Heips!
Mahtaako täällä olla muita, kenellä vauvahaaveet ovat niinkin pitkällä kuin 2011 tai 2012? Meillä siis suunnitelmissa ensin häät syksyllä 2010 ja sitten mahdollisesti vauvan tekoa..
Tänään puhuttiin ekan kerran ihan oikeasti vauvoista kullan kanssa. Olipas jännää tunnustaa, että taitaa se mullakin olla vähän vauvakuumetta
Mahtaako täällä olla muita, kenellä vauvahaaveet ovat niinkin pitkällä kuin 2011 tai 2012? Meillä siis suunnitelmissa ensin häät syksyllä 2010 ja sitten mahdollisesti vauvan tekoa..
Tänään puhuttiin ekan kerran ihan oikeasti vauvoista kullan kanssa. Olipas jännää tunnustaa, että taitaa se mullakin olla vähän vauvakuumetta
Vastaukset 13
Vanhimmat
yksi ilmoittautuu!!
parin vuoden päästä aletaan yrittään :) oon nyt jo onnellinen asiasta.
mulla siis ollut tässä puolisen vuotta kauhea vauvakuume, mies haluaa lapsia vasta joskus viiden vuoden päästä. pitkien ja hartaiden keskusteluiden jälkeen päädyimme kompromissiin eli parin vuoden päästä alotettais yrittäminen ;) ratkasu miellyttää nyt kumpaakin. minun ei tartte odottaa viittä vuotta ja miehellä on nyt pari vuotta aikaa totutella ajatukseen..:) nyt mies on puhunut satunnaisesti jo vauvoista ja eilen kattoi ideaparkissa kävellessämme vauvan vaunujen hintaa "huvin vuoksi";)
Hei!
Meillä haaveillaan vauvaa vuodelle 2011/2012. Kokemuksesta realistinen ajatus on tuo vuosi 2012.
Tarkoituksena aloittaa yritys huhtikuussa 2010, kun esikoinen täyttää vuoden.
Kokemuksesta tiedän että se ei aina siitä ekasta kierrosta onnistu, meillä kesti reilun vuoden saada esikoinen aluilleen...joten ei voi vaan sanoa että toinen syntyy sitten sinä ja sinä vuonna...
Itsellä jo nyt sellainen olo et vois jo nyt alottaa, mut tiedänpä anopin ja miehenki mielipiteen joten
mikäs siinä, kylhän tuo aika äkkiä menee!
Meilleä suunnitellaan vauvaa keväälle 2011. Pidetään häät ensi kesänä ja siitä sitten oiken papin luvalla ryhdytään lisääntymään (emme ole kuitenkaan "uskovaisia" vaikka aameneen asti odotammekin). Aika vaan on tuolloin sopiva. Oikeastaan se olisi sopiva jo nyt, mut pitää saada nuo kouluasiat valmiiksi sitä ennen...
Me aletaan yrittään ens keväänä, varmaan joskus maalis-toukokuussa. Eli alkuvuonna 2011 on varmaan aika lapsen syntyä, jos kaikki menee hyvin. Tiiän, että aika menee nopeesti, mutta ei se aina siltä tunnu. Odottavan aika on pitkä! Olispa jo kevät, että mun pitkä kuumeilu saatas joskus päätökseen. :)
Oma suunnitelmani on etta ens vuoden puolivalissa alettais yrittaa. mies kylla vauvoja haluaa, mutta ajankohdasta viela epamaarainen. kun suunnitelmaani olen "tyrkyttanyt", han vaan hymyillen myhailee, ja olen tulkinnut sen positiiviseksi merkiksi. :D vauvaa tekee mieli ihan kauheasti, ja oikein innostuttaa valmiiks jos vaikka paasee pian yrittamaan!
Itse olen menossa helmikuussa naimisiin ja alamme mieheni kanssa yrittää lasta heti naimisiinmenon jälkeen. Kuumeilu on ollut kovaa jo muutamia kuukausia mutta olemme päättäneet odottaa siihen kun olemme naimisissa, koska se on "oikea" järjestys vaikkei asialla oikeastaan ole merkitystä. Suunnitelmissa on siis synnyttää ensi vuoden lopussa tai seuraavan alussa, jos kaikki sujuu niinkuin pitää. Meillä on molemmilla vielä korkeakoulutus kesken ja olemme vasta parikymppisiä, mutta tuntuu sopivalta ajalta saada lapsi nyt kun nuorena jaksaa antaa rakkautta ja aikaa vaikkei rahallisesti olisikaan paljon annettavaa.
Minullakin vauvakuume ja miehelle voisi olla ihan ok. Emme kuitenkaan vielä ole saaneet pohdittua mitään tarkempia aikoja. Mies on ollut jo kauemmin töissä ja minulla vielä opinnot kesken, muttei välttämättä haittaisi vaikka lapsi tulisi opintojen keskelle. Jotenkin vielä epäröimme, että uskallammeko ottaa pientä lasta elämäämme mukaan ja miten ne asiat sitten saa sujumaan.
Ihanan optimistisia olette. Tarkoitus ei ole masentaa, mutta ei ne vauvat välttämättä saa alkuaan ekoista kierroista ainakaan hormonaalisen ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Itellä takana puoli vuotta ja ikää vasta 21. :/
Hei, "jos kaikki menee hyvin" On aivan normaalia että menee puolivuotta raskautua ja olenki tonne ylemmäs jo kirjoittanut oman kokemukseni ja uskoisin että kaikki tässä ketjussa olevat tietävät sen. Mutta mitä enempi stressaa sen vaikeampaa se yritys on ja sitä varmemmin sitä tulosta ei tule.
Täällä myös yksi, joka vauvasta haaveilee. Pikkukakkosta aletaan varmaan yrittämään 2011 keväällä, ja silloin esikoinen olisi 1,5v., jos vaan siihen asti jaksetaan odottaa... Kamala vauvakuume jo nyt, vaikka vauva vasta 3kk. Osittain kyse on kyllä ihan raskaus- ja synnytyskuumeesta ;)
Olen päättänyt ihan keskenäni, että meillä aletaan yrittää vauvaa kesällä 2010. Olen päässyt tähän monimutkaiseen tulokseen sillä, että jos tuolloin aloitamme, ehkä hillomunkilla nappasi jo syksyllä ja lapsi syntyisi sitten seuraavana keväänä, jolloin toivottavasti olisin jo valmistunut koulusta :) Jos en ole valmistunut, on jäljellä luultavasti vain opinnäytetyö ja/tai työharjoittelu, joita voin viivyttää jonkin verran.
Meillä on ennestään poika, joka olisi keväällä 2,5v. Eli hän olisi päälle 3, jos ja kun kakkonen saapuisi tähän maailmaan. En haluaisi ikäeron karkaavan liian suureksi, jotta heillä olisi vielä seuraa (iloa toki olisi joka tapauksessa!) toisistaan. Poikamme on myös niin aurinkoinen ja ihmisrakas, että hän olisi loistava isoveli. Ja luultavasti hänen aurinkoisuutensa murphyn lain mukaan näkyisi kakkosen koliikkina ja/tai/ehkä muuten kiukkuisena luonteena? :)
Miestä en ole vielä saanut kiristettyä täysin suunnitelmiini mukaan. Hänen mielestään jo tuo ensimmäinen synnytys oli niin rankka, ettei hän kuulemma välttämättä jaksa toista :P Heltymisen merkkejä kuitenkin näkyy jo.
Vauvakuume on välillä ihan kauhea. Poika tykkää erityisesti katsoa omia vauvakuviaan ja silloin itku riipii silmiä, kun muistelen, miten ihana pötkylä hän oli. En mielestäni ehtinyt tarpeeksi nauttia vauva-ajasta, kun odotin niin kiivasti, että poika oppisi puhumaan ja hänestä tulisi isompi. Vauvakuumetta ei esikoisen kanssa edes ollut vaan enemmänkin lapsikuume, halusin lapsen ja vauva nyt oli pakollinen vaihe. Kokemus on muuttanut mieleni ja haluan vauvan! Sellaisen pienen ja pehmeän, joka tuhisee ja jota voi heijata sylissä.
Kyllä! Odottavan aika on ollut tosi pitkä. Vauvahaaveet hiipivät orastavina elämääni jo joskus 2001, muttei nyt vielä vuosikausiin olis ollut mahdollista, kun tulevan miehenkin kaa tavattiin vasta alkuvuodesta 2005. Mut nyt on tunnettu pitkään, häät tulossa ensi kesälle ja siellä töissäkin jo muutama vuosi ahkeroitu ja vihdoin on yhteinen varma näkemys siitä, että heti ens kesän häiden jälkeen ryhdytään yrittämään. Täytyy yrittää olla stressaamatta, ettei tää elämän suurin haave ainakaan sen takia estyis. Toivotaan, että kroppa sitten kans toimii ja mieleen mahtuis muutakin kuin vauvat näinä viimeisinä kuukausina ennen vauvamahdollisuuden antamista. Ikää ens kesänä 27.
Hei, täällä ilmoittautuu yksi. Vauvakuume on kova. Meillä mieheni kanssa molemmilla taloudellinen tasapaino kunnossa ja mies sanoo, että on minusta kiinni milloin yritetään lasta. Hän siis haluaa myös jo kovasti. Tuntuu hyvältä, että se on minusta kiinni, tuntuu kuin olisi tilanteen herra..tai rouva. Muttei sitten kuitenkaan. Eli omat opintoni, joita on jäljellä vielä pari vuotta. Tarkoitus olisi valmistua jouluna 2011 ja ensin haaveilin, että lapsi saisi syntyä keväällä 2012, pian aloinkin miettiä, jos lapsi sittenkin saisi tulla jo heti kun valmistun ja nyt jo mietin sitä että saisi tulla jo ennen valmistumista. Näin kova on vauvakuume :) Mitenkäs muut? Onko kokemuksia yhdistää opiskelu ja pieni vauva? Olisi kyllä mahdollista saada perheiltämme hoitoapua ja mieskin olisi valmis jäämään isyyslomalle, mutta olisinko silloin huono äiti, jos käyttäisin esimerkiksi lapsen neljä ensimmäistä kuukautta samalla opiskellen?