Löysin tämän sivuston ja tein pikaselauksen, mutta en löytänyt esittäytymisketjua, joten ajattelin avata sellaisen. En tiedä onko sellainen ollut täällä tapana. Siksi haluaisinkin esittää muutamia kysymyksiä jos sopii.
1) Millaisista kirjoittamisenilmiöistä täällä on yleensä (pitkän matkan aikana = monen vuoden aikana) keskusteltu?
2) Minkä ikäisiä (= kirjoittamisen harrastusaika) kirjoittajia olette?
3) Onko täällä tekstipalauterinkiä?
Itsestäni:
Opiskelen lääkiksessä 1. vuosikurssilla ja olen tämän kevään ylioppilas. Kirjoittamisen valitsin vastapainoksi luonnontieteelliselle puurtamiselle. Lukion aikana kiinnostuin kielistä ja kirjallisuudesta, erityisesti ranskankielisestä kirjallisuudesta klassismin ja renessanssin ajalta. Jonkin verran olen innostunut myös uudesta postmodernista kirjallisuudesta, johon tutustuin vaihto-oppilasvuonna Pariisissa.
Kirjoittamista olen harrastanut satunnaisesti; joitakin kielikokeiluja lyhyen proosan alalla, hieman runoja ja laulun sanoituksia. Unelmani on kirjoittaa romaani, en tiedä olenko siihen vielä valmis, mutta olen tehnyt joitakin romaanin aloituksia ja lopetuksia omaksi ilokseni. Joitakin tekstejäni on julkaistu pienissä ja huomaamattomissa lehdissä ja yhdessä antologiossa. Toisaalta, en koe tekstien julkaistamisen osalta minkäänlaista painetta.
Minua kiinnostaa kirjallisuudessa holistinen ihmiskuva, humanismi ilmiönä sekä renessanssin aatehistoria. Jonkin verran olen matkustellut ja suosikkimaitani ovat kirjoittamisinspiraation sytyttäjinä Italia, Espanja ja Ranska. Tarkoituksenani on jossakin vaiheessa opiskella lääketiedettä Ranskassa, mutta siihen menee vielä aikaa, joten odotan vain lomien aikana piipahdusta suosikkimaissani. Erityisen innostunut olen nuuskimaan museoita ja vanhoja arkistoja.
Tällä palstalla olisi mukava kuulla erilaisten kirjoittajien kokemuksia kirjoittamiseen liittyvistä ongelmista ja niiden ylittämisestä. Omat kirjoittamisongelmani kuuluvat suunnitelmien tekemiseen; olen varsin lyhytjännitteinen synopsis- ja treatmenttyökalujen käyttämisessä, koen ne kuitenkin tärkeäksi juuri romaanin suunnittelussa. Mutta kenties kirjoittamisvuosien kertyessä, syntyy minullekin rutiini ja pitkäjännitteisyys.
Kirjoittelemiseen!
1) Millaisista kirjoittamisenilmiöistä täällä on yleensä (pitkän matkan aikana = monen vuoden aikana) keskusteltu?
2) Minkä ikäisiä (= kirjoittamisen harrastusaika) kirjoittajia olette?
3) Onko täällä tekstipalauterinkiä?
Itsestäni:
Opiskelen lääkiksessä 1. vuosikurssilla ja olen tämän kevään ylioppilas. Kirjoittamisen valitsin vastapainoksi luonnontieteelliselle puurtamiselle. Lukion aikana kiinnostuin kielistä ja kirjallisuudesta, erityisesti ranskankielisestä kirjallisuudesta klassismin ja renessanssin ajalta. Jonkin verran olen innostunut myös uudesta postmodernista kirjallisuudesta, johon tutustuin vaihto-oppilasvuonna Pariisissa.
Kirjoittamista olen harrastanut satunnaisesti; joitakin kielikokeiluja lyhyen proosan alalla, hieman runoja ja laulun sanoituksia. Unelmani on kirjoittaa romaani, en tiedä olenko siihen vielä valmis, mutta olen tehnyt joitakin romaanin aloituksia ja lopetuksia omaksi ilokseni. Joitakin tekstejäni on julkaistu pienissä ja huomaamattomissa lehdissä ja yhdessä antologiossa. Toisaalta, en koe tekstien julkaistamisen osalta minkäänlaista painetta.
Minua kiinnostaa kirjallisuudessa holistinen ihmiskuva, humanismi ilmiönä sekä renessanssin aatehistoria. Jonkin verran olen matkustellut ja suosikkimaitani ovat kirjoittamisinspiraation sytyttäjinä Italia, Espanja ja Ranska. Tarkoituksenani on jossakin vaiheessa opiskella lääketiedettä Ranskassa, mutta siihen menee vielä aikaa, joten odotan vain lomien aikana piipahdusta suosikkimaissani. Erityisen innostunut olen nuuskimaan museoita ja vanhoja arkistoja.
Tällä palstalla olisi mukava kuulla erilaisten kirjoittajien kokemuksia kirjoittamiseen liittyvistä ongelmista ja niiden ylittämisestä. Omat kirjoittamisongelmani kuuluvat suunnitelmien tekemiseen; olen varsin lyhytjännitteinen synopsis- ja treatmenttyökalujen käyttämisessä, koen ne kuitenkin tärkeäksi juuri romaanin suunnittelussa. Mutta kenties kirjoittamisvuosien kertyessä, syntyy minullekin rutiini ja pitkäjännitteisyys.
Kirjoittelemiseen!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hmmh..
Valitettavasti tältä palstalta puuttuu tietynlaista sivistystä. Tulet kyllä huomaamaan, mitä tarkoitan. Täällä ei ole rekisteröintipakkoa ja täällä voi siis kuka tahansa huudella puskista mitä tahansa. Yleensäkin tämä suomi24:n keskustelufoorumi on aika "laaduton"... En ikinä jaksaisi käydä noilla muilla palstoilla katsomassa perus suomalaisten junttien v*ttuilua toisilleeen. Mutta täällä käyn, koska varsinaista aktiivista yleisen kirjoittamisen palstaa ei missään muualla ole. Täällä on joskus hyviä vinkkejä kilpailuista, joten siksi tarkkailen.
Suurin osa teksteistä täällä tuntuu olevan ihan raakileita, aloittelijoiden ensimmäisiä tekstejä. Ei siinä tietysti mitään pahaa ole, mutta jos tavallaan haluaa kehittyä pidemmälle myös muiden tekstejä lukemalla, ehkä paremmin toimii esim. kirjoittamisen opiskelu jossain IRL.
Täällä tuntuu liikkuvan myös vanhempia ja kokeneempia ihmisiä, kirja-alan ammattilaisia ja julkaisseita kirjailijoita, silloin tällöin. Onhan täällä toki myös keskusteluja kirjoittamisesta, ihan mukaviakin välillä.. Mutta ei täällä mitään syvällistä keskustelua yleensä synny. Ei tekstipalauterinkiä, mutta voit laittaa tekstisi tuohon ja sitten todennäköisesti muutama ihminen jaksaa kommentoida. Ei mielellään kovin pitkiä tekstejä, ruudulta ei jaksa lukea. :)
Itse olen 24-vuotias ja romaanista haaveilen niin kuin sinäkin ja moni muu.. :) Itse olen nykyään kiinnostunut fantasiakirjallisuudesta. Siinä on reilusti sellaista viihdettä ja seikkailua ja mielikuvitusta, mutta toisaalta siinäkin voi olla useampia tasoja ja sopivasti jotain pohdittavaakin lukijalle. Harmittaa, että Suomen isoista kustantamoista tuntuu kokonaan puuttuvan osasto "aikuisten fantasia". Tietynlaista spekulatiivista fiktiota on jo tarjolla ja Finlandiakin meni Johanna Sinisalolle, mutta ihan sellainen eeppinen high fantasy puuttuu. Ja se on kuitenkin maailmalla suosituin fantasian laji. Ihmettelen suomalaisten tiukkaa sidettä realismiin ja siihen, että kaiken pitää olla "totta". Viihtellisiä dekkareita kirjakaupat pullollaan, puhumattakaan aikalaisrealismista... *hohhoijaa*
(Käykääs kaikki ostamassa vaikka WSOY:ltä Scott Lynchin kirja Locke Lamoran valheet. Voitte tukea fantasian suomentamista ja samalla lukea hulvattoman hauskan tarinan. WSOY ei aio suomentaa Lynchin uusia kirjoja, koska tämä ei mennyt kaupaksi!)
No niin, se siitä palopuheesta.. Itse olen kirjoittamisen asioissa siirtynyt enemmän tuonne Risingshadow.netin puolelle. Mutta tosiaan yleisen kirjoittamisen palstaa ei tahdo löytyä, Rihmasto tietysti on, mutta sekään ei kovin aktiivinen ja samat naamat vain pyörii..? Onko muita vaihtoehtoja?
Niin, täällä on meitä juntteja , jotka eivät ymmärrä mitään kunnon kirjallisuuden ja sivistyneen keskustelun päälle =) Joskus täällä on meneillään kiinnostaviakin keskusteluja. Toisten lähettämät omat jutut monesti teilataan heti. Mielestäni jkaiselle palstalle eksyy joskus joku huutelija, jolla ei ole mitään asiallista sanottavaa. Itse kirjoittelen tänne todella harvoin, mutta luen kyllä muiden kirjoituksia ja joskus jopa innostun kommentoimaan jotain.
Ja tämähän on kirjailijanalut-palsta, joten täällä olevat tekstit ovat "aloittelijoiden" tekemiä. Olen jostain syystä ymmärtänyt, että tämän tarkoitus on ollakin juuri sellainen, meille aloittelijoille. Voimme jakaa täällä ajatuksiamme kirjoittamisesta ja jos uskallamme, niin lähettää myös tarinoistamme näytteitä, muiden arvosteltaviksi. JA olisihan se hienoa jos joskus joku ammattilainenkin eksyisi joukkoon jakamaan neuvoja.
Minä olen n. 30 vuotias ja harrastan kirjoittamista omaksi ilokseni lähinnä. Minulla ei ole suuria luuloja itsestäni, mutta unelmoimaan olen vapaa.
Keskustelupalsta pysyy kyllä asiallisena kun se pidetään sellaisena. Häirikköjen huuteluista ei tarvitse välittää vaan jättää ne omaan arvoonsa.
Kun asiallisia kirjoittelijoita on tarpeeksi, pysyy aiheetkin sellaisina.
Kai?
Pitäisi olla eri palsta omille teksteille kuin kirjoittamiskeskusteluille.
Ja palstan nimi on pepusta, kuten täällä on usein todettu.
Miksi täällä pitäisi esittäytyä? En minä halua tietää kenenkään ikää, sedän ammattia ja koirien nimeä, haluan keksustella, luen sen mitä ihminen sanoo. En myöskään halua kertoa itsestäni mitään sellaista, joka ei liity viestini asiaan. Ketkä haluaa nettijulkisuutta, menkööt sosiaaliseen mediaan, facebookiin sun muihin.
vastauksistanne tähän asti.
Niin, palstan nimi tuntuu hieman kummalliselta eikä ole ihan selvää mihin se viittaa: kirjailijaan, joka on uransa alussa vai kirjailijaan, joka on oma harrastuksensa alussa. Nimestä on nähtävästi käyty keskustelua aiemminkin.
Joitakin havaintoja palstasta: eikö täällä kannattaisi rakentaa erilaisia osioita, palautetta teksteistä, keskustelua eri aiheista esim.
käännöskirjallisuus,
kotimainen kirjallisuus,
kustantajakuulumiset,
kirjallisuuspalkinnot,
kirjoittamisen tekniikka,
lajityyppikeskustelut,
kirjallisuushistoria ja
kirjoituskilpailut.
Onhan se jokaisen oma asia, miten paljon haluaa, uskaltaa siviiliään tuoda esille, mutta mielestäni on kohteliasta ja mukavaa tuntea jotakin muista keskustelijoista. Niin on helpompi lähestyä ja ymmärtää toista ihmistä, eikö vain? Ei se silti vie keskustelua sosiaalisen median puolelle, luulisin. Enemmänkin - ja toivottavasti - ymmärryksen puolelle. Jos tunnemme toisiamme keskustelijoina, kirjoittajina ja ajattelijoina, kehittyy varmaan keskustelu ajan myötä syvällisemmäksi ja sivistyneemmäksi - jos niin haluamme.
Mukavaa, että joukossa liikkuu monenlaisia kirjoittajia, myös ammattilaisia. Jotenkin ajattelen, että tämä palsta toimii eräänlaisena koulutusrinkinä, jossa voi oppia ja jakaa monenlaisia hyväksi havaitsemiaan asioita kirjallisuudesta ja kirjallisuuden luomisesta. Taidekeskustelua siis parhaimmillaan. Varmasti joukkoon mahtuu aina puskasta ampujia, se on ikävää, mutta onko täällä koskaan pohdittu sitä, että sivustolla olisi jonkinlainen rekisteröityminen omalla nimellä? Sehän usein poistaa häiriköt automaattisesti pois joukosta. Toisaalta, en ymmärrä, mitä iloa häiriköille toimistaan loppu viimein on, ajankulua? No toisaalta, kenties se tuo oman värinsä palstalle.
Unelmat ovat todellakin vapaita, karvavarvas.
Kiintoisa tuo havaintosi kotimaisen aikuisfantasian tilasta, chocol@te. Onkohan ilmiö suomalaiselle kustantajalle joko liian uusi tai riskialtis, jotta siihen ei paneuduta tai uskalleta taloudellisesti panostaa? Johanna Sinisalon mainio Finlandia-voittaja ja esikoisromaani kuvaa hienolla tavalla toiseuden kokemusta maailmassamme. Tilasin muuten mainitsemasi Lynchin teoksen. Kustantajan esittely vaikutti kiehtovalta.
Onko muuten tällä palstalla keskusteltu kirjallisuushistorian ja nykykirjallisuuden välisestä yhteydestä kotimaisen kirjallisuuden julkaisemiseen, esim. naturalismin valtavirran näkökulmasta?
Niin, tuollaista eri osioihin jaoteltua, todella kirjoittamiseen keskittyvää foorumia minäkin olen kaivannut. Yleensä kaikilla ns. asia- ja harrastusfoorumeilla on just tuollainen rakenne.. Siellä on yleensä pitkät keskustelutopikit, joita välillä nostellaan, esittäytymiset, monta osastoa, hieman yhteisöllisyyttäkin (tutut "naamat" eli nimimerkit ja avatarit). Tämä suomi24 ei vain yksinkertaisesti ole formaatiltaan sellainen... Eikä sellaiseksi tule. Tämä "Kirjailijanalut" on vain yksi alaotsikon alaotsikko Suomi24-sivustolla eikä muuksi muutu.
Toki täällä asiaakin on, anteeksi jos olin liian negatiivinen ekassa viestissäni. Mutta siis, tämä palsta on mitä on, ei enempää eikä vähempää.
Fantasiassa "vika" on varmaan sekä kustantajissa että lukijoissa. Ehkä ihmisiä ei vain kiinnosta, Suomi on pieni maa ja harva kai eksyy sinne fantasia/scifi-hyllylle, ne on kumminkin marginaalisia lajeja. Wsoy kuitenkin suomensi Locke Lamoran, mutta ei kai kannata jatkaa jos ostajia ei ole.. Samoin Otava on kai lopettanut Robin Hobbin teosten suomentamisen(?). Pari pienkustantamoa on erikoistunut fantasian suomentamiseen, mutta näistä toinen taitaa olla nyt taloudellisissa vaikeuksissa ja jatko on epävarma.
Mutta miksi suomalaiset eivät sitten itse kirjoita fantasiaa? Onko se liian viihteellistä, että halutaan mieluummin pysyä jossain tyylikkäässä asiaproosassa..? Onko helpompaa kirjoittaa lyhyttä, realistista proosaa kuin suunnitella massiivista toiseen maailmaan sijoittuvaa tiiliskivifantasiaa monimutkaisine juonineen? Perinne on realismissa, varsinkin vanhemman sukupolven kirjoittajilla, ja fantasiaa ei yksinkertaisesti arvosteta vaan pidetään lasten ja nuorten juttuna? Mene ja tiedä. Tää meni nyt aika hyvin OT... ;D
Olen jo vanha, melekeen nelikymppinen nainen. Olen kirjoitellut kaikenlaista lehtijutuista romaaneihin. En juurikaan lue, mutta olen kyllä lukenut liki miljoona nidettä elämäni aikana, hyvin erilaista kirjallisuutta.
En haaveile paljoakaan, pyrin toteuttamaan unelmani tekemällä työtä asian eteen.
Se täytyy vielä sanoa, että en itsekään kirjoita tavallisista arkipäiväisistä asioista. En jaksa kiinnostua sellaisesta, koska itse elän tavallista tasapaksua arkea. Fantasia- ja kauhukirjallisuus on lähinnä minunkin sydäntä, on aina ollut. Silti luen kuitenkin monenlaisia kirjoja, kaikista voi oppia ja löytää jotain uutta. =)
Kiinnostava paikka on myös netticolosseum. Siellä on keskustelua kirjoittamisesta ja kirjallisuudesta. Keskustelut ovat olleet asiallisia. Kannattaa käydä katsomassa.
Moi!
Otan tähän esittelyyn joskus kirjoittamani tuolta
Jatkonovellit puolelta:
“Olipa kerran vikkelästi vilistelevät sormet,
jotka eivät pysyneet paikoillaan.
Ne halusivat napu-napu-
naputella jatkonovelleja.
SPÄDÄM!
Tuossa jatkonovellissa Linja-auto
meni eilen näköjään vähän sukset enemmänkin ristiin,
ja minulla on nyt nokka SOLMUSSA,
siispä kirjoitin nyt selvennykseksi kaikille tämän tekstin:
Keräsin tähän Teille lukijoille tiedoksi,
sillä väärinkäsitysten välttämiseksi haluan selventää, että:
en käytä koskaan mitään muuta nimimerkkiä
Jatkonovellit-, Kirjailijanalut-, Runo- ja Rakkausruno- palstoilla
kuin vain ja ainoastaan
scarabaeus
Tässä jatkonovelleja,
joihin jollakin osuudella olen osallistunut täällä Jatkonovellit palstalla:
Palkkamurha
Inspiraatio
Keskustelija
Helvetin enkeli
Käytävä
Jack Spencerin seikkailut
Pako osa 1.
Pako osa 2.
Miten tulla
Arnie Greed
Kerrankin kunnon ohjelmaa
Pää
Heikki ja Kaija
Vimmastunut ähmäkuhnuri
Frank Marlowe
Köllin ja Purskin seikkailut
Kiusaaja
Nadian salaisuus
Alkoholistin siippa
Daniel Rocher
Tappolista
Kadonnutta aikapoikaa etsimässä
Faaraon kirous
Kieroa peliä Sao Paulossa
Keskiyön hetkellä
Kosto
Linja-auto...
“
… ja mitä niitä kaikkia nyt olikaan... vuodet vierii... enää en ole kirjoitellut jatkonovelleja kuin harvakseltaan. Olen kylläkin osallistunut moniin kilpailuihin, mutta sitä jättipottia ei ole osunut kohdalle.
Hauskaa on ollut tähän saakka minulla ainakin täällä palstoilla, vaikka välillä sukset ristissäkin. Toisinaan vaatii kovaa nokkaa kun tulee sitä pokkaa näillä palstoilla. Minullekin on kertynyt yhtä sun toista tapahtumaa, aika omituisiakin juttuja... mutta kunhan bermudankolmiosta nousen... hehheheeeeee... miten hauskaa olisi sitten täällä kailotella, että menkääpäs nyt kipinkapin ostamaan nettikirjakaupasta tai jopa Akateemisesta
scarabaeuksen uunituore opus !
… ja matka jatkuu...
Jaa, että esittely?
Enää täällä ei ole niinkään luovaa keskustelua, jolloin esittelyn saattoi tehdä osallistumalla keskusteluun. Näin myös jokaisen nimimerkin ominaisuudet olivat lukijan mielikuvien varassa. No joo.
Aikaisemmin jaksoin lukea ja antaa arvioitani täällä oleville kirjoituksille, mutta kun kaikki huomio meni jatkuvasti arvostelijan arvioimiseksi, ei se huvittanut pidemmän päälle. Jopa arvostelutapani "pisteytys", oli täällä myrkkyä. Aika hauskaa sinänsä. 2000 -luku?
Taas pitkästä aikaa kiekun palstalla, kun taas viimeistelen käsikirjoitusta. Marraskuussa ilmestyy 8:s omakustanne ja tuskailen nyt kovat kannet, vaiko pehmeät. Pidänkö kovista kansista kiinni, vaiko otanko edullisemman vaihtoehdon?
Tosiaan palstan nimi "kirjailijanalut", no jaa...Itse en koskaan ole halajannut kirjailijaksi. Miksi sitten julkaista ja kirjoittaa? Vastaus löytyy Aleksis kiven viimeiseksi väitetyistä sanoista.
Että tämmöinen keskiän ylittänyt mielikuvituksella leikittelevä X-Sherlokki. Kumma sinällään ettei tuota äksää kukaan aikoinaan aukaissut? Jatketaan...