakin 30 vuotta
sanoin älähän suotta
kyllä me vieläkin keksitään jotain kivaa.
Puista lehdet kohta karisseet
monet linnut pois jo lennelleet
runonurkan väkikin on kadonnut
kuka minnekin on joutunut
eipä laulut enää luista
kukaan runolla ei muista
syksyn ankeusko voittanut on
ei kai jäädä ihan unhohon?
Iloisesti kiitos kun, saan kanssanne olla,
kivaa keksimistä paljonkin meillä ois.
Pikkujoulun aika jo kotikartanolla
pois niistä eihän olla vois.
Runoilla hauskoista juhlista entisistä
kutsuista nykyajan uusista.
Ruonoja pukeista mennehistä
tai vaikkapa joulun ruuista.
Oikeassa petteri lienee
entiset vuodet poistuvat
uudet mukavaa tiennee
kivat jutut yhä toistuvat.
Runot kivat mukavat
ehkä myös hieman tukalat
mukaan mahtuu yhä
on arki taikka pyhä.
aivan joka heppu
vaikka olis tyhjä reppu
ei enää eväänmurenta
on turhaa siinä purenta
mitä siinä yöllä syökään
eihän siinä kestä vyökään
tarkoitushan oli laihtua
eri asia on kuihtua
aamulla jo keitä puuroa
muista syödä myös kuitua
hörpi välillä myös huitua.
Hiljainen on aika tää
mikä kumma herättää?
Käänsin kyljen käänsin pään
en saa unta ensinkään,
Kunhan tässä runon teen
sitten vuoteelleni meen,
lasken vaikka kymmeneen
uudelleen ja uudelleen.
Tyyny tuttu pehmoinen,
peite kevyt lömpöinen
enää tässä istu en
menen maahan unien
h a u k o t e l l e n!
vaikken ole sirkku
melkein olen sinkku
pirteänä heräilen
kuten pieni peipponen
aamukahvit keittelen
lehteäkin lukaisen
pian on tehty aamutoimet
päälle heitelty on loimet
mikäs siinä; ulos vaan
jos ei muuta , niin shoppailemaan
Kuljimme kujia
iloisten ihmisten.
Tyttöset narua hyppi
pojat palloa potki.
Nuoripari toisiaan
halaten kulki.
Pihoissaan aikuiset
kahvia nautti
naapureiden kanssa.
Vanhukset keskusteli
menneistä,
ihmetellen nykyaikaa.
Seurassasi tuon
kaiken huomasin
ja iloitsin.
miten täällä voijaan
onko olo oivallinen
vaiko vaivainen valitat
kolottaako kinttujasi
poltteleeko polviasi
tuskitteletko tuskiasi
pillerit on monenlaiset
monellakin doseteissaan
lieneekö niistä apua
poltteluihin, pistelyihin
vihlovihin viiltelyihin?
Ei minulla mitään hätiä
kunhan loruilen joutessani
joutavia jaakailen
itsekseni vain aattelen
että meitä on moneksi
monen taakan kantajiksi
kunpa osaisi iloita
kun ei mistään kolota
kun jalka vielä hyvin nousee
kun pollakin jotenkin säteilee
vaikkei muuta kuin loruja
hyvä kun edes niitäkin.
uusia juttuja keksi
kun ovat ruvenneet
vanhoja kaivelemaan
tämän päivän viihdykkeeksi
monen vuoden takaiset
jutut kaukaiset
tuolla nousee pintaan
mihinkähän hintaan
naurun aiheen siitä saa
jotain ehkä harmittaa
vaan ei käydä suremaan
kukin taaplaa tavallaan.
Ei toki syytä suruun.
Katse kääntyy jouluun.
Vanhoja ei muistella,
ei ikäviä kaivella.
Antaa surra hevosen,
se on suuripäinen.
Me vain täällä iloiten
sanat pannaan riemuiten
peräkanaa kulkemaan,
jutut seuraa toisiaan.
Paha on tyhjästä
näitä juttuja nyhjästä.
Siispä taas lopetan
ja Hyv`yötä toivotan!
omat huolet
otinhan siskolta puolet
hänen taakkansa jaan
itse voimia muilta saan.
Tämä sattumien summa
on kyllä joskus kumma,
mutta elämä jatkuu,
vaikka sisimpään sattuu.
Joskus elon tiellä
saa kukin itkua niellä.
Onnen pienet murut
peittää alleen surut.
Ystävien sanat monet
avasivat jälleen ovet
tulla raikkaan tuulen
piristynkin, luulen.
Ystävien tuki suuri
kuin vahva muuri
korjaa monet haavat.
Kiitokseni saavat.
Iltaa ja yötä
yksin valvon
iltaohjelma
telkkarista
ei mitään
kiinnostavaa.
Ratiota kuulen
sanat vain
tuntemattomat
hiljasesti kuuluu
unettavasti.
Yksinäisen
tuutulauluna.
yksinäistä viettää iltaa
yksin haukkaa iltapalaa
yksin sänkyyn köllähtää
Aika mukavia sentään
onhan meillä toisemme
sinua nyt aattelen
peiton ylle laittelen
tukkasikin silitän
suukon annan lämpimän
aamulla taas tavataan
sitten ihan halataan.
Vietän tässä iltaani,
laitan tähän juttujani.
Minä yksin yläkerrassa,
tuo ukkoin alakerrassa.
BB häntä kiinnostaa,
minua ei ollenkaan.
Tämä paljon mukavampaa
teitä tulla "katsomaan".
Alkaakin jo raukaista,
ei liene liian aikaista
laittautua petille,
siitä sitten untenmaille.
En jätä teille sanomatta,
Hyvää Yötä toivottamatta.
Yönne rauhaisa olkoon,
kauniita unia tuokoon!
Yö voittaa illan
hiipii aamu hiljalleen
tuo uuden päivän.
Aamussa tässä
ja elämässä
on aina uutta
ihanuutta.
Jos itkit illan
kuu teki sillan
yön yli aamuun
puki ilon kaapuun.
Yö silmät sulki
unikuvissa kulki
kaikki kivat retket
eilispäivän hetket.
Hellät sanat kuulin
ne uneksi luulin,
luin uudestaan
hänen sanojaan.
Yksin yössä on
moni onneton.
Miksi turhaan suru.
Moni onnen muru
kulkee ohi silloin
kun mökötät illoin.
Yksinäisyys on
ihan korvaamaton,
kun sen hallitsee
ja itse valitsee.
Saat tulla ja mennä
nuku, tai lennä
elää halunsa mukaan.
Ei motkota kukaan.
Näin unta
etten löytänyt
pientäkään paperinpalaa
kun mieleeni nousi runoja
runo, runon perään
tiesin , että ne unohtuvat
kun en voinut kirjoittaa.
Niin siinä sitten kävikin.
Tauon paikka
istun vaikka
kiire olis vielä
kahvin ehdin niellä.
Treffit altaalla
veden partaalla
juostaan vedessä
hiki nenässä.
Hän selaa taas
mustaa laatikkoa
valokuvia
kirjeitä
runoja
irtolappusia
sieltä ja täältä
hän "siivoaa"
heittää pois turhaa.
Laittaa takaisin
kaikki.
Ei mitään turhaa.
Elämänsä aarteita
musta laatikko
pullollaan.
Ruhtinas Oblomovi
paperia halusi kirjoittaaksseen
palvelija löysi yöpöydän päältä palan vain
pölysuojana oli päällä vesilasin.
Niin rempallaan ei liene talous onkkeliksen
vaan painajainen pahanlainen
runot parhaat meni hukkaan
mutta surra ei kannattanutkaan
saithan lahjaksi täältä monta runoa.
Jonain päivänä kyllä Oblomovia muistutankin
kun laiskana vain olla tahtoisin
ja mietiskelisin
kuten hänkin
teki varmaan
päivän harmaan varsinkin
kuten hän
viettää tahtoisin
vaan ei palvelijaa mulla
joka heti tahtois tulla
palvelemaan rouvaansa
heti kutsun kuultuansa.
Siis mun pakko on vaan
itse alkaa siivoamaan
mutta senkin teen sitten vasta
kun lakkaan runoilemasta.
On siis muitakin
vähän laiskanlaisia kuin minäkin
jonain päivänä en tikkua ristiin laita
vaikka ois pestävänä likainen paita
voin sohvalla maata ja lukea
eihän siinä tarvitse ees pukea
päällensä paitaa.
ja avanut kotini ovet, hän tarjota sai nyt vuorostaan aterian ja voih!
Hän on curdi ja ravintoloitsija, ja cuscus vokkipannu sulatti minut nauttimaan illan kynttilöistä ja
charmistaan. Olen käynyt syömässä ravintolassaan aiemmin, nyt vasta on hän minut huomannut kun yksin tulin.
Pari kuukautta on tapaamisia ollut, ja tänään oli ilta jolloin astuin uuteen kauteen elämässäni.
Nyt hehkun vielä ja iloitsen, mikä naista palvova etelän mies ! Kaksi poikaansa on Suomessa, yksi asuu kotonaan, joten minun kotini on tapaamispaikkamme. Ihanat kiharat hiukset 67 v, mutta näyttää vanhemmalta :D Puhuu suomea murtaen söpösti niin täynnä charmia.
Silti olen realisti, en halua sitoutua, enkä tiedä rakastanko, olen vain hurmaantunut. Koen heränneeni!!!
Hah hah haa kun naurattaa
tuo haaveellinen juttu
kirjoittajakin taitaa olla
kaikkien meidän tuttu.
Vaan mikään ei suomalaista miestä voita
riittäähän lirkuttelijoita noita.
kotiranoilla muisteloissa.
lokit hyvästelin,sekä riihikalliot,
en,en ole surullinen.
Ihanaista uutta tuulta haistan,
se mukaan saa jopa uudet pilkkiavannotkin,
Kyllä täytyy myöntää,
kauppahallista ensimmäisen saaliin hain.
Kaikki meidän perhe olemme löytäneet kurkihirren,
jonka alle astuimme,tullen mennen.
Ihanat on naapurit ja olis kuin
kotiin tullut taas kiertolainen,
hesassa syntynyt pakolainen,
sodanjaloista..
Amadeus etelään muutit kai
muuttolintusen lailla
ehkä et ihan huolia vailla
sodanjaloissa syntyneet
kovin muuttamaan tottuneet.
Unet himmeät aamu jo vei
päivän ovi on raollaan
puut pihallain nyökytellen
mulle huomenta toivottaa.
Valo välähtelee vaahterain välistä.
Päivä uusi alkamassa taas
lehdet keltaisena katsokaas,
luonto kauniina on väreineen
pian ulos ihailemaan meen.
Tuolla orava jo uutterana niin
peittää herkkua maan uumeniin
Hapsut matostani poissa on
pesään kantanut tuo onneton.
Lumikkokin vieraillut on tässä
tutkii terassia hämärässä.
Tintit löytäneet ulkolyhdyn
lianneet sen, pesemään nyt ryhdyn!
kuusisataa asunnotonta,
aivan luonnotonta.
Samalla aikaa vaalituet tapetilla,
ja ihmislapsi asuu siltojen alla.
Tunnelia tänne kiivaasi puuhataan,
rahaa on ja juna kulkee..
Yönsyli asunnottoman
syliinsä sulkee