...on ihan hirveetä. Kohta oon täysikänen, en voi asua yksin, en osaa en jaksa mitään. Kaikki mun voimat ollaan tuhottu multa pois kiusaamalla mua. Oon täysin varma että koko mun loppu-elämä tulee olemaan yhtä helvettiä. Mä en jaksa enää. Mulla ei oo ystäviä, kukaan ei halua olla mun kanssa ja mä en osaa, pysty olla ihmisten kanssa. Ja välttämättä en edes halua. Kaikki muut minun ikäiset jaksaa opiskella, minä en jaksa mitään, jaksan vaan istua kotona ja käyä kävelemässä lenkkipolulla ja metässä istumassa kiven alla yrittäen itkeä, en vaan pysty itkemään vaikka haluaisinkin. Varmasti oon todella hullu.
Elämäni...
hullu_91
4377
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Turha sun on valittaa, sä et saa sillä yhtään mitään muuta kuin ehkä sääliä, etkä sä sillä säälillä pitkälle pötki. Ota ittees niskasta kiinni, kukaan muu ei voi parantaa sun elämääs kuin sä itte. Maailma on täynnä ihmisiä joita on syrjitty, kiusattu, hakattu, petetty, raiskattu, elämä nyt vaan on tällaista, toiset osaavat hyväksyä ja mennä eteenpäin, ja toiset sitten eivät osaa, ja he voivat syyttää vain itseään siitä jos elämä on hirveetä. Jos et osaa olla ittes kaveri niin miksi kukaan muukaan olisi sun kaveri? Jos et arvosta ittees niin miksi kenenkään muun pitäisi? Kaikki on kiinni siitä mitä itse ajattelee itsestään, se ohjaa sun elämääs, ja se näkyy useasti ulospäin, ja siitä ulospäin näkyvästä osasta muut päättävät, olisiko hyödyllistä tai edes miellyttävää olla tuon olennon kaveri.
Joo, ihan varmasti oot todella hullu. Senhän sä varmaan halusit kuulla? No, oikeasti. Lopeta valittaminen. Jos todella haluat saada aikaan jonkinlaisen muutoksen, niin käytä aikasi ja voimasi oleellisten seikkojen mietintään. Sun on turha miettiä sitä mitä joskus on käynyt, sun pitäisi nyt miettiä sitä mitä pitäisi käydä, että muutos olisi mahdollinen, ja kuinka se saavutetaan. Ja jos todella et keksi mitään, niin heippa vaan sitten.
Kuinka kauan sä oot tuntenut noin? Jos toi on jatkunu jo pitkän aikaa niin ehkä sun kannattais yrittää puhua jollekin niin voisit saada apua. Se vaatii kyllä ihan helvetin paljon voimia että pystyy avautumaan omista ongelmistaan, mut kai se on loppujen lopuksi sen arvoista. Niin ne ainakin väittää. Yritä vaan jaksaa, ehkä tuo paha olo jossain vaiheessa helpottaa.
Monella on samoi tunteit.
Voi olla että vanhempasi olivat samas tilantees ollessaan sun ikäsii.
Kato jos löytys jotain uutta tekemist.
Mä aloin käydä nuorten raamiksis ja niistä löysin muita mahtavoi tyyppei ja myös itseni.
voi sua raukkaa ;((
sun tilanne on melkeen yhtä huono kun letkuissa kiinni olevilla "vihanneksilla" tai muuten vaan todella pahasti vammasilla.
NYT JUMALAUTA NISKASTA ITTEÄS KIINNI ANGSTIKASA
et osaa mitään koska et ole ikinä tehnyt mitään, laiska mikä laiska.
kyllä tuosta sulle saattaa jossain vaiheessa joku Noobelin Säälin palkinto ropsahtaa.