Muutin vuosi sitten avioeron yhteydessans. hienostoalueelta kovan rahan rivitaloasunnosta asumisoikeusrivariin. Jännitti miten tulen viihtymään, niin kuin aina kaikki uusi. Vanhassa rivitaloyhtiössä asui pääsääntöisesti keski-iän ylittäneitä pariskuntia, joiden aikuiset lapset kävivät silloin tällöin vierailulla Audeillaan. meidän lisäksi yhtiössä asui pari muuta lapsiperhettä. Nämä entiset merikapteenit, valtion tarkastajat ja toimitusjohtajat näkivät vaivaa joka asiasta. Milloin parkkipaikalla oli vääränlainen auto (lue pakettiauto) tai roskapussi oli mennyt väärään astiaan. Joka asiaan puututtiin ja verhot vain heiluivat kun tarkkailtiin naapurien elämää. Kun avasi takapihan oven, niin saman tien syösyi naapurikin omalle puolelleen ja aloitti kovaäänisen kuulostelun tai vain kommentoinnin. Ahdisti valtavasti...Nyt asuttuani vuoden päivät asumisoikeusasunnossa normaalien työssäkäyvien ja omaa elämäänsä elävien perheiden keskellä en voi muuta kuin onnitella itseäni. Täällä saa elää omaa elämäänsä ja viettää aikaa takapihalla rauhassa. Lapsia on paljon ja koiriakin, mutta kyllä mielellään kuuntelee elämän ääniä kuin valittavaa yksinäistä elämäänsä kyllästynyttä kyttääjää.
Rivari ja rivari
Triine
2339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi kuinka ihanasti kirjoitettu, ja en voi muuta kuin yhtyä edelliseen. Asun itse omistusrivarissa kylläkin, mutta naapurissa asuu yksi akateemisesti koulutettu rouva, kaikki muut me ollaan vaan tällasia ihan tavallisia duunareita. Ja tämä rouva löytää kyllä sanomista ihan joka asiasta. Yhden eripuran selvittelyssä vielä täsmensi, että hän on akateemisesti koulutettu, ihan kun se nyt jotenkin vaikuttaisi mihinkään? Ehkäpä hän tahtoi vain tuoda esille olevansa "parempi ihminen" ja siten oikeassa.
Jaottelet ihmiset aika herkästi, enkä ole aivan samaa mieltä.
Olen itse ihan tavallinen duunari ihan tavallisten duunareitten rivitalossa (mitä se duunari sitten oikeasti tarkoittaakaan?) ja ihmettelen joskus syvästi sitä mieletöntä näyttämisen tarvetta, mitä duunareilla voi olla. Pitää olla nimenomaan audit, ulkomaan sijoituskämpät, antiikkihuonekalut yms ja aikuiset lapset elävät ns omaa elämäänsä vanhempiensa rahoilla, josta on pakko puhua kovaan ääneen naapureillekin.
Rahvaanomaista ja paljastaa naapureiden kotitaustan oitis: ollaan ponnisteltu paremman elintason toivossa ja sitten sen kanssa ei osata olla, jos eivät muutkin huomaa. Huoh!
Käytöstavat heikot ja vuorovaikutus murkkuikäisen (minä minä minä), mistä seuraa silmiinpistävä välinpitämättömyys yhteisiä taloyhtiön asioita kohtaan ja eletään muiden kustannuksella. Mitä varten?
On siis aivan sama millainen koulutus ihmisillä on, jos heillä ei ole lapsuudestaan oppeja tavoista, huomaavaisuudesta ja "sydämen sivistyksestä".