Siitä on jo reilu 3 vuotta, kun minut raiskattiin. Olin tuolloin 17-vuotias ja rakastunut tekijään, joka oli 19-vuotias. Olimme tapailleet hetken kun hän pyysi minut kotiinsa katsomaan elokuvia. En ollut ikinä kuitenkaan harrastanut seksiä, joten pyysin tekijää lopettamaan kun hän alkoi kosketella minua enemmän kuin mihin koin olevani valmis. Mies ei kuitenkaan lopettanut, vaan raiskasi minut, vaikka itkin ja pyysin häntä lopettamaan. Ei varsinaisesti sellainen tapa miten olisin halunnut neitsyyteni menettää... Lopuksi hän vielä pahoinpiteli minut ja uhkaili väkivallalla jos olisin kertonut jollekin. Empä sitten uskaltanutkaan kertoa tapahtuneesta kenellekään, paitsi nykyiselle poikaystävälleni mainitsin asiasta vuosi sitten kun tapahtuneesta oli kulunut jo 2 vuotta. Hän ymmärsi ja tuki minua, mutta sen jälkeen emme ole ottaneet asiaa esille.
Nyt minusta tuntuu etten pääse asiasta yli ja näen painajaisia tapahtuneesta melkein joka yö. Tämä voi johtua osaksi juuri siitä etten oikeastaan ole puhunut siitä ikinä. Minusta tuntuu kuitenkin tyhmältä puhua asiasta enää kellekään, kun kyseessä on niin vanha juttu. Kaikki pitäisivät minua idioottina kun vieläkin jaksan itkeä 3 vuoden takaisten tapahtumien takia. Ajattelin että asia unohtuisi ajan myötä, mutta tästä on jo 3 vuotta enkä enää jaksa kärsiä ja nähdä painajaisia. Miten voin ikinä päästä asiasta yli vai joudunko vaan hyväksymään asian?
Nyt minusta tuntuu etten pääse asiasta yli ja näen painajaisia tapahtuneesta melkein joka yö. Tämä voi johtua osaksi juuri siitä etten oikeastaan ole puhunut siitä ikinä. Minusta tuntuu kuitenkin tyhmältä puhua asiasta enää kellekään, kun kyseessä on niin vanha juttu. Kaikki pitäisivät minua idioottina kun vieläkin jaksan itkeä 3 vuoden takaisten tapahtumien takia. Ajattelin että asia unohtuisi ajan myötä, mutta tästä on jo 3 vuotta enkä enää jaksa kärsiä ja nähdä painajaisia. Miten voin ikinä päästä asiasta yli vai joudunko vaan hyväksymään asian?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Eihän tuossa mitään tyhmää ole että itket 3 vuoden takaisia asioita. Itse olen sitä mieltä että sinun kannattaa itkeä jos se sinusta pahalta tuntuu, ja myös suosittelen että juttele jonkun ystäväsi kanssa asiasta, kyllähän nuo ystävät sinua ymmärtävät jos ovat ystäviä ja tukevat sinua.
Ja kannataa puida asia onkunkanssa tosiaan läpi eikä vain haudata sitä sisällesi.
Mistä päin maailmaa näitä sekopätä riittää? En ole ikinä kuullut kenenkään tekevän vastaavaa mutta täällä lähes jokatoinen viesti on samantyylinen, mistä päin olet?
Hei kiitti tuesta. Joo, kai tässä pitäisi rohkaistua ja yrittää jolleki puhua.. Se on vaa nii vaikeaa. Ja joku kyseli että mistä olen kotoisin. Olen aika pieneltä paikkakunnalta itäsuomessa.. Mutta eiköhän tämmöistä tapahdu kaikkialla..?
Kolme vuotta ei ole ollenkaan pitkä aika näissä rikoksossa. Olenpa melkein varma, että rikos ei ole vielä vanhentunut. Meinaatko tehdä rikosilmoituksen?
Hei taas!
En todellakaan aio tehdä rikosilmoitusta. Eihän sitä pysty enää edes todistamaan, ei kukaan minua uskoisi. Enkä edes usko että pystyisin asiasta kertomaan poliisille. Minua sitäpaitsi pelottaa mitä siitä seuraisi jos tekijä saisi tietää että olen ilmiantanut hänet.
Minulle on sattunut hieman samantyylinen asia kuin sinulle erittäin monia vuosia sitten. Minä tiedän järjellä, että aviomieheni tietää, että en ollut tapaukseen syyllinen, enkä voinut sille mitään. Kuitenkin minulla on ahdistus, että se äijä jotenkin pilasi minun hyvämoraalisen elämän (en ole ikinä harrastanut yhdenyönjuttuja, enkä muita vastaavia). Vaikka kyllähän minä järjellä ymmärrän, että tällä ei ollut mitään tekemistä minkään yhdenyön jutun kanssa.
Puhun melkein päivittäin asiasta aviomiehelleni. Haluan aina kuulla samat sanat, että minä en voinut tapaukselle mitään, eikä se minua mitenkään huonontanut. Ärsyttävää, kun järki ja tunteet sanovat ihan toista.
Minkälaisia ajatuksia sinun tapaus sinussa herättää? Onko se vaikuttanut esimerkiksi sinun myöhempään seksuaalisuuteen jotenkin?
Uskon kyllä että se vaikuttaa minunkin elämään ja toimintaan, vaikka koitankin asiaa peitellä ja kieltää. Sana ´raiskattu´han tarkoittaa alunperin pilattua, ja siltä minusta totisesti tuntuu. Olen ällöttävä ja likainen. En myöskään voi antaa anteeksi itselleni sitä, että luotin tähän kyseiseen mieheen. Oma vika. Toisaalta järki sanoo, etten olisi voinut tietää millainen mies pohjimmiltaan on. Lisäksi olen loputtoman pelokas ja säikky, en uskalla kävellä missään yksin illalla ja säikähdän heti jos vaikka poikaystäväni vähän korottaa ääntään.
Seksuaalisuuteen se vaikuttaa myös. Itsetuntoni laski pohjalukemiin tapauksen jälkeen, pukeuduinkin aluksi pelkkiin säkkimäisiin vaatteisiin ettei kukaan näkisi vartaloani. Huonolla itsetunnolla on mielestäni suuri vaikutus seksuaalisuuteeni, en ikinä tunne itseäni seksikkääksi vaikka poikaystäväni mitä sanoisi. Nautin kyllä seksistä kultani kanssa mutta usein sen aikana mieleeni tulee vanhoja ikäviä muistoja, etenkin jos en näe rakkaani kasvoja tai jos hän vaikuttaa liian himokkaalta, jonka tulkitsen aggressiivisuudeksi. Vaikea selittää, mutta näin se vain on. Kaipa tämän asian kanssa pitää opetella elämään.
Tarkoittaako raiskattu tosiaan sanaa pilattu? Aika järkyttävää, mutta siltä se myös minusta tuntuu. Onko sulla ollut muita seksikokemuksia ennen poikaystävääsi? Minä olen kerennyt seurustelemaan aika monen kanssa ennen aviomiestäni.
Onko sinulla ikinä sellainen olo, että poikakaverisi ajattelee, että sinä olet jotenkin pilattu? Se on tosi ahdistavaa, kun musta tuntuu jotenkin siltä, että aviomieheni ajattelee niin, vaikka tiedän sen järjellä, että mieheni ei todellakaan ajattele niin. Tästä asiasta haluan kuulla häneltä varmistuksen melkein joka päivä.
Tuntuu jotenkin niin epäoikeudenmukaiselta, että vaikka olen elänyt riittävän hyvän elämän, niin sitten joku tuollainen paska pilaa minut. Sen vain pitäisi tuntea, minkä jo järjelläkin tietää, että sehän ei tietenkään ole totta.
Tuntuuko sinusta epäoikenmukaiselta, että raiskaajasi ei saa rangaistusta? Minusta tuntuu siltä oman tapaukseni johdosta?
Oletko koskaan ajatellut, miten ahdistavaa toi sun jatkuva hyväksynnän tivaaminen voi miehesi mielestä olla? Eikö riitä, että hän on kertonut jo sinulle, ettei tapahtunut tee sinusta huonompaa hänen silmissään? Ajatteletko, ettei tuollainen tapahtuma satuta miestäsi ollenkaan? Vaikka ette olleetkaan yhdessä kun sinut on raiskattu, uskon miehesi tuntevan itsensä melko voimattomaksi kun ei ole voinut tuota tekoa estää, tai ettei ole aina ollut suojelemassa sinua. Oma tyttöystäväni yritettiin raiskata toissa kesänä hänen ollessa illalla matkalla kaveriltaan kotiin. Kun näin hänet kotiovella itkuisena ja syvästi järkyttyneenä, minusta tuntui valtavan pahalta. Toisaalta olisin halunnut lähteä etsimään sen limanuljaskan, mutta toisaalta tunsin itseni äärimmäisen heikoksi ja riittämättömäksi, koska en ollut hänen mukanaan kun tuo tapahtui. En usko että kyseinen mies olisi mitään yrittänyt jos olisimme olleet kaksin, mutta toisaalta tiedän, etten voi seurata tyttöystävääni kaikkialle vain suojellakseni häntä. Haluaisin sinun vain ymmärtävän, että oman naisen raiskaus/ sen yritys tuntuu miehestä ihan käsittämättömän pahalle. Onko sinusta oikein, että muistutat miestäsi päivittäin tapahtuneesta, sillä kyllä miehilläkin on tunteet? En halua mitenkään syyllistää sinua itse tapahtumasta, mutta minusta on aika itsekästä että kaivat menneisyyden haamun päivittäin esille ja anelet mieheltäsi hyväksyntää. Kyllä hän sinut hyväksyy ja rakastaa juuri sellaisena kuin olet. Mutta kuka tietää, ehkä jos jankutat samaa asiaa liian pitkään, hän oikeasti alkaa ajattelemaan sen mallin mukaisesti, mitä itse hänelle tuputat.
Sairastan pakko-oireista häiriötä, sen takia joudun tivaamaan mieheltäni hyväksyntää. Eli pakkoajatukseni tapauksesta ei jätä minua rauhaan. Minulla on onneksi mielialalääkitys.
Maksat jollekkin koville tekijöille ja ne hakkaavat ja raiskaavat sen miehen joka sinut ottiväkisin niin se voi helpottaa.
Itsehän en usko että väkivaltaan kannattaa vastata samalla mitalla. Muuten ihan hyvä idea :D
Ymmärrän oikein hyvin, ettet pysty unohtamaan. Itse olen kokenut samakaltaisia asioita useamman kerran. Kauan yritin unohtaa, mutta jossain vaiheessa muistot tulivat liian raskaaksi. Kaikki mikä liittyy seksiin tai väkivaltaan muistuttaa tapahtumista. Tein rikosilmoituksen kun tapahtumasta oli kulunut yli vuosi ja asiaa tutkitaan edelleen. Tapahtumat ovat tuhonneet monta asiaa elämässäni ja nykyään olen psyykkisesti aivan rikki. Olen ollut useammin kuin kerran psykiatrisella osastolla ja itsemurha pyörii päässä päivittäin. En väitä, että raiskaus olisi ainoa asia, joka tähän on johtanut, mutta suurin yksittäinen tekijä se on. Ennen koin olevani täysin vastuussa tapahtuneesta, enkä edes ajatellut voivani tehdä rikosilmoitusta, kun kuitenkin kaikki olis syytäni. Pikkuhiljaa olen oppinut edes sen, etten voinut tapahtumille mitään. Minulle oli annettu salaa jonkinlaisia `tyrmäystippoja` ja miten minä, pieni nuori tyttö olisin voinut huumattuna taistella useampaa aikuista miestä vastaan?
En todellakaan tiedä mikä auttisi sinua pääsemään yli tapahtuneesta, kun en itsekään tunnu pääseväni, mutta sen tiedän että sinun kannattaa hakea apua. Yksin ei tarvitse selvitä, eikä se välttämättä ole edes mahdollista. Tukinainen on yksi paikka josta apua saa, mutta myös terveydenhuolto voi ohjata sinut sopivaan paikkaan. Jos vain mitenkään saat kerättyä rohkeutta mene lääkärille, terveydenhoitajalle tai muulle ammatti-ihmiselle. Kannattaa alkaa hoitaa itseään ajoissa, se on paljon helpompaa. Toivon sinulle kovasti voimia ja ettei tilanteesi koskaan pääsisi yhtä pahaksi, kuin se esimerkiksi minulla on päässyt. Ole rohkea!
Minä kärsin myös psyykkisistä ongelmista. Laittaisitko sähköpostiosoitteesi, niin voisimme kirjoitella? Minusta tuntuisi, että vertaistuki olisi tässä tilanteessa hyvä asia.
Minua hyväksikäytettiin nukkuessani. Minun on vaikea unohtaa tapahtunutta, tuntuu, että se jotenkin pilasi minut. Kirjoitit, että sinua kohtaan on tehty seksuaalirikos useamman kerran. Oletko kaikista tehnyt rikosilmoituksen? Onko tämä oikeusprosessi hidasta seksuaalirikostenkin kohdalla? Riittääkö siinä vaan sana sanaa vastaan? Vai pitääkö olla todisteita?
En ole tehnyt kaikista ilmoitusta :( Tiedän tosi tyhmää. Syyt on vielä käsittämättömämmät. Tunnen yhden tekijöistä aika hyvin, en vaan pysty tuhoamaan hänen elämäänsä. Kieroa, hän kuitenkin on tuhonnut ison osan minua elämääni. Tiedän, että jutusta tulisi muheva vankilatuomio, mutten vaan pysty tekeen ilmoitusta. Tuntemattomista tekijöistä oli paljon helpompi tehdä ilmoitus. Vielä en tiedä kuinka kauan prosessissa menee. Kesällä tein iloituksen ja edelleen tutkitaan.
On taas alkanut kuvat ja lauseet tapahtumista pyörimään enemmän päässä, kuuluisin kai taas johonkin osastolle. Itsetuhoa on taas liikaa, ranteita koitan saada auki, mutten edes siinä onnistu :( En enää jaksa tätä. Tuntuu ailtä, etten koskaan pääse yli. En vaan uskalla soittaa osastolle ja myöntää, että tarvisin apua. Please help me somehow!
Eräs mies hyväksikäytti minua nukkuessani. Silloinen poikaystäväni jätti minut mökkiin vanhan äijän kanssa. Heräsin siihen, kun mies hyväksikäytti minua. Miten sinä olet joutunut tilanteeseen, jossa sinun on käynyt näin ikävästi.
Minulle on tullut hyväksikäytöstä pakkoajatuksia. Minä en pysty unostamaan tapausta, tunnen sen johdosta jotenkin huonoksi. Mikä sinun diagnoosisi on? Minulla on lääkityksenä Anafranil ja Sertralin. Onko sinulla lääkitystä? Onko sinulla läheisiä, joille voit puhua? Minulla on onneksi aviomies.
oisko täällä jotakuta vaihtamaan sähköpostia?
Laitahan osoitteesi, niin voin kirjoitella. Voit myös kirjoitella minulle. Laitoin sähköpostiosoitteeni keskusteluketjun alkuun.
tarinasi on järkyttävä ja suosittelen, että puhut siitä jollekin, mieluiten psykologille tms. ammattiauttajalle. Poliisiin on valitettavasti turha ottaa tossakohtaa yhteyttä, koska niin valitettavaa ja väärin kuin se onkin, niin 3 vuoden takaista, sana sanaa vastaan juttua ei mikää oikeuslaitos suomessa käsittele, eikä ainakaan anna tuomiota.
ps. muista kuitenkin, että sinä et ole tehnyt mitään väärin
tämä on ehkä typerää ja lapsellista, mutta koska Suomen ns. oikeuslaitos antaa seksuaalirikoksista naurettavan pieniä tuomioita, jos kyseinen rikos tapahtuisi vaimooni/ johonkin läheiseen ihmiseen, ottaisin oikeuden omiin käsiini ja tuhoaisin kyseisen pelkuripaskahousun elämän keskiaikaisilla kidutusmenetelmillä ja ottaisin siitä tuomion hymyssä suin vastaan.
Ps. Periaatteista kannattaa pitää kiinni
Tuntuu aivan käsittömättömältä, että koet asian noin suureksi. Hänhän oli poikaystäväsi? Mikset siis voisi vain unohtaa asiaa... Itseä ei voisi vähempää kiinnostaa, jos joku nainen (vaikka rumakin) naisi minua väkisin. Okei, en halua loukata, mutta ihmettelen...
Oletko hakenut tietoa traumaperäisestä stressireaktiosta? Suosittelen kättelen etsimään tietoa trauma ja dissosiatiivisista oireista esim.traumaterapiakeskuksen sivuiltakin löytyy ihan kelpo tietoa jonka pohjalta voi sitten vähän miettiä kannattaako esim olla yhteyksissä tukinaiseen tai vastaaviin. Itselläni aktivoitui seksuaalisen hyväksikäytön traumakokemus monen vuoden takaa. Parhaillaan päällä traumaperäinen stressireaktio monien vuosien psyykkiset ongelmat. On kokeiltu vaikka mitä lääkkeitä sun muita, mutta ei se pilleri muistia pehmennä valitettavasti.. :D Toivon, että jaksaisit tarttua 'ongelmaasi' tarpeeksi ajoissa ettei tilanteen tai voinnin tarvitse kärjistyä. Voin nimittäin kokemuksesta sanoa, että tää elämä näiden kyseisten oireiden kanssa ei ole enää mitään elämää. Pakkoajatuksista sen verran, että niihin ei ole mun tapauksessa tuntunut tehoavan kuin paradoksaalisen vaikutuksen kumoaminen eli kun ne tulee niin sanotaan vaan "ei haittaa yhtää että tuli eikä haittaa vaikka tulis uudestaan" Kuulostaa ihan idioottimaiselta tied än, mutta siihen nää tuntuu nää kiellettyjen tunteiden/ajatusten häiriöt murtuvan. Itse ongelmaahan se ei poista tai traumaa, mutta tämä olikin neuvo ihan vaan sille pakkoajatukselle. Toivon, että joskus vielä löytää voimaa elää ja toipua, mutta sitä odotellessa... Ihanaa kevättä kaikille!
Oikeuttaako se tosiaan raiskauksen että kyseinen tyyppi oli poikaystäväni? Minusta se tuntuu vielä pahemmalta että joku johon luottaa ja josta pitää, tekee tuommosta. Annoin hänen sitäpaitsi hyvin selkeästi ymmärtää etten halua seksiä koska olin neitsyt ja halusin sellaisena vielä pysyä. Lisäksi tilanne pelotti minua mielettömästi koska tämä "poikaystävä" oli tilanteessa niin aggressiivinen.
Entä se pahoinpitely? Oliko sekin iha reilua koska kyse oli "poikaystävästä? Kyllä omaa naista saa vähä piestä, niinkö? Oliko reilua että mulla oli puoli naamaa mustana ja 3 kylkiluuta murtunu sen jälkeen?
Hienoa että toit mielipitees esille, mutta nyt en voi muuta sanoa ku että haista p*ska.
Äskeinen viesti oli siis tarkotettu nimimerkille 'gejghueh'
Tuo joka tollaisen hirvittävän teon on sinulle tehnyt, saa vielä rangaistuksen tuosta. Kannattaa soittaa poliisille ja kertoa tuosta kaikesta. Tuon rikoksen tekijä aika varmasti joutuu maksamaan korvauksia ja joutuu vielä vankilaan pitkäksi aikaa! En siedä kaikkia tommosia hyväksikäyttäjiä! Sellainen joka toista käyttää hyväkseen on sairas, hyvä olisi jos kaikki tommosten rikosten tekijät voitaisiin sulkea pakkohoitoon!!!
Hei!
Minun on pakko kertoa oma tarinani sillä se tulee vahvasti mieleen.
tapahtuneita on kaksi ja molemmilla kerroilla olin vahvasti humalassa.
Ensimmäinen tapahtui kun olin lähdössä kotiin baarista. Baarin ulkopuolella ulkomaalaistaustainen mies rupesi juttelemaan minulle, kerroin miehelle että olen lähdössä kotiin että minua väsyttää. Mies kuitenkin yritti saada minua lähtemään kanssaan luokseen. Sanoin että tahdon kotiin, mies kysyi että voiko hän saattaa minut. Suostuin koska ajattelin että vain niin pääsisin miehestä eroon. Matkalla kotiini, mies kuitenki muuttui täysin! Hän rupesin koskettelemaan ja halailemaan minua, kielsin miestä. Mies lopetti hetkeksi, mutta puhui hyvin seksuaalisia asioita. En tiennyt mitä tehdä muuta kun että pääsisin mahdollisimman pian kotiin. Olimme kotini pihassa kun mies rupesi taas halilemaan minua ja suutelemaan minua väkisin, tönein miestä ja käskin lopettaa. Mies ei lopettanut, pääsin jotenkin hänen otteestaan irti ja lähdin juoksemaan mies sai kuitenkin minut jälleen kiinni ja nyt hän kävi hyvin agressiiviseksi. Hän otti minua ranteista kiinni niin etten pystynyt tekemään mitään, hän suuteli minua väkisin. Minua pelotti, en tiedä miten pääsin miehen otteesta irti mutta juoksin niin lujaa kuin ikinä pääsin ja avasin kotioven. Sain oven juuri ja juuri miehen nenän edestä kiinni. Tästä tapauksesta tein rikosilmoituksen, tosin miestä ei koskaan saatu kiinni sillä hän oli joku ketä oli vaihto-oppilaana suomessa.
Toinen tapaus oli sellainen että olimme myös lähdössä ystäväni kanssa baarista kun hänen sen hetkinen heilansa soitti että menisimme hänen luokseen. En tiedä miksi me menimme sinne ja kadun sitä että lähdin sinne. Kun pääsimme miehen luokse kaverini ehti suuttua miehelle jostaikin, en muista mistä sillä olin hyvin vahvassa humalassa. Kaverini jäi nukkumaan sohvalle ja mies ilmeisesti kantoi minut hänen kanssaan nukkukmaan. Muistan vain että olin tehnyt miehelle hyvin selväksi että voin nukkua hänen vieressään mutta en mitään muuta.
Kaverini mukaan olin sanonut miehelle hyvin selvästi moneen kertaan miehelle "EI" kun hän oli minua kähminyt ja olin sanonut että minua väsyttää ja kääntänyt kyljen. Mies oli kuitenkin jatkanut niin kauan kunnes en ollut enää jaksanut sanoa mitään.
Mies oli riehtonut minulta vaatteet päältä ja tyydyttänyt itseään minussa. näin karkeasti sanottuna. tyydytyksensä jälkeen mies oli tullut pois päältäni ja ruvennut nukkumaan. Itse en muista tapahtuneesta yhtään mitään, aamulla olin aivan kauhuissani kun minulla ei ollut vaatteita päälläni ja vieressäni makasi ko. mies alasti. Kaiken tapahtuneen siis näki kaverini joka ei tehnyt edes mitään kun luuli minun olleen mukana. Ja syytti pitkään minua että miten voin tehdä kaverille näin. Vaikka en edes muistanut koko tapahtumasta oikein mitään. Tästä en ole tehnyt mitään ilmoitusta sillä en tiedä olisko tämä raiskaus vai seksuaalinen väkivalta vaikka kyllä sanoin ei.. Mutta vaikea siitä olisi mitään poliiseille kertoa kun muistikuvat olivat hyvin pieniä, melkein minun kaverini sen pitäisi kertoa mutta en jostain syystä halunnut sillä tunnen tapahtuneesta suurta häpeää. Vaikka tapahtuneesta onkin 1 ja puoli vuotta...
Syytän tapahtuneista itseäni sillä molemmilla kerroilla olin humalassa..
Ei millään pahalla mutta miksi menette kännissä miesten mukaan?
Kun naiset antavat ymmärtää mutta eivät ymmärrä antaa, niin käy noin.
Noissakin kyseessä on lähinnä väärinkäsitys. Mies kuvittelee luonnollisesti että jos ja kun menet hänen luokseen, niin silloin harrastetaan seksiä. Ei miehet halua keskustella kultivoidusti baari-illan jälkeen vaan harrastaa seksiä. On todella typerää ja naivia väittää että "en voinut tajuta että mies haluaa seksiä, vaikka itse ryyppäsin koko illan ja miestä saattamaan kotiin/menin miehen kotiin/menin nukkumaan miehen viereen "nukkumaan" jne.
Eihän pikkulapsillekaan neuvota että senkun juokset tien yli katsomatta tuleeko autoja, koska autoilijan tulee väistää!? Miksi sitten tytön/naisen pitäisi toimia yhtä järjettömästi ja sitten syyttää miestä asiasta? Sen kuka on heikompi, kannattaa oman itsensä takia olla varovainen!
Opettakaa lapsillenne ja noudattakaa itsekin seuraavia neuvoja:
Aina ennenkun ylität tien, katso tuleeko autoja, äläkä juokse päättömästi tielle!
Samoin ÄLÄ JUO ITSEÄSI HUMALAAN, ÄLÄKÄ LÄHDE KÄNNISSÄ MIEHEN MUKAAN, ÄLÄ MENE "NUKKUMAAN" TUNTEMATTOMAN MIEHEN VIEREEN, jne...
Onko teille ihan mahdotonta noudattaa näitä yksinkertaisia sääntöjä, niin ei tarvitsisi tulla tänne kertomaan "raiskaus" tarinoitaan.
Miehen pitäisi myös ymmärtää mitä sana "EI" tarkoittaa!!!
Ja onko tosiaan niin että humalaiselle naiselle saa tehdä mitä tahansa?
Ja syy on naisessa vaikka nainen on tehnyt harvinaisen selväksi ettei halua seksiä??
Ilmoita asiasta kaikille! Se on paras tapa saada tekijä vastuuseen. Tuolla tavoin voit myös työstää ahdistustasi. Häpeä on raiskaajan ei suinkaan sinun