Siinä hän makasi peiton alla vanhuuttaan väristen,
tuo hauras ja pieni ihminen.
Minä näin selvemmin,
leikki taas torkkuvaa, ettei tarvitsisi sanoa sanaakaan.
Minä se touhusin ja kotiaan laitoin,
taas olemattomat pölyt mä hyllyiltä pyyhin ja lattiat siivosin tietysti,
vaatteita koneeseen ja sieltä pois,
ettei mummoni likaisissa vaan ois.
Kaiken jälleen kuntoon mä sain,
no omasta mielestäni.
Totta kai.
Naapuri soitti,
tulossa oli,
minä muoria nousemaan koitin,
valitti vaivojaan kovasti noita,
joita nuorena tehdessään kolhuistaan sai.
Niinhän lopulta ylöskin kömpi ja heti aloitti se vanhan leikin,
komentoa piti kuin emäntä ikään.
Mattoja et ulos vain saanut,
pölytkin pyyhkinyt oot taas ihan väärin,
eikä astiatkaan lainkaan oikein taas oo.
Olet sinä tyttö kelvoton.
Paasi tuossa se tavan mukaan ja
tarkisti paikkoja kuin työnantaja ikään.
Ovelta kuului jo vieraiden ääni,
silloin muuttui jo muorissa ääni.
Niin oli kuin taivaan lahja,
hymyssä suu ja kehuja monta,
sain kuulla mä taas ,
voi tavatonta.
Vieraat ne kehuivat häntä taas,
jotta kyllä on kunnossa ja herttainen tuo Lotta.
Mut minä sen tunsin aivan totta,
ilkeä ja kuin satujen noita oli tuo äitini,
joka on kuin perkeleen rotta.
Ja tämä tarina on aivan totta.
tuo hauras ja pieni ihminen.
Minä näin selvemmin,
leikki taas torkkuvaa, ettei tarvitsisi sanoa sanaakaan.
Minä se touhusin ja kotiaan laitoin,
taas olemattomat pölyt mä hyllyiltä pyyhin ja lattiat siivosin tietysti,
vaatteita koneeseen ja sieltä pois,
ettei mummoni likaisissa vaan ois.
Kaiken jälleen kuntoon mä sain,
no omasta mielestäni.
Totta kai.
Naapuri soitti,
tulossa oli,
minä muoria nousemaan koitin,
valitti vaivojaan kovasti noita,
joita nuorena tehdessään kolhuistaan sai.
Niinhän lopulta ylöskin kömpi ja heti aloitti se vanhan leikin,
komentoa piti kuin emäntä ikään.
Mattoja et ulos vain saanut,
pölytkin pyyhkinyt oot taas ihan väärin,
eikä astiatkaan lainkaan oikein taas oo.
Olet sinä tyttö kelvoton.
Paasi tuossa se tavan mukaan ja
tarkisti paikkoja kuin työnantaja ikään.
Ovelta kuului jo vieraiden ääni,
silloin muuttui jo muorissa ääni.
Niin oli kuin taivaan lahja,
hymyssä suu ja kehuja monta,
sain kuulla mä taas ,
voi tavatonta.
Vieraat ne kehuivat häntä taas,
jotta kyllä on kunnossa ja herttainen tuo Lotta.
Mut minä sen tunsin aivan totta,
ilkeä ja kuin satujen noita oli tuo äitini,
joka on kuin perkeleen rotta.
Ja tämä tarina on aivan totta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
noin se vanhuus saattaa muuttaa ihmistä toisenlaiseksi
se sanonta vanhakin nuortuu
pitää paikkanasa
jotkut vanhukset muuttuvat pikkulapseksi
huomionhakuiseksi
ilkeiksi
juonikkkaiksi
useimmin se rakkain saa kiukuttelut
mutta äiti saakoon anteeksi
kun ei ole entisensä
vaivoinensa
kaikkea ei pidä hyväksyä
vastaankin voi sanoa
runolla on totuuspohjaa
lukiessa vaikea pitää pokkaa