Astun luolaan
pimeään,
sytytän soihdun
palamaan.
Hiivin hiljaa
eteenpäin,
liikettä siellä
mä näin.
Pelko hiipii
mun mieleeni,
kauhu syöksyy
sydämeeni.
Kuka edessä mua
odottaa,
kuka mut
aikoo pyydystää?
Mieleni mä
rohkaisen,
pelkoni kurkkuuni
nielaisen.
Jonkun näen mua
lähestyvän,
vastaan mua
pimeästä
kulkevan.
Hän mukaansa
mua pyytää,
selkäpiitäni hyytää.
Silti matkaan lähden
tuon tuntemattoman,
pimeän olennon
sieluttoman.
Hän näkee mun
mieleni
on suruinen,
tippuu silmästäni
kyynel verinen.
Vieras tuo sieluton
pelottava,
on silti mun rinnalla
lohduttava.
Tiedän en pimeään
vaella yksin,
ystävän oudon mä
luolasta löysin.
pimeään,
sytytän soihdun
palamaan.
Hiivin hiljaa
eteenpäin,
liikettä siellä
mä näin.
Pelko hiipii
mun mieleeni,
kauhu syöksyy
sydämeeni.
Kuka edessä mua
odottaa,
kuka mut
aikoo pyydystää?
Mieleni mä
rohkaisen,
pelkoni kurkkuuni
nielaisen.
Jonkun näen mua
lähestyvän,
vastaan mua
pimeästä
kulkevan.
Hän mukaansa
mua pyytää,
selkäpiitäni hyytää.
Silti matkaan lähden
tuon tuntemattoman,
pimeän olennon
sieluttoman.
Hän näkee mun
mieleni
on suruinen,
tippuu silmästäni
kyynel verinen.
Vieras tuo sieluton
pelottava,
on silti mun rinnalla
lohduttava.
Tiedän en pimeään
vaella yksin,
ystävän oudon mä
luolasta löysin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä on hieno. Hyvin rakennettu tunnelma tässä. Hyvä oivallus olla kuvailematta tuota mystistä ystävää sen tarkemmin, ottamatta kantaa hyvyyteen tai pahuuteen tuon tarkemmin.. jättää rutkasti tilaa tulkinnoille ja kukin kai omalla tavallaan lukee tuon ystävän olemuksen.. hyvää.. laittaa mielikuvituksen laukkaamaan..
Tuosta kohdasta mm. tykkäsin:
"Hän näkee mun
mieleni
on suruinen"
luen tätä kohtaa kahdella tapaa.. että ystävä näkee mieleni olevan suruinen tai että ystävä näkee mieleni ja hän on sen takia suruinen. Tällaiset pienet nyanssit tuovat kutkuttavaa lisätenhoa runoon. Hyvää ja laadukasta työtä.
Suuri kiitos Miekko.