lapsi

linkki oli siis tämä:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8544516

Ja saman aloittajan viestejä vilisee jokaisella Äidit ja isät-palstoilla, huvinsa kullakin.....

Muistaakseni "potra" poika syntyi kilon painoisena lokakuun puolella ja pääsi seuraavana päivänä kotiin, samoin sektio-äiti. Ja pikkusiskot ja veljet olivat innoissaan :D Kaikki kymmenen. Vai oliko se kaksitoista? Välillä taitaa tosin laskut mennä lapsissa ja nimissä sekaisin. Kirjoitustyyli kylläkin on monella kirjoitustaidottomalla nimimerkillä täysin sama karseine virheineen päivineen, ihan kuin joku pikkulapsi keksisi ja kirjoittaisi noita juttuja. Ja kaikkien lasten nimet alkaa samalla kirjaimella. Kirjoittaja näyttää imitoivan Satu50:tä koska elämänkulku näyttää olevan lähes identtinen kyseisen kirjoittajan kanssa, tai sitten kyseessä on mystinen sattuma.

Imitoiminen on tietysti ihailun merkki. =) Luulisi vaan, että ihmisillä olisi omakin elämä elettävänä...tai sitten ei.

Monttu auki kirjoitti:

Muistaakseni "potra" poika syntyi kilon painoisena lokakuun puolella ja pääsi seuraavana päivänä kotiin, samoin sektio-äiti. Ja pikkusiskot ja veljet olivat innoissaan :D Kaikki kymmenen. Vai oliko se kaksitoista? Välillä taitaa tosin laskut mennä lapsissa ja nimissä sekaisin. Kirjoitustyyli kylläkin on monella kirjoitustaidottomalla nimimerkillä täysin sama karseine virheineen päivineen, ihan kuin joku pikkulapsi keksisi ja kirjoittaisi noita juttuja. Ja kaikkien lasten nimet alkaa samalla kirjaimella. Kirjoittaja näyttää imitoivan Satu50:tä koska elämänkulku näyttää olevan lähes identtinen kyseisen kirjoittajan kanssa, tai sitten kyseessä on mystinen sattuma.

Imitoiminen on tietysti ihailun merkki. =) Luulisi vaan, että ihmisillä olisi omakin elämä elettävänä...tai sitten ei.

syyskuussa;

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8517009

Nimimerkki on vaihtunut..

heh.. kirjoitti:

syyskuussa;

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8517009

Nimimerkki on vaihtunut..

Tässä on kaksi lapsilistaa copypeistattuna omista jutuistasi. Voiko äiti muistaa lastensa nimet väärin ja unohtaa lukumäärän? Entä jos ensimmäisen listan mukaan lapsia on vain 8, miten perheeseen syntyykin 11. lapsi?

Lapset: susanna23
seija22
santeri11
satu10
sini8
sade7
sisu3
sofia1
s:ällä alkaa meidän perheen lapsien nimet ei tiedetä sukupuolta.
****************************************************
Lapset: Susanna23
Saija 22v
Sanni ja Suvi 19v (kaksoset)
Santeri 11v
Satu 10v
Sini 8v
Sade 7v
Sisu 3v
Sofia 1v
olen itse 42 mies 43 teillä?
***************************************************

Monttu auki yhä kirjoitti:

Tässä on kaksi lapsilistaa copypeistattuna omista jutuistasi. Voiko äiti muistaa lastensa nimet väärin ja unohtaa lukumäärän? Entä jos ensimmäisen listan mukaan lapsia on vain 8, miten perheeseen syntyykin 11. lapsi?

Lapset: susanna23
seija22
santeri11
satu10
sini8
sade7
sisu3
sofia1
s:ällä alkaa meidän perheen lapsien nimet ei tiedetä sukupuolta.
****************************************************
Lapset: Susanna23
Saija 22v
Sanni ja Suvi 19v (kaksoset)
Santeri 11v
Satu 10v
Sini 8v
Sade 7v
Sisu 3v
Sofia 1v
olen itse 42 mies 43 teillä?
***************************************************

monttu auki.

Varsinaisia Topelius-hetkiä:DDDD

Monttu auki kirjoitti:

Muistaakseni "potra" poika syntyi kilon painoisena lokakuun puolella ja pääsi seuraavana päivänä kotiin, samoin sektio-äiti. Ja pikkusiskot ja veljet olivat innoissaan :D Kaikki kymmenen. Vai oliko se kaksitoista? Välillä taitaa tosin laskut mennä lapsissa ja nimissä sekaisin. Kirjoitustyyli kylläkin on monella kirjoitustaidottomalla nimimerkillä täysin sama karseine virheineen päivineen, ihan kuin joku pikkulapsi keksisi ja kirjoittaisi noita juttuja. Ja kaikkien lasten nimet alkaa samalla kirjaimella. Kirjoittaja näyttää imitoivan Satu50:tä koska elämänkulku näyttää olevan lähes identtinen kyseisen kirjoittajan kanssa, tai sitten kyseessä on mystinen sattuma.

Imitoiminen on tietysti ihailun merkki. =) Luulisi vaan, että ihmisillä olisi omakin elämä elettävänä...tai sitten ei.

tuntea itsensä imarrelluksi?
:-D

old_profile_47016 kirjoitti:

tuntea itsensä imarrelluksi?
:-D

Kyllä kai sinä Satu olet jonkinmoinen esikuva tai ihanne tälle multinikille, joka postaa sekä täällä että muilla perheforumeilla katkeamatonta, välimerkitöntä tajunnan virtaa ja toistuvia avauksia, jotka täällä näyttää olevan kopioitu lähinnä sinun ideoistasi. Multinikin elämän eri käänteet noudattavat sinun omaasi. Sinun elämäsi on kyseenalaistamatta aitoa ja elettyä, mutta mielikuvituselämässä on kuitenkin helppoa panna vielä paremmaksi. Muun muassa toivottu iltatähti, josta olet ääneen monesti maininnut, on "syntynyt" tämän multinikin jättiperheeseen, jonka jäseniä multinikki ei itsekään muista.

Jostain oudosta ihailusta ja kilpailuasetelmasta tämä kertoo. Ihan kuin kilpailtaisiin kellä on hienoin ja uusin auto, tai kuka on maassa kaunehin ja kuka on äideistä superein. Jopa lasten lukumäärällä kilpaillaan tapauksissa, joissa ei muille sektoreille oleteta olevan asiaa. Kiinnostava, joskin hieman pelottava ja makaaberi ilmiö - mieleen tulee heti jännityselokuva "Nuori naimaton nainen", jossa on nämä samat jäljittelyasetelmat (pääosissa Bridget Fonda ja Jennifer Jason Leigh). Olen lukenut näitä juttuja perheforumeilla ja aloin kiinnostua näistä juonenkäänteistä tarkemmin. Luin joitakin viipaleitasi.

Tekstejäsi ja elämänmakuisia tarinoitasi äitinä on elähdyttävää lukea. Ihan kuin kirjoittaisit suomalaista vastinettä sarjasta Pieni talo preerialla (Pieni Tönö lakeuksilla?). Itse en moiseen uskaltaisi ryhtyä - korkeintaan kirjoittaisin pöytälaatikkoon, jos minulla siis olisi siihen minkäänlaisia lahjoja tai pyrkimystä. Omien (ja välillä toistenkin) henkilökohtaisten asioiden jakamisen funktiota en ihan kaikilta osin ymmärrä. Tirkistelijät ja kateelliset naapurit ovat tällaisesta tietysti mielissään.

Toiminta voi olla kuitenkin riskaabelia, eikä vähiten juridisesta näkökulmasta. Blogin kirjoittaja voi rikkoa toisten yksityisyyden suojaa kertomalla nimeltä mainittujen tai tiedettyjen henkilöiden asioita näissä blogeissa, nämä eivät ehkä haluaisi niin suurta avoimmutta omien yksityisasioidensa suhteen kuin mitä bloginpitäjä itse. Liikutaan siinä laillisuuden rajalla (ja mennään ylikin, riippuen miten blogissa mainittu määrittää omat yksityisyyden rajat), jos blogia käytetään nimeltä mainittujen tai tiedettyjen henkilöiden yksipuolisena likapyykinpesupaikkana niin, että siinä rapatessa voi roiskua sivullistenkin lahkeille.

Myöskään lapsilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä heistä julkaistaan. Kuitenkin tämän päivän lapset ovat huomisen aikuisia. Netissä nimet ja kuvat säilyvät ikuisesti. Vaikka ei olisikaan niin tarkka omista rajoistaan, niin on tarkasteltava asiaa lasten oikeuksien näkökulmasta. Se mikä on omasta mielestä viaton nakukuva, onkin pihapiirin ulkopuolisessa maailmassa lapsipornomateriaalia, ja sitä käsitelläänkin juridisesti sellaisena, kuten mediasta saa lukea - ajattelipa itse kuinka sinisilmäisesti tahansa, kuten eräs kuvataiteilija taannoin.

Toisaalta julkinen kotinsa ja elämänsä esittely voi aiheuttaa myös näitä sinänsä vaarattomia idolin jäljittelyilmiöitä niissä henkilöissä, joilla ei kuitenkaan ole rahkeita eikä kapasiteettia elää kuten idolinsa. Toivotaan, että nämä kopioimisyritykset viattomina pysyvätkin eivätkä saisi mitään netti-ihailua ja jäljittelyntarvetta hitchcockmaisempia tai asiattomampia piirteitä.

No, miksi minä sitten kaivelen tätä asiaa? Osa selittyy ammatillisella kiinnostuksella, osa vinksahtaneella mielenlaadulla ja loput mahdollisesti ex-keski-pohjalaisella taustalla. :-)

Monttu auki kirjoitti:

Kyllä kai sinä Satu olet jonkinmoinen esikuva tai ihanne tälle multinikille, joka postaa sekä täällä että muilla perheforumeilla katkeamatonta, välimerkitöntä tajunnan virtaa ja toistuvia avauksia, jotka täällä näyttää olevan kopioitu lähinnä sinun ideoistasi. Multinikin elämän eri käänteet noudattavat sinun omaasi. Sinun elämäsi on kyseenalaistamatta aitoa ja elettyä, mutta mielikuvituselämässä on kuitenkin helppoa panna vielä paremmaksi. Muun muassa toivottu iltatähti, josta olet ääneen monesti maininnut, on "syntynyt" tämän multinikin jättiperheeseen, jonka jäseniä multinikki ei itsekään muista.

Jostain oudosta ihailusta ja kilpailuasetelmasta tämä kertoo. Ihan kuin kilpailtaisiin kellä on hienoin ja uusin auto, tai kuka on maassa kaunehin ja kuka on äideistä superein. Jopa lasten lukumäärällä kilpaillaan tapauksissa, joissa ei muille sektoreille oleteta olevan asiaa. Kiinnostava, joskin hieman pelottava ja makaaberi ilmiö - mieleen tulee heti jännityselokuva "Nuori naimaton nainen", jossa on nämä samat jäljittelyasetelmat (pääosissa Bridget Fonda ja Jennifer Jason Leigh). Olen lukenut näitä juttuja perheforumeilla ja aloin kiinnostua näistä juonenkäänteistä tarkemmin. Luin joitakin viipaleitasi.

Tekstejäsi ja elämänmakuisia tarinoitasi äitinä on elähdyttävää lukea. Ihan kuin kirjoittaisit suomalaista vastinettä sarjasta Pieni talo preerialla (Pieni Tönö lakeuksilla?). Itse en moiseen uskaltaisi ryhtyä - korkeintaan kirjoittaisin pöytälaatikkoon, jos minulla siis olisi siihen minkäänlaisia lahjoja tai pyrkimystä. Omien (ja välillä toistenkin) henkilökohtaisten asioiden jakamisen funktiota en ihan kaikilta osin ymmärrä. Tirkistelijät ja kateelliset naapurit ovat tällaisesta tietysti mielissään.

Toiminta voi olla kuitenkin riskaabelia, eikä vähiten juridisesta näkökulmasta. Blogin kirjoittaja voi rikkoa toisten yksityisyyden suojaa kertomalla nimeltä mainittujen tai tiedettyjen henkilöiden asioita näissä blogeissa, nämä eivät ehkä haluaisi niin suurta avoimmutta omien yksityisasioidensa suhteen kuin mitä bloginpitäjä itse. Liikutaan siinä laillisuuden rajalla (ja mennään ylikin, riippuen miten blogissa mainittu määrittää omat yksityisyyden rajat), jos blogia käytetään nimeltä mainittujen tai tiedettyjen henkilöiden yksipuolisena likapyykinpesupaikkana niin, että siinä rapatessa voi roiskua sivullistenkin lahkeille.

Myöskään lapsilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mitä heistä julkaistaan. Kuitenkin tämän päivän lapset ovat huomisen aikuisia. Netissä nimet ja kuvat säilyvät ikuisesti. Vaikka ei olisikaan niin tarkka omista rajoistaan, niin on tarkasteltava asiaa lasten oikeuksien näkökulmasta. Se mikä on omasta mielestä viaton nakukuva, onkin pihapiirin ulkopuolisessa maailmassa lapsipornomateriaalia, ja sitä käsitelläänkin juridisesti sellaisena, kuten mediasta saa lukea - ajattelipa itse kuinka sinisilmäisesti tahansa, kuten eräs kuvataiteilija taannoin.

Toisaalta julkinen kotinsa ja elämänsä esittely voi aiheuttaa myös näitä sinänsä vaarattomia idolin jäljittelyilmiöitä niissä henkilöissä, joilla ei kuitenkaan ole rahkeita eikä kapasiteettia elää kuten idolinsa. Toivotaan, että nämä kopioimisyritykset viattomina pysyvätkin eivätkä saisi mitään netti-ihailua ja jäljittelyntarvetta hitchcockmaisempia tai asiattomampia piirteitä.

No, miksi minä sitten kaivelen tätä asiaa? Osa selittyy ammatillisella kiinnostuksella, osa vinksahtaneella mielenlaadulla ja loput mahdollisesti ex-keski-pohjalaisella taustalla. :-)

mutta en ole varma siitä että kyse on moisesta. Pikemminkin epäilen, että ko. multipostaaja kokeilee erilaisia rooleja ja siten etsii elämänsä suuntaa ja roolia/mallia jossa kokisi olonsa kotoisaksi. Jonkinlaista monolarppausta siis tms.
Suurperheellisyydessä on joitain elementejä jotka epäilemättä houkuttavat häntä. Epäilen kuitenkin, että enemmän hänelle löytyy aikaa myöten taaältäkin niitä juttuja, jotka eivät niinkään houkuta ja tämä yksi potentiaalisen mahdollisista elämäsenmalleista poistunee hänen haaveistaan...

En oikein tiedä pitäisikö minun loukkaantua vai olla imarreltu siitä että viipaleitani verrataan Pieneen taloon preerialla.
Se lienee kiinni siitä, mihin kullakin omassa mielessään sarja assosioituu. (Itse pidin kovasti ekasta kirjasta: Pieni talo suuressa metsässä tms. En ole varma oliko nimi tuo. Muut eivät niinkään puhutelleet)

Nuo muut teemat taas; mahdollinen muiden yksityisyyden loukkaus, kuvien väärä käyttö jne. Niihin olen niin monesti jo aiemmin muissa yhteyksissä vastannut, että myönnän suoraan että vatvominen tuntuu vähän pitkästyttävälle, mutta lyhyesti niistäkin:

- Blogeista on vaikea löytää laittomuuksia, jos kohta Halla-aho ja jokunen muu ovat siinäkin onnistuneet. Omien asioidensa, elämänsä paljastaminen ei ole laitonta. Laitonta ei myöskään ole muiden ihmisten elämän pohtiminen (mikä tosin pääsääntöisetsi menee mielestäni bloggauksen ohitse eli ei sytytä ja harvoin pääsee tekstiksi asti) ellei kyse ole selkeästä totuudettomasta tunnistettavan ihmisen kunniaan kohdistuvasta loukkauksesta tms.
Itse pidättäydyn toistamasta "salaisuuksia" eli asioita joista joku läheinen haluaa vaieta ja toisaalta en juurikaan kirjoita sijais/tukilasten jutuista enkä vanhainkodin jutuista - molemmista jälkimmäisistä tosin tulee säännöllisen epäsäännöllsiesti noottia, että "Miksi emme ole mukana?"
Syyt siihenkin on pariin otteeseen blogissa(kin) eritelty, joten jätän tästä pois.

- Mitä tulee lapsiin niin aikuistuneet lapset toki osavaat itse päättää haluavatko olla mukana esim kuvissa. Sama pätee sisaruksiin, vanhempieen, ystäviin jne.
Alaikäisiltäkin toki kysytään mutta luonnollisesti on mahdollisuus että he kasvaessaan muuttuvat aivan toisenlaisisksi kuin tausta ja ympäristönsä, jolloin vanhat leikkipuistokuvat voivat alkaa rassaamaan. Se riski on olemassa, niin tuon asian kuin kaikkien muidenkin vanhemuuteen liittyvien valintojen kohdalla. Itse koen suuremmaksi riskin että lapset "vahingoittuisivat" tai saisivat "väärän mallin" siitä, jos olennaisesti muuttasin valintojani tai toimisin toisin kuin oikeaksi uskon vain siitä pelosta että "joku voi joskus tykätä huonoa".

Mielenkiintoisempana pitäisin pohdintaa blogien (ja joidenkin hyvien keskustelupalstojenkin) vertaistuesta ja ajatuksia kirkastavasta / selkärankaa kasvattavasta funktiosta. Epäilen, että se on isompi kuin nykyään osataan täysin hahmottaakaan.
Tuntuu kuin osa mediatutkijoista olisi tällä hetkellä tavallaan sysäämässä blogeja ulos tutkimuskeskiöstä, kun niistä ei tullutkaan sellaista "vaihtoehtoista uutistoimitusta" tai apoliittista kansalaisjournalismia kuin joskus 10-15 v sitten kuviteltiin. Mielestäni se on vähän lyhytnäköistä. Olen omassa mielessäni tuon tuostakin tuumaillut että mahtaako tutkimus olla fiksoitunut muotoon ja siten missata paljon sisällöstä...

Jos jotakuta mediaa tutkivaa aihe kiinostaa niin saa vapaasti varastaa tutkimusidean. Itse olen kiinni omissa jutuissani ja tutkiskelen varmaankin seuraavat 20 v mainonnan arvokasvattavaa funktiota (ja itseni tuntien sitten vaellan taas jollekin ihan uudelle alueelle), mutta lukisin kyllä mielelläni blogeistakin nimenomaan tuon pinnanalaisen informaatiosisällön ja vertaistukiteeman pohjalta.

old_profile_47016 kirjoitti:

mutta en ole varma siitä että kyse on moisesta. Pikemminkin epäilen, että ko. multipostaaja kokeilee erilaisia rooleja ja siten etsii elämänsä suuntaa ja roolia/mallia jossa kokisi olonsa kotoisaksi. Jonkinlaista monolarppausta siis tms.
Suurperheellisyydessä on joitain elementejä jotka epäilemättä houkuttavat häntä. Epäilen kuitenkin, että enemmän hänelle löytyy aikaa myöten taaältäkin niitä juttuja, jotka eivät niinkään houkuta ja tämä yksi potentiaalisen mahdollisista elämäsenmalleista poistunee hänen haaveistaan...

En oikein tiedä pitäisikö minun loukkaantua vai olla imarreltu siitä että viipaleitani verrataan Pieneen taloon preerialla.
Se lienee kiinni siitä, mihin kullakin omassa mielessään sarja assosioituu. (Itse pidin kovasti ekasta kirjasta: Pieni talo suuressa metsässä tms. En ole varma oliko nimi tuo. Muut eivät niinkään puhutelleet)

Nuo muut teemat taas; mahdollinen muiden yksityisyyden loukkaus, kuvien väärä käyttö jne. Niihin olen niin monesti jo aiemmin muissa yhteyksissä vastannut, että myönnän suoraan että vatvominen tuntuu vähän pitkästyttävälle, mutta lyhyesti niistäkin:

- Blogeista on vaikea löytää laittomuuksia, jos kohta Halla-aho ja jokunen muu ovat siinäkin onnistuneet. Omien asioidensa, elämänsä paljastaminen ei ole laitonta. Laitonta ei myöskään ole muiden ihmisten elämän pohtiminen (mikä tosin pääsääntöisetsi menee mielestäni bloggauksen ohitse eli ei sytytä ja harvoin pääsee tekstiksi asti) ellei kyse ole selkeästä totuudettomasta tunnistettavan ihmisen kunniaan kohdistuvasta loukkauksesta tms.
Itse pidättäydyn toistamasta "salaisuuksia" eli asioita joista joku läheinen haluaa vaieta ja toisaalta en juurikaan kirjoita sijais/tukilasten jutuista enkä vanhainkodin jutuista - molemmista jälkimmäisistä tosin tulee säännöllisen epäsäännöllsiesti noottia, että "Miksi emme ole mukana?"
Syyt siihenkin on pariin otteeseen blogissa(kin) eritelty, joten jätän tästä pois.

- Mitä tulee lapsiin niin aikuistuneet lapset toki osavaat itse päättää haluavatko olla mukana esim kuvissa. Sama pätee sisaruksiin, vanhempieen, ystäviin jne.
Alaikäisiltäkin toki kysytään mutta luonnollisesti on mahdollisuus että he kasvaessaan muuttuvat aivan toisenlaisisksi kuin tausta ja ympäristönsä, jolloin vanhat leikkipuistokuvat voivat alkaa rassaamaan. Se riski on olemassa, niin tuon asian kuin kaikkien muidenkin vanhemuuteen liittyvien valintojen kohdalla. Itse koen suuremmaksi riskin että lapset "vahingoittuisivat" tai saisivat "väärän mallin" siitä, jos olennaisesti muuttasin valintojani tai toimisin toisin kuin oikeaksi uskon vain siitä pelosta että "joku voi joskus tykätä huonoa".

Mielenkiintoisempana pitäisin pohdintaa blogien (ja joidenkin hyvien keskustelupalstojenkin) vertaistuesta ja ajatuksia kirkastavasta / selkärankaa kasvattavasta funktiosta. Epäilen, että se on isompi kuin nykyään osataan täysin hahmottaakaan.
Tuntuu kuin osa mediatutkijoista olisi tällä hetkellä tavallaan sysäämässä blogeja ulos tutkimuskeskiöstä, kun niistä ei tullutkaan sellaista "vaihtoehtoista uutistoimitusta" tai apoliittista kansalaisjournalismia kuin joskus 10-15 v sitten kuviteltiin. Mielestäni se on vähän lyhytnäköistä. Olen omassa mielessäni tuon tuostakin tuumaillut että mahtaako tutkimus olla fiksoitunut muotoon ja siten missata paljon sisällöstä...

Jos jotakuta mediaa tutkivaa aihe kiinostaa niin saa vapaasti varastaa tutkimusidean. Itse olen kiinni omissa jutuissani ja tutkiskelen varmaankin seuraavat 20 v mainonnan arvokasvattavaa funktiota (ja itseni tuntien sitten vaellan taas jollekin ihan uudelle alueelle), mutta lukisin kyllä mielelläni blogeistakin nimenomaan tuon pinnanalaisen informaatiosisällön ja vertaistukiteeman pohjalta.

Kiitos kirjoituksesta! Olet varmaankin ja toivottavasti oikeassa tuossa kopsaamisasiassa, eikä kyseessä ole roolin esittämistä kummempi asia. Toisinkin voi olla ja ihailu saattaa mennä häirinnäksi asti, varsinkin kun ihailun kohde julkisesti esittelee kotinsa ja elämänsä. Näen asiat ehkä synkempänä kuin ne ovat täältä urbaanista näkökulmasta katsoen ja maalaisen hyväuskoisuuteni ja viattomuuteni menettäneenä, monissa liemissä epäluuloiseksi marinoituna ja lakipykälien pilkkuja fiilanneena. Voit ainakin pitää itseäsi imarreltuna, kun joku pitää sinua idolinaan. :)

Kerrot vastineessasi mielenkiintoisen asian ja perustelun bloginpitämisen funktioista, siitä tuonnempana. En arvostele enkä kritisoi kenenkään, vasinkaan sinun bloggaamistasi sinänsä, vaan sitä, miten muiden elämästä kertominen näkyy muusta kuin kirjoittajan näkökulmasta. Oman elämänsä kuvaaminen ja muiden elämän pohtiminen on tietääkseni ihan sallittua, kuten sanot. Mutta missä määrin sitten kuljetaan raja-alueella?

Vaikka et halua muiden ohjailevan toimintaasi vain sen takia, että joku mahdollisesti "tykkää huonoa", niin kyse on kuitenkin kaikessa raadollisuudessaan siitä, että joku voi tykätä niin huonoa, että vie omista yksityisasioistaan kirjoittelun raastupaan asti. Entisenä pohjalaisena tiedän, että näitä yksityisyyden suojaa koskevia pykäliä tulkitaan maaseudulla aika väljästi vain siksi ettei tietoa osata käyttää tai hakea oikeutta itselle. Vaitiolovelvollisuuskin on siellä oman kokemukseni mukaan suhteellinen käsite, josta ei kukaan piittaa kun tarpeeksi mehevä juttu tulee kohdalle ja juoruamisen kulttuuri on arkipäivän viihdettä, joka on alkanut siirtyä nettiin ja blogeihin.

Mainitset, että blogissasi ei ole laillisuusongelmaa, koska kirjoittelussasi kyse ei ole "selkeästä totuudettomasta tunnistettavan ihmisen kunniaan kohdistuvasta loukkauksesta tms ". Asia on niinkin ja esitetty herjauspykälässä 9, mutta rikoslain 24 luvussa, 8 §:ssä mainitaan yksityiselämää loukkaavan tiedon, totuudellisenkin, välittämisestä joukkotiedotusvälineitä käyttämällä. Yksityishenkilö ja kylänmies voi siis määritellä itse, mikä joukkotiedotusvälineissä kerrottu asia hänestä on vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa aiheuttava, ja asia ratkaistaan raastuvassa vaikka kirjoittaja olisikin toiminut omasta mielestään hyväksyttävästi.

Vaikka asia/juoru olisi tottakin, ei toisista voi todellakaan kertoa julkisesti ihan mitä tahansa tietämäänsä/uskomaansa. Vaikka appiukon peräpukamat ja eturauhasvaivat, anopin tekohampaat ja rasvaimu tai kummipojan juopottelu (keksitty esimerkki) olisivatkin totta mennään siis jo aika vaarallisilla vesillä riippuen siitä, kuinka hyvin juttujen kohde sietää tällaista kirjoittelua omasta itsestään ja henkilökohtaisista asioistaan. Varsinkin kun henkilöt ovat nimeltä mainittuja ja tai tunnettuja muuten.

En ole perehtynyt kirjoituksiisi, jotka koskevat kuvien käyttöä (luin vain muutaman blogisi ja katsoin kuvia). Lähtökohdat laittaa kylpykuvia on tietysti erilaiset kuin lapsipornotarkoitukessa, mutta pidän itse - nykymaailmassa - lasten nakukuvien (genitaalialueineen) laittamista nettiin kaikkien perverssien ja tumputtajien materiaaliksi järkyttävän naiivina ja ajattelemattomana. Olen kylmästi tätä mieltä. Lapsella ei ole päätäntävaltaa tällaisista asioista itse. On tietysti mukavampaa ajatella niin, että kaikki pahuus ja inhottavuus asuu jossain kaukana toisella pallonpuoliskolla, mikä on harhaa. Sairautta löytyy jokaisesta yhteisöstä ja sairaat aivot sijaitsevat jonkun päässä, joka on aina jonkun sukulainen, ystävä, tuttava, lapsi tai vanhempi tai työkaveri ja näitä on jokaisessa tuppukylässä Hangosta Vladivostokiin.

Perustelet blogin pitämisellä ja vertaiskirjoittelulla yleensä olevan "ajatuksia kirkastava/selkärankaa kasvattava funktio". Mielestäni blogisi on todella hauska ja elämänmakuinen ja osaat kertoa asioita nasevasti ja jaat asioitasi koskettavasti. Minua kuitenkin vielä kiinnostaa, kenen ajatuksia haluat kirkastaa ja kenen selkärankaa kasvattaa ja miksi. Jos haluat kirkastaa ja kasvattaa itsesi lisäksi muita, kenen ajattelet tarvitsevan tätä kasvatus- ja kirkastamistoimintaa? Itse pidän blogeja ja kirjoittelua ennemmin viihteenä, juoruboxeina, itseterapiana kuin minään kansanvalistuksellisena toimintana. Pitää näköjään miettiä uudelleen omaa suhtautumistani asiaan, koska vietän aikaa mielummin pohtien tällä hetkellä täällä kuin oman (kiireellisen) tutkimusprojektin ja väikkärin parissa. :-]

Monttu :-] kirjoitti:

Kiitos kirjoituksesta! Olet varmaankin ja toivottavasti oikeassa tuossa kopsaamisasiassa, eikä kyseessä ole roolin esittämistä kummempi asia. Toisinkin voi olla ja ihailu saattaa mennä häirinnäksi asti, varsinkin kun ihailun kohde julkisesti esittelee kotinsa ja elämänsä. Näen asiat ehkä synkempänä kuin ne ovat täältä urbaanista näkökulmasta katsoen ja maalaisen hyväuskoisuuteni ja viattomuuteni menettäneenä, monissa liemissä epäluuloiseksi marinoituna ja lakipykälien pilkkuja fiilanneena. Voit ainakin pitää itseäsi imarreltuna, kun joku pitää sinua idolinaan. :)

Kerrot vastineessasi mielenkiintoisen asian ja perustelun bloginpitämisen funktioista, siitä tuonnempana. En arvostele enkä kritisoi kenenkään, vasinkaan sinun bloggaamistasi sinänsä, vaan sitä, miten muiden elämästä kertominen näkyy muusta kuin kirjoittajan näkökulmasta. Oman elämänsä kuvaaminen ja muiden elämän pohtiminen on tietääkseni ihan sallittua, kuten sanot. Mutta missä määrin sitten kuljetaan raja-alueella?

Vaikka et halua muiden ohjailevan toimintaasi vain sen takia, että joku mahdollisesti "tykkää huonoa", niin kyse on kuitenkin kaikessa raadollisuudessaan siitä, että joku voi tykätä niin huonoa, että vie omista yksityisasioistaan kirjoittelun raastupaan asti. Entisenä pohjalaisena tiedän, että näitä yksityisyyden suojaa koskevia pykäliä tulkitaan maaseudulla aika väljästi vain siksi ettei tietoa osata käyttää tai hakea oikeutta itselle. Vaitiolovelvollisuuskin on siellä oman kokemukseni mukaan suhteellinen käsite, josta ei kukaan piittaa kun tarpeeksi mehevä juttu tulee kohdalle ja juoruamisen kulttuuri on arkipäivän viihdettä, joka on alkanut siirtyä nettiin ja blogeihin.

Mainitset, että blogissasi ei ole laillisuusongelmaa, koska kirjoittelussasi kyse ei ole "selkeästä totuudettomasta tunnistettavan ihmisen kunniaan kohdistuvasta loukkauksesta tms ". Asia on niinkin ja esitetty herjauspykälässä 9, mutta rikoslain 24 luvussa, 8 §:ssä mainitaan yksityiselämää loukkaavan tiedon, totuudellisenkin, välittämisestä joukkotiedotusvälineitä käyttämällä. Yksityishenkilö ja kylänmies voi siis määritellä itse, mikä joukkotiedotusvälineissä kerrottu asia hänestä on vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa aiheuttava, ja asia ratkaistaan raastuvassa vaikka kirjoittaja olisikin toiminut omasta mielestään hyväksyttävästi.

Vaikka asia/juoru olisi tottakin, ei toisista voi todellakaan kertoa julkisesti ihan mitä tahansa tietämäänsä/uskomaansa. Vaikka appiukon peräpukamat ja eturauhasvaivat, anopin tekohampaat ja rasvaimu tai kummipojan juopottelu (keksitty esimerkki) olisivatkin totta mennään siis jo aika vaarallisilla vesillä riippuen siitä, kuinka hyvin juttujen kohde sietää tällaista kirjoittelua omasta itsestään ja henkilökohtaisista asioistaan. Varsinkin kun henkilöt ovat nimeltä mainittuja ja tai tunnettuja muuten.

En ole perehtynyt kirjoituksiisi, jotka koskevat kuvien käyttöä (luin vain muutaman blogisi ja katsoin kuvia). Lähtökohdat laittaa kylpykuvia on tietysti erilaiset kuin lapsipornotarkoitukessa, mutta pidän itse - nykymaailmassa - lasten nakukuvien (genitaalialueineen) laittamista nettiin kaikkien perverssien ja tumputtajien materiaaliksi järkyttävän naiivina ja ajattelemattomana. Olen kylmästi tätä mieltä. Lapsella ei ole päätäntävaltaa tällaisista asioista itse. On tietysti mukavampaa ajatella niin, että kaikki pahuus ja inhottavuus asuu jossain kaukana toisella pallonpuoliskolla, mikä on harhaa. Sairautta löytyy jokaisesta yhteisöstä ja sairaat aivot sijaitsevat jonkun päässä, joka on aina jonkun sukulainen, ystävä, tuttava, lapsi tai vanhempi tai työkaveri ja näitä on jokaisessa tuppukylässä Hangosta Vladivostokiin.

Perustelet blogin pitämisellä ja vertaiskirjoittelulla yleensä olevan "ajatuksia kirkastava/selkärankaa kasvattava funktio". Mielestäni blogisi on todella hauska ja elämänmakuinen ja osaat kertoa asioita nasevasti ja jaat asioitasi koskettavasti. Minua kuitenkin vielä kiinnostaa, kenen ajatuksia haluat kirkastaa ja kenen selkärankaa kasvattaa ja miksi. Jos haluat kirkastaa ja kasvattaa itsesi lisäksi muita, kenen ajattelet tarvitsevan tätä kasvatus- ja kirkastamistoimintaa? Itse pidän blogeja ja kirjoittelua ennemmin viihteenä, juoruboxeina, itseterapiana kuin minään kansanvalistuksellisena toimintana. Pitää näköjään miettiä uudelleen omaa suhtautumistani asiaan, koska vietän aikaa mielummin pohtien tällä hetkellä täällä kuin oman (kiireellisen) tutkimusprojektin ja väikkärin parissa. :-]

Tämän edellisen viestin kirjoittaja eroaa blondista superäidistä vain siinä,että osaa kirjoittaa virheettä.

jos tarkoitat ihanaa nimimerkkkiä en ole kirjoittanut tekstiä

superäippä kirjoitti:

jos tarkoitat ihanaa nimimerkkkiä en ole kirjoittanut tekstiä

joka lienee aloittanut tuon Odotuspalstan ketjun. Vai sinäkö olet kenties senKIN ketjun aloittaja?????????

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^


Mutta mites tämän asian kanssa on:


Ja nimimerkki "superäippä", missäs on tämä ponteva kiloinen poikavauva joka syntyi kirjotustesi mukaan 29.9.09??? Kun nuorimmat ovatkin nyt sitten 2 v??!!! Ja tämän pontevan kiloisen piti olla YHDESTOISTA lapsenne?!!

Kun kirjoittelee kaiken maailman satuja niin kannattaa yrittää muistella mitä aiemmin on tarinoinut:)))) Ettei mene vallan sadut sekaisin."

"haaveista totta! superäippä14.10.2009 17:52
meillä on 12 lasta 6 aikuista asuu omillaan 6 lasta asuu kotona vanhin 27 nuorimmat 2v"

Ensin teille syntyi syyskuun lopussa yhdestoista lapsi, joka kaiken järjen mukaan olisi se kuopus, nuorin ja nyt niitä lapsia onkin 12, oikein eriteltynä, eli ei edes näppäilyvirhettä (6 aikuista ja 6 kotona asuvaa=12 kpl)...


Justiinsa juu...et ole ajatellut satukirjojen kirjoittelua puhdetöiksi...

15+12 kirjoitti:

joka lienee aloittanut tuon Odotuspalstan ketjun. Vai sinäkö olet kenties senKIN ketjun aloittaja?????????

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^


Mutta mites tämän asian kanssa on:


Ja nimimerkki "superäippä", missäs on tämä ponteva kiloinen poikavauva joka syntyi kirjotustesi mukaan 29.9.09??? Kun nuorimmat ovatkin nyt sitten 2 v??!!! Ja tämän pontevan kiloisen piti olla YHDESTOISTA lapsenne?!!

Kun kirjoittelee kaiken maailman satuja niin kannattaa yrittää muistella mitä aiemmin on tarinoinut:)))) Ettei mene vallan sadut sekaisin."

"haaveista totta! superäippä14.10.2009 17:52
meillä on 12 lasta 6 aikuista asuu omillaan 6 lasta asuu kotona vanhin 27 nuorimmat 2v"

Ensin teille syntyi syyskuun lopussa yhdestoista lapsi, joka kaiken järjen mukaan olisi se kuopus, nuorin ja nyt niitä lapsia onkin 12, oikein eriteltynä, eli ei edes näppäilyvirhettä (6 aikuista ja 6 kotona asuvaa=12 kpl)...


Justiinsa juu...et ole ajatellut satukirjojen kirjoittelua puhdetöiksi...

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8517009

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8485872

http://keskustelu.suomi24.fi/node/7029551