Heippa!
Meillä on melkein 8kuinen kääpiökoira! Oppi liki sisäsiistiksi jo 4,5kk.n iässä, muutamia vahinkoja lukuunottamatta!
Ulkona pystyi pitämään ilman talutinta, ja seurasi.
Haukkuminen saatiin liki kylvettyä kokonaan pois.
Mutta sitten kaikki kellahti nurin! Irti ollessaan karkaa oitis....haukkuu joka äänelle, ja mikä inhottavinta...on alkanut taas tekemään tarpeensa sisälle!
En vahingoista välitä, mutta tuntuu, että koira tekee tahallaan kaiken sen mitä ei saisi tehdä. Ulkona ei saata tehdä mitään, mutta heti sisälle päästyä menee kakkamaan matolle tms.
Aikaisemmin koira ei kerjännyt ruokaa, ja alusta asti selväksi tehtiinkin, ettei pöydästä mitään heru. Mutta nyt ollaan röyhkeästi kerjäämässä!
Toki osaa nöyristelynkin...kun karkaa, niin kiinni saataessa ryömii nöyränä ja menee pedilleen, niin kauaksi aikaa kun annetaan lupa poistua.
Aluksi en kannattanut minkäänlaista ruummilista kuritusta, ja se ei ollut tarpeenkaan, koska koira tuntui niin äärettömän helposti oppivalta ja tottelevaiselta! Mutta nyt olen ottanut niskasta kiinni, kun on karannut ja samalla torunut.
Koira on alusta asti saanut olla sohvalla...Nyt näyttää, että on ottanut sohvasta vallan! Kun nukkuu sohvalla ja lapsistani joku tulee, niin alkaa murisemaan...ja jos liian liki menee niin saattaa jopa näykkäistä! Silloin kun alkaa näyttämään sohvan omistajan elkeitä murisemalla tai näykkimällä, niin koira on saanut lähtöpassit sohvalta. Sillä on omapaikkakin missä saisi olla aivan rauhassa!
Ja tietty lapsille on opetettu, et nukkuvaa koiraa ei saa häiritä! Mutta koiran käytöksessä en ymmärrä sitä, et sohvalla on aina liikettä, menoa ja ääntä...vähän väliä joku vaihtaa paikkaa, ja liikkuu...Miksi koira on ottanut sohvan omakseen...niin, ettei meillä ihmisillä olisi oikeutta oleskella rauhassasohvalla ja elää normaalia elämää, kun koiralla on omakin rauhallinen paikka!
Olen ajatellut, että onkohan koiralla tuossa iässä "uhmaikä" että kokeilee kaikkea mitä ei saa?? Vai onkohan tässä tehty kasvatuksessa jotain väärin?
Tuosta tarpeiden sisälle tekemisestä, ei olla koskaa edes suututtu! Ollaan vaan siivottu muina miehinä.
Ulos tehdessä ollaan kehuttu paljon ja silitelty. Alkuaikoina käytettiin makupaloja palkkioina, mutta nyt ei kauheasti enää makupaloja olla käytetty. Itse ajattelen, ettei makupalalla palkitseminen voi jatkua iäisyyksiinkään.
Samoin koira teki pissat pikkasena usein ihmisten sängylle...ja se tapa loppui..onneksi...kunnes nyt on alkanut uudestaan....Ja nyt se keljuttaa jo huomattavasti enemmän, koska pisutkin on jo isommat.
Tuota minä itse mietin, että miten reagoida kun koira karkaa...maanitteluista huolimatta ei tule kotiin...ja sitten kun laitan oven kiinni, niin usein tulee joko etu-tai takapihan ovelle pyrkien kotiin...Pitäisikö meidän vaan kiitellä koiraa kun palasi kotiin, vai torua ja komentaa omalle pedille???
Useimmiten olen kehunut, kun on itse kotia tullut, mutta jos olen sen joutunut jostain noutamaan, niin sitten olen torunut...Ja nyt tosiaan ottanut niskasta kiinni ja komentanut pedilleen.
Tämä on meidän ensimmäinen koira, joten tarvitsen neuvoja! Tavoitteena olisi kuitenkin tasapainoinen ja onnellinen koira.
Meillä on melkein 8kuinen kääpiökoira! Oppi liki sisäsiistiksi jo 4,5kk.n iässä, muutamia vahinkoja lukuunottamatta!
Ulkona pystyi pitämään ilman talutinta, ja seurasi.
Haukkuminen saatiin liki kylvettyä kokonaan pois.
Mutta sitten kaikki kellahti nurin! Irti ollessaan karkaa oitis....haukkuu joka äänelle, ja mikä inhottavinta...on alkanut taas tekemään tarpeensa sisälle!
En vahingoista välitä, mutta tuntuu, että koira tekee tahallaan kaiken sen mitä ei saisi tehdä. Ulkona ei saata tehdä mitään, mutta heti sisälle päästyä menee kakkamaan matolle tms.
Aikaisemmin koira ei kerjännyt ruokaa, ja alusta asti selväksi tehtiinkin, ettei pöydästä mitään heru. Mutta nyt ollaan röyhkeästi kerjäämässä!
Toki osaa nöyristelynkin...kun karkaa, niin kiinni saataessa ryömii nöyränä ja menee pedilleen, niin kauaksi aikaa kun annetaan lupa poistua.
Aluksi en kannattanut minkäänlaista ruummilista kuritusta, ja se ei ollut tarpeenkaan, koska koira tuntui niin äärettömän helposti oppivalta ja tottelevaiselta! Mutta nyt olen ottanut niskasta kiinni, kun on karannut ja samalla torunut.
Koira on alusta asti saanut olla sohvalla...Nyt näyttää, että on ottanut sohvasta vallan! Kun nukkuu sohvalla ja lapsistani joku tulee, niin alkaa murisemaan...ja jos liian liki menee niin saattaa jopa näykkäistä! Silloin kun alkaa näyttämään sohvan omistajan elkeitä murisemalla tai näykkimällä, niin koira on saanut lähtöpassit sohvalta. Sillä on omapaikkakin missä saisi olla aivan rauhassa!
Ja tietty lapsille on opetettu, et nukkuvaa koiraa ei saa häiritä! Mutta koiran käytöksessä en ymmärrä sitä, et sohvalla on aina liikettä, menoa ja ääntä...vähän väliä joku vaihtaa paikkaa, ja liikkuu...Miksi koira on ottanut sohvan omakseen...niin, ettei meillä ihmisillä olisi oikeutta oleskella rauhassasohvalla ja elää normaalia elämää, kun koiralla on omakin rauhallinen paikka!
Olen ajatellut, että onkohan koiralla tuossa iässä "uhmaikä" että kokeilee kaikkea mitä ei saa?? Vai onkohan tässä tehty kasvatuksessa jotain väärin?
Tuosta tarpeiden sisälle tekemisestä, ei olla koskaa edes suututtu! Ollaan vaan siivottu muina miehinä.
Ulos tehdessä ollaan kehuttu paljon ja silitelty. Alkuaikoina käytettiin makupaloja palkkioina, mutta nyt ei kauheasti enää makupaloja olla käytetty. Itse ajattelen, ettei makupalalla palkitseminen voi jatkua iäisyyksiinkään.
Samoin koira teki pissat pikkasena usein ihmisten sängylle...ja se tapa loppui..onneksi...kunnes nyt on alkanut uudestaan....Ja nyt se keljuttaa jo huomattavasti enemmän, koska pisutkin on jo isommat.
Tuota minä itse mietin, että miten reagoida kun koira karkaa...maanitteluista huolimatta ei tule kotiin...ja sitten kun laitan oven kiinni, niin usein tulee joko etu-tai takapihan ovelle pyrkien kotiin...Pitäisikö meidän vaan kiitellä koiraa kun palasi kotiin, vai torua ja komentaa omalle pedille???
Useimmiten olen kehunut, kun on itse kotia tullut, mutta jos olen sen joutunut jostain noutamaan, niin sitten olen torunut...Ja nyt tosiaan ottanut niskasta kiinni ja komentanut pedilleen.
Tämä on meidän ensimmäinen koira, joten tarvitsen neuvoja! Tavoitteena olisi kuitenkin tasapainoinen ja onnellinen koira.
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaiheessa tulee takapakkia, jatkakaa vain koulutusta, kyllä se siitä. Koiralla alkamassa yksi "uhmakausi", näitä tulee vielä muutamia. Meillä kans vapaana pito vajaa 1-v ja 1v4kk oli hankalaa, koira lähti tutustumaan kaikkeen mitä näki, mutta sitten taas yhtäkkiä pysyikin vierellä. Eli kuuluu ikään tuo, pitäähän senkin kokea eri vaiheita elämässään. Älkää vaan hermostuko, jatkakaa peruskoulutusta rauhallisesti, järjestelmällisesti niin kaikki palautuu ajan kanssa.
ikuisesti. Miten kauan ihmislapsia pitää paapoa ja opettaa, eivätkä silti opi ja usko. Koiralta odotetaan monesti älyttömyyksiä. Harvalla tulee mieleen, että opettaa ehkä väärin. Oma elekieli ei ehkä sovi omalle koiralle, vaikka itse kuinka kuvittelisi tekevän oikein. Tämä ihan yleisesti kommenttina, ei vain aloitajalle.
Nyt olen tod.väsynyt, joten pyrin nopeaan ilmaisuun.
:
Uhmaikä.
Sohva. Koira sohvanvaltaajana koska haluaa hallita tilaa, jossa juurikin muu lauma on. Oikein tehtyä, kun koira uhmissaan siirretty sohvalta pois.
Lapset. Miten lapset leikkivät koiran kanssa, ei riitä että antavat koiran nukkua ns. rauhassa. Koira saattaa pahimmillaan alkaa inhota lapsia, etenkin suuren egon omaava kääpiökoira, jos sen persoonallisuutta ei oteta huomioon ja sen perässä hihkutaan ja sitä otetaan koko ajan syliin, murrosikäisen myrskyävä tunne-elämä ei natsaudu enää vauvaksi. Lapsille juttelua aiheesta ja rauhallisempaa menoa ja koiran persoonan huomioonottoa. Lapset leikityttämään koiraa myös rakentavasti, nameja piiloihin ja etsintäleikkiä, mieluisaa lapsikuvan yhdistämistä koiralle näin. Lapset voivat seurata esimerkkiänne ja sanoa koiralle "istu" ja antaa sitten namin, tämäkin luo koiralle kuvaa yhdenmukaisesta linjasta ja siitä että lapsia voi kunnioittaa, nythän se ei kunnioita lapsia.
Hilluminen vapaana. Aiemmin koira oli pentuna kiltti ja kulki kivasti vapaanakin vierellä, koska se kaipasi turvaa teiltä ja sillä ei ollut vielä nousemassa murkkuikäisen hulluus päälle, tähän liittyen myös suurempi itseluottamus ja uhmakkuus. Nyt teidän ei kannata pitää koiraa vapaana, se voi pahimmillaan jäädä auton alle tai joutua täysin karkuteille. Jos kuitenkin kokeilette tätä pihallanne ja koira ei heti saavu luoksenne, mutta katsoo teihin päin, kääntäkää sille selkänne ja juoskaa sisään, jolloin koira saattaa seurata teitä sisään ja kehutte sitä. Ja jos teille käy vaaratilanne ja koira huitelee autotielle päin, saattaa koiran hengen pelastaa se, ettette lähdette juoksemaan sen perään vaan teette korkean äänen jolla saisitte sen huomion ja lähdette juoksemaan vastakkaiseen suuntaan.
Joka tapauksessa nyt ei kannata pitää koiraa vapaana. Murrosiän rauhoituttua ja muun ruotuun palautumisen jälkeen taas sitten koetusta siitä hillumisesta.
Tarpeiden teko. Kun tekee sisälle ja saatte rydän päältä kiinni, torukaa ja muriskaa, kuskatkaa saman tien koira ulos jämptisti ja hallitsevasti ja kehukaa hihkuvasti kun tekee ulos. Jotkut kannattavat vain pelkkää kehumista ulkna, eikä sisäasioihin puuttumista, mutta ihan miten koette parhaimmaksi.
Elekielestä jotain. Voi olla tarpeen nyt kunnolla keskittyä laumahierarkian vahvistamiseen siellä. Kun liikutte talossa, älkää väistelkö koiraa koko ajan ja olko liian hienotunteisia siinä mielessä, koirakielellä se joka ottaa tilan ja viestii rauhallista mutta selkeää energiaa, on laumanjohtaja. Mennessänne eteenpäin, koiran tulisi väistää, älkää aina kiertäkö koiraa (jos teette näin). Älkää myöskään huomioiko koiraa liikaa, se on klassinen virhe, johon itsekin sorruin alkuaikoina. Laumanjohtaja saa arvostetun aseman tätäkin kautta, esim. koiran ollessa uhmaikäinen ja sen mahdollisesti yriottäessä pomottaa teitä haukkumalla tekemään sitä ja tätä, ette huomio koiraa, ette katso siihen päin, käännätte selän. Keskittykää energioihin ja pyrkikää toistamaan itsellenne epäröinnissä että "minä hallitsen tämän jne", koira aistii jos sitä aletaan pelkäämään jne.
Ruokinta. Elekielen tehostus tähän. Ruokaa esim. kuivaruokaa sekoitetaan käsin (hajusignaali teistä) käsin ja sekaruoka tehdään osin käsin myös tästäkin syystä. Sitten olette maistavinaan ruuasta itse (johtajasignaali) ja sanotte koiralle "istu" ja otatte katsekontaktin, jonka jälkeen kippo koiralle. Jos ette halua mennö tuon komennuksen kautta, niin toteuttae vaan maistamisviestin ja annatte sitten kipon koiralle.
Älkää hermostuko, kyse tosiaan on murrosiästä. Ette ole kämmänneet vielä ja välillä kuitenkin kämmejäkin käy, kyllä se siitä.
.. ei tullut niin nopeaa kuin olisin halunnut, kämmi siinäkin.