Mää oli taas lenkkisaunas
niinko ain tiistaisi,
ko se lämmitettää
yhteishenke luamiseks.
Ny meil oli viaraileva tähti.
Yks miäs kysy muilt luppaa,
et voiks hän tuar tyttäres;
hoito-onkelmii tai jottai.
Tiätysti kaikki suastu.
Ko ei ol nähtykää
nuarii neitokaisii
saunas pitkii aikoihi.
Sit tää likka, 3 v. tuli
ja valtas estaari.
Katteli kaikkii tarkasti
ja kerto arkailemat huamios.
Munki eressäni
se seiso vähä aikaa
ja anto lausuntos:
Su tukkas o erilai ko isä.
Mää totesi yhre asia:
naiset o erilaisii
piänest pittäi.
Ne näkkee olennaise.
niinko ain tiistaisi,
ko se lämmitettää
yhteishenke luamiseks.
Ny meil oli viaraileva tähti.
Yks miäs kysy muilt luppaa,
et voiks hän tuar tyttäres;
hoito-onkelmii tai jottai.
Tiätysti kaikki suastu.
Ko ei ol nähtykää
nuarii neitokaisii
saunas pitkii aikoihi.
Sit tää likka, 3 v. tuli
ja valtas estaari.
Katteli kaikkii tarkasti
ja kerto arkailemat huamios.
Munki eressäni
se seiso vähä aikaa
ja anto lausuntos:
Su tukkas o erilai ko isä.
Mää totesi yhre asia:
naiset o erilaisii
piänest pittäi.
Ne näkkee olennaise.
Vastaukset 15
Vanhimmat
jos kuulet naapureiden valittavan huomenna yöllä kuuluneesta naurusta, syyllinen olen minä. Nauran vielä unissanikin runosi loppua, niin hersyvä oli runosi loppu. Miten hienotunteinen tämä neitokainen olikaan ihaillessaan kaljuasi.
Kommenttisi oli hauska, kuten runon luonteeseen sopiikin, mutta mistä ihmeestä kuvittelet tytön kommentin liittyvän hiusten vähyyteen, hänhän puhui vain kampauksen erilaisuudesta. Mutta olkoon. Kaikenlaiset kommentit sallitaan ja humoristisissa runoissa vielä vähän enemmän. Ja kiitos viestistäsi!
kyl see vaa niin o,
et naine o naine aina vaa iha piänest
pitäe. Kolme vuatiaski, ajatel - pist ny
tommottis merkil.
' Su tukkas o erilai ko isä '
Hää olisis kamala tarkkasilmäne ja nii viähättävä
varmaa siin miäsjoukos, pikkune flikka.
Ai että mää taas tykästysi tähä murtteses ja Su
ajatusmaailmas. Kuim paljo tää toika iloo mu aamuu -
kiitos Ystäväni ja iloa paljo Su päivääs.
Juu, mää luule kans, et kolmivuatias likka o jo tiatone näist kaneus- vaatekysymyksist iha erilai ko samaikäne poika. Ja kui tarkkoi huamioi he tekkee; aikuset ei ymmär sitä. Parempaa päivää sinul kans!
Siinä olikin lahjomaton tuomari teillä *nauraa*
Runo kulkee sujuvasti, lause seuraa toistansa luonnollisena - mikä saunarunoon hyvin sopiikin !
Tykkään minä
Erilaisia runomuotoja kokeilleena, minustakin on tuntunut siltä, että tällaisessa "saunarunossa" luonnollinen puheenomaisuus ja vielä murre on ehkä omiaan. Ainakaan oma taitoni ei riitä tässä yhteydessä mihinkään juhlallisempaan tai edes mitalliseen muotoiluun. Ehkäpä sinä olet huomannut jotain samaa. Vaikken sano etteikö murteella voisi kirjoittaa vakavasta asiasta, vaikeampaa vain.
Mukava, kun luit ja kommentoit! Itse taidan olla liian laiska tai jotain.
joten virheprosentti saattaa olla vähintään 40 prosentin luokkaa. Käsittää siis ja ainostaan vain murre- ja kirjoitusvirheet. Ei muuta.
No siinähän sie näit, ett’ jo naisealut
ossaa suoraa sannoo mitä ne aattellee
Ja niihä se pittää ollakii. Poikaset ku tahtoo
vaa pyöritell niit aatoksi iha omass’ päässää
Mutt se o miust kumma homma, ett’ sitt ku
kasvetaa aikuismittoihi, niin tilanne kääntyy
iha päälaellee
Toki naiset ossaa eellee räplättää ja tarkkasilmäisii
huomioit tehä
Mutt’ ukot ne kaikk’ kunnian kuiteski lopupeliss’
pokkaa. Ne ku o näet oppina suusa vihoviimestää
avvaamaa
Kiel o liukas ja puhe pulppuu, ol siin sit järkee
tai ei. Työelämäss’ ainaskii
Mutt’ kyll’ mie toisaalt’ mont’ riikikukkoo tiiän,
joitte pyrstösulat sitt’ kotioloiss’ asettuu taas ihan aloillee
Ettei iha vaa jo maata viiltelis’
Tilanne kait kohentus, jos se riikikukko muuttuskii
niis’ kotioloiskii vähä sellaseks ku tuo pien tyttö tuoll’
saunass’
Tekis huomioitaa siit naisestaa, joka siell jaloiss’
pyörii, mutt’ sielläkkii kaike koossaa pittää. Eli
loppupeliss’ vähä samall’ tavall’ ku työelämäskii
No, miu o nyt kyll’ parast lähtee sinne saunaa
Iha vaa unelmoimaa ja lihaksii rentouttaa
Jaksaa sitt’ taas näit riikikukkoi kuunnella ja
pittää kait niitä vähä katellakkii, sivusilmäll’ vaa!
Mitäpä sitä osaisi sanoa pitkään vastausrunoosi, paitsi kiittää kauniisti. - Tai ehkä sen verran, että se suoraan sanomisen taito ja oikeus taitaa nykyään olla naissukupuolen yksinoikeus, mitä siis tulee toiseen sukupuoleen. Omaa sukupuoltaan saavat vapaasti arvostella myös miehet.
Siis, tarkoitatko että yksinomaan naisella on oikeus arvostella miestä, ja mies saa yksinomaan arvostella vain toista miestä?
Jos näin tarkoitat niin miksi?
Ps. Pitänee myös kuitenkin muistaa sekin seikka, että naiset ne vasta arvostelevatkin toisiaan. Arvostelu perustunee kuitenkin enempi ulkoisiin seikkoihin?
Ps.Ps. Sinun runossasi ilmeni se lapsen 'viattomuus' ja luonnollisuus mitoissaan. Mitoissa, joka aikuistumisen myötä katoaa, valitettavasti.
Siitä eri sukupuolten luvasta arvostella/ arvioida toista, niin eiköhän se juuri niin mene; vrt tapaus Kiesi. Vastaava naisen suusta olisi niin tavanomaista puhetta ettei aiheuttaisi mitään, erosta puhumattakaan?
Niin naiset kyllä saavat arvostella toisiaan, se on selvä.
Pieni lapsi puhuu totta, ilman mielistelyä tai pelkoa. Se on viehättävää - ja pelottavaa.
Niinpä, totuus lausutaan aina lapsen sanoin! Ja nämä nimenomaiset lausunnot ne vasta laittaakin aikuisen koville.
Ja jos pelottaa, niin mitähän tämä 'oire' sitten saattanee ilmentää? Sorry, kun muutoinkin olematon runosuoneni on tyystin tukossa, mutta kait tätä asiaa muutoinkin pohtia? En tiedä?
Joku viisas on sanont’, ett’ pitäs
osata ain olla vaa myönteine
Tätä kautt’ sitt’ muka hyvvää elämää
rakennettaa, iha ku itestää
Ja miehä en tännää kyll’ tätä soopa
iha hevill’ usko
Katos ku tekisi miel’ vaa huutaa ja
meuhkata. Jopa vaikk’ lattiall sylkee tai
viel' parempaa
Jottai lasin läpi heittää, jottai mikä
lentäs’ kavulle ast’
Nää temput ku saattas näet vapauttaa iha
oikeesti elämää, sillai insipiroivast’
Ja terveyvellekki tää ois takuuvarmast’
nasta juttu
Jos mie nyt nauttisinkii täst’ loppupäiväst
näill’ iha omill’ kotikonsteill?
Puran kaikk’ sisäiset ongelmat ja raivaan
täll viisii tiet’ koht’ parempaa huomist’
Ja ku mie sitt’ vähitelle toivun täst’
mielenrytäkäst’, nii sitt’ mie oon taas
ilosell’ pääll’
Ja kenties mie sitt’ saan kaiken sen, mitä mie
elämält’ taas tillaan!
Tää tillaus kyll’ eeltää, ett’ mie ens’ rauhotun
ja toinnun näist’ tän päiväsist’ vastoikäymisist’!
Ps. Mie taiankin mennä täst’ taas sinne saunaa rentoutummaa!
ja toivottavasti sauna on tehnyt tehtävänsä ja palauttanut mielenrauhan.
Mitä tulee siihen astioitten ja esineitten heittelyn tehoon samassa tarkoituksessa, en henkilökohtaisesti oikein usko, tosin en ole kokeillut, mutta jos se sinulla tehoaa, ehdottaisin seuraavaa esivalmistelua. Siskoltani kuulin, että joku hänen tuntemansa naisihminen säästi kaikki korvattomat, särölle menneet tai muuten vialliset talouskapineet tiettyyn keittiön kaappiin. Kun sitten tuli se purkauksen tarve, isännän suhteen tai ihan muuten vaan, nämä säästetyt astiat saivat niille suunnitellun kohtalon, pitkin keittiön seiniä ja lattiaa.
taasen menikään, jos viina tai sauna tai terva ei auta...? Sauna auttoi! Muka tähtisilmä, no ei ainakaan enää salamoi!
Tuo varastointiohjeesi, eipäs ole tullutkaan mieleeni. Tosin, kukas sen jälkisotkun sitten siivoaa, vai voiskos se siivouskin osaltaan toimia niin sanottuna kakkos-/korvaavana vaiheena?
Ja tuo terva -terapiakin? Pitääkö siinä ensin pyöriä tervan seassa ja sitten taasen ne jälkensä siivota?
Eli pelkkää terapiaa koko eläminen. Ja eikus valmiina uusiin 'taistoihin'!
Nää työpäivät kun on tahtont’ täll’ viikoll’
virruu iha mahottomiks,’ nii joka päivä pittää
tänne saunaan mennä rentoutummaan
Mutt’ tätä kautta mie sitt’ kait yhen
havainnonkii tein, ihan itestäin vaan
Miu ihoha alkaa ryppyilee, jaloistakii
Ei nyt iha kovall’ rypyll’, mutt’ joku
kimmosuus kait alkaa kuiteskin kaikota
Ja tuo pesuhuoneen peili, ei jätä mittää
arvailun varraan. Meinaan tän pötsinikään
suhteen
Pitäsköhän alkaa olla iha oikeesti huolissaan?
En tiää, kyllähä mie tän lärvin joka
aamu yritän kuntoon laittaa ja hiuksetkiin
Mutt’ täst’ huolimatta?
Onhan noit’ rasvoi tarjoll’ vaikk’ kuinka
paljon, joka lähtöön ja joka kohtaan
Vähän kyll’ arveluttaa?
Kaikkiha myö vanhoiks' tullaan, jossain
vaihees viimeistään. Niin kaikk’ kuuluisuuvet kuin
myö tavalliset tallaajatkin
Ja nyt mie taas muistankin kun muori
aikanaa tokas, ett’ älä sie siihen peiliin tuijota
Mie jos oon siulle letit laittant’, niin niitä
ei tartte peilist’ ennää kahtoo
Peili ei mittää muuta näytä kuin just’ sen
mitä sie sielt’ haluaist’ nähä
Joten kait miun täytyy tuo yks’ turhanpäiten
seinällä roikkuva peilikin poiriipasta
Saanpahan sitt’ ihan rauhass’ rentoutuu, ees
saunassa!
Ps. Minä en kyllä tarkistanut sieltä peilistä aikanaan
muuta kuin sen, että niiden lettinauhojen väri oli ja pysyi
sinisenä!